Mutta minä väitän että kun kokonaiskäyttö pysyy hallinnassa niin se on mielelle hyväksi vetää välillä kunnon kännit.
Tuli lapsiketjusta mieleeni, että elämähän on vain yksi suuri harha, jolla ei ole objektiivisesti mitaten tarkoitusta. Jokainen elämän tarkoitukselliseksi kokeva on höyrähtänyt uskova, joka korottaa tunteen järjen edelle. Biologiassamme kulkeva höyrähtäneisyys on kehittynyt evoluutiossa, auttanut ihmislajia eteenpäin.
Järjen varassa elämälle ei pysty merkitystä luomaan, joten ei auta kuin uskoa omaan harhaiseen kokemukseensa. Elämä on kivaa, jos harha kantaa.
Koska peruselämä on varsin tylsää ja tarkoituksetonta ja usein pelottavaakin, ihminen yrittää käyttää kaikki mahdolliset keinot paetakseen elämän tyhjyyttä. Yleisiä keinoja ovat esimerkiksi suvun jatkaminen, seksi, seksin tavoittelu ja porno, liikunta, penkkiurheilu ja muu viihde, pakkomielteinen työn tekeminen ja uran tavoittelu, poliittinen päteminen tai muut jumaluuskompleksit ja ennen kaikkea päihteet.
Jos alkoholi ei aiheuttaisi välittömiä haittoja (krapula, huono yöuni, vatsavaivat, yleinen ärtyneisyys, masentuneisuus jne.) ryyppäisin itseni känniin joka päivä. Vaikka tietäisin, että runsas viinankäyttö lyhentäisi elinikääni 20 vuodella, ryyppäisin silti, koska kännissä on kivaa.
En ole keksinyt nousuhumalaa parempaa keinoa elämän tyhjyyden unohtamiseen. Olen tunneihminen ja pystyn kehittämään mielettömän kokemuksen yksinkin ryypätessäni. Viinaa, klassista musiikkia, mielikuvituksen käyttöä ja sen sellaista ja elämä liitää ja kantaa.
Oikein muulloin se ei kannakaan. Viinassa on toivo ja tarkoitus.