Mutta siis vaikka Sveitsissä saa ostaa alkoholia helpommin kuin vielä seitsemän vuotta sitten, niin käyttö laskee. Piristävä esimerkki siitä että kiellot eivät aina auta.
Sama pitkälti Tanskassa. Onkin mielenkiintoista seurata, millaisia tutkimustuloksia saadaan tukemaan väittämää, jonka mukaan alkoholin myynnin asteittainen tai täysvapauttaminen lisää kulutusta sen alkupiikin jälkeen. Käytettävissä oleva suppeahko tilastokelpoinen data pikemminkin tukee näkemystä, että kokonaiskulutus ei kasva, kun otanta on esimerkiksi 2-5 vuotta vapauttamisesta.
Dosentti Petri Hyytiän mukaan vaikka perimä vaikuttaa alkoholiriippuvuuden ilmenemiseen, ei ole olemassa yksittäistä alkoholiriippuvuuden geeniä, joka tuottaisi sairauden ympäristötekijöistä riippumatta. Siksi puhutaan mieluummin useista geeneistä, joiden yhdistelmä lisää yksilön riskiä sairastua alkoholiriippuvuuteen altistavissa olosuhteissa. Hyytiä toteaa myös, että nykytiedon perusteella alkoholiriippuvuuden riskiin vaikuttavat sadat tai jopa tuhannet geenit, eikä ole olemassa yhteneväistä käsitystä siitä, kuinka nämä geenit tuottavat riippuvuudelle alttiin yksilön. Koska alkoholiriippuvuuden kehittymisen katsotaan olevan pitkälti aivoperäistä, onkin luultavaa että lukuisat aivotoimintojen perusprosesseihin liittyvät geenit välittävät myös riippuvuusriskiä.
Alkoholiriippuvuuden perinnöllisyys | Päihdelinkki.fi
En tiedä olenko kovin väärässä, mutta
arvaisin, että alkoholiriippuvuutta voidaan vähentää pitkässä juoksussa normalisoimalla yhteiskunnan, kansalaisten ja alkoholin keskinäistä suhdetta. Äärisuppealla otannalla tunnen pari juoppoa, jotka muuttivat Suomesta ja päätyivät vapaamman alkoholipolitiikan maihin (eivät siis samaan maahan). Mitä on yhteyksiä pidetty, juominen on vähentynyt merkittävästi. Toki siihen on varmaan useita syitä.