Tuli tässä mieleen tämä ketju kun keskustelin puoleksi saksalaisen ystäväni kanssa Suomen alkoholikulttuurista. Tämä (politiikassa aktiivinen) ystäväni sanoi kyllä uskovansa tilastoja, joissa alkoholin kokonaismyynnin laskeminen vähentää alkoholikuolemien määriä. Hän siis kannatti suomalaisten osalta tällaista valtion säännöstelypolitiikka, mitä nyt harjoitetaan.
Toisaalta kun kysyin, miten Saksassa sitten voi olut olla niin halpaa ja silti alkoholihaittoja vähemmän kuin täällä - vaikka juovatkin penteleet enemmän kuin suomalaiset!? - vastaus oli yksiselitteisesti "erilainen juomiskulttuuri". Saksassa kyllä kännätään jonkin verran sellaisten 17-21-vuotiaiden toimesta varsinkin, mutta yleensä ottaen selvästi humaltuneeseen ihmiseen suhtaudutaan paheksuvasti. Samanlaista häiriökäyttäytymisen sormien läpi katsomista kuin meikäläisillä ei ilmeisesti siellä harrasteta.
Summa summarum. Jos todella haluaisi vähentää alkoholihaittojen määrää, pitäisi pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja sitä kautta kulttuuriin. Mielestäni Suomessa toimitaan monella tapaa tehottomasti asian suhteen. Alkoholi on julkisessa keskustelussa esillä paholaisnesteenä ja toistuvasti puhutaan lähinnä sen päätä sekoittavasta vaikutuksesta. Tämä jos mikä on omiaan mystifioimaan juomispuuhia ja jatkamaan sitä perinnettä, että kun otetaan, niin otetaan kunnolla...
Miksei alkoholista voisi puhua myös normaalina käyttöhyödykkeenä? Sen sijaan, että puhuttaisiin vain kännäämisestä ja sen hirveistä vaikutuksista, voitaisiin koittaa luoda juomiseen jonkinlainen positiivinen kulttuuri, jossa alkoholijuomaa ei demonisoida, mutta olisi olemassa jonkinlainen sosiaalinen kontrolli sen vaikutuksen alla toimimiseen. Positiivisessa alkoholikulttuurista vaikkapa oluesta voisi puhua sen makua arvioiden, eikä siitä, minkälaisessa kunnossa ollaan kun on vedetty salkullinen pirkkaa naamariin. Jos alkoholi on yhteiskunnallisessa diskurssissa pelkästään ongelma, niin ongelmia se ihan varmasti tulee luomaan hamaan ikuisuuteen. Kielenkäytöllä muokkaamme arkitodellisuutta.
No, nähtäväksi jää, näenkö sellaista päivää Suomessa, että olutharrastukseni ei herätä mielikuvia alkoholistista. Pidän jonkin sortin ihmeenä, että tänne on syntynyt edes jonkinlainen viinikulttuuri. Liekö se ainoa alkoholijuoma, joka ei herätä perussuomalaisessa kännäysassosiaatiota?