Alkoholista yleisesti: Olen jotenkin aina ihmetellyt, että mikä johtaa alkoholismiin. Itse en ainakaan pystyisi ruveta alkoholistiksi, koska se olo on ihan hirveä jo 3-5 päivän ”ryyppyputken” jälkeen. Siinä kohtaa tulee jo viimeistään raja vastaan, eikä muutu yhtään helpommaksi. Ei sitä oloa vaan kestä edes kännissä. Samoin huomannut, että mitä enemmän on vastoinkäymisiä elämässä, niin sitä vähemmän tekee mieli ottaa alkoholia edes yhtä lasillista. Eli täysin hauskanpitoon käytän itse tuota ainetta. Onko siis alkoholisteilla tai siihen taipuvaisilla ihmisillä jotkut reseptorit erilaiset kuin itselläni?
Alkoholismi/riippuvuus on etenevä krooninen aivosairaus.
Ei alkoholistit päätä tulla alkoholistiksi, vaan se käy yleensä ajan kanssa ja saatossa.
Alkoholisteillakin yleensä on vaihe jolloin he eivät pysty juomaan 1-2 päivää pidempään ja ovat juomatta viikkoja, kuukausia jopa vuosia.
Kun tämä sairaus etenee ja ottaa otteen, ihmisen on juotava joka päivä muutamia että saa ns. normaalin olotilan päälle. Suurin osa ihmisistä jotka kärsivät alkoholismista tai riippuvuuksista kertovat jälkeen päin, etteivät he voineet koskaan kuvitella, että heistä niitä tulisi, tai se mikä saa ihmisen jatkamaan ja pitämään yllä tätä riippuvuutta, se on jälkikäteen vaikea pukea heillä sanoiksi. Sen ei pitänyt koskea sitä ihmisistä ja hän ajatteli olevansa siinä fiksumpi kuin muut.
Ihminen itse ei näe ongelmaa ja kaikki on aina selitettävissä tyyliin " käyn töissä, minulla on perhe, lapset ja talo ja minä hoidan kaikki velvoitteet" tai tämähän kuuluu tähän nuoruuteen..
Ensin pari iltaa pitkäksi, sitten krapularyypyt sunnuntaisin, saunakaljat iltaisin.. vuosien saatossa määrät tietenkin kasvavat ja kerrat muuttuvat jokapäiväisiksi tissutteluiksi, ensin muutama, sitten enemmän ja lopulta tuleekin kirkkaat jo viikolla kuvioihin sillä hermosto on niin kierroksilla, ettei ihminen saa nukuttua.
Sairaus etenee ja pahenee yleensä hiljalleen ja huomaamattomasti ja miten nopeasti sitten käy ns loppuvaihde, siihen vaikuttavat juuri mainitsemasi geenit, juomakerrat ja elämäntilanne yleensä.
Jos jompi kumpi vanhempi on alkoholisti, todennäköisyys sairastua päihderiippuvuuteen on iso, sillä kuvainnollisesti riippuvuus etenee 70 % etumatkalta sellaiseen henkilöön jolla ei ole geeniperimässä samaa riippuvuutta.
Alkoholismi ja päihderiippuvuus on valtavan yleistä ja suurin osa näistä riippuvaisista on työssäkäyviä ihmisiä.
Koska kyseessä on sairaus, se voi iskeä ihan keneen tahansa ammatista, arvoista, elämänkatsomuksesta riippumatta. Voiko joku oikeasti väittää, että Mika Myllylä oli henkisesti heikko ihminen eikä saanut juomista selkärangattomuuttaan kuriin? tai voiko joku väittää että se tulee vain sivistymättömille tai älykkyysosamäärältään alhaisille ihmisille. Ei voi, alkoholisti voi olla ihan kuka tahansa.
Mutta alkoholistiksi ei voi tulla kuitenkaan noin vain, se vaatii sen aina sen alkoholin juomista.
On alkoholisteja jotka ymmärtävät sairauden ja pystyvät kontrolloimaan itseään niin vahvasti, että juominen muuttuu kohtuukäytöksi, näitä ihmisiä on käsittääkseni todella vähän, mutta mahdollista se on.
Voi olla alkoholiongelmainen olematta varsinaisesti alkoholisti. Esimerkiksi joku ei koskaan pysty juomaan 1-2 bisseä vaan tulee aina vedettyä enemmän kuin aikomus. Tai että aina juodessa kontrolli pettää ja homma menee pahasti yli. Nämä ihmiset eivät montaa kertaa vuodessa juo tai eivät juo ollenkaan yleensä, mutta aina on hämminki päällä kun ovat juoneet.
Osa taas on vuosia juomatta kokonaan ja yksikin bisse ja juomakerta saattaa kestää päiviä/viikkoja eivätkä he vaan saa enää katki putkeaan. He pelkäävät itsekin juomista koska eivät pysty kontrolloiman oikein mitenkään. Ongelma heillä on se, että juovat niin paljon ettei promillemäärä pääse oikein missään vaiheessa laskemaan sille tasolle, että juomisen lopettaminen olisi oma päätös.