Alice Cooper

[Pavlikovsky]

Alice Cooper siis kiinnitettiin ensi kesän Tuska-festivaaleille yhdeksi pääesiintyjäksi, jota ehkä vähän kummaksun, koska mielestäni Cooperin musiikki ei täytä ihan niitä standardeja välttämättä tuonne mitä ylipäätään muut bändin näillä kekkereillä ovat täyttäneet. Noh, ehkä Alice bändeineen sovittelee biisit vähän raskaammaksi ja onhan Cooperin tuotannossa varsinkin 2000-luvulla niitä raskaampia levyjäkin muistaen että Alicella jos kenellä tuotannon laajuus on vaihdellut diskopurkkapopista klassisen rockin kautta raskaisiin heviriffeihin. Cooperin ulkoinen habitus voi purra myös hyvin tummaan kuolonkorina-musiikin ystäviin. Kuitenkin kun selailee Tuska-festivaalin kiinnityksiä, niin ruotsalaisen Blues Pillsin kohdalla ei voi välttyä enää ajatukselta, että nykyään tapahtumien nimet ovat enää vain nimeä eivätkä vastaa enää millään tavalla yksi yhteen festareilla soitetun musiikin genreen, vaan raha määrittelee kaiken. Mainitsiko joku Pori Jazzin?

 

[PJPT]

Olenkin odotellut Cooperin Tuskaan kiinnittämistä jo jonkin aikaa. En ole sinällään ihan varma haluanko tuon tyyppisille festareille normaalin rock-meiningin sijaan, mutta tunnusmerkit ovat olleet ilmassa kun Alice on tähdittänyt erilaisia Euroopan hevifestareita (esim. Bloodstock) viimeisten kesien aikana. Olisi upeaa jos Cooper muokkaisi show’taan paremmin raskaaseen ympäristöön sopivaksi! Silloin nähtäisiin harvinaisuuksia ja ahdistavia kauhulauluja voitaisiin myös kuulla enemmän. Sick Things, Dead Babies, Pick up the Bones, It’s the Little Things, Roses on White Lace, Prince of Darkness, Freedom, When Hell Comes Home; olisihan se aika siistiä!!



Jos edellisiin kesiin on uskominen, niin tätä ei kuitenkaan tulla näkemään. Suhteellisen perinteisellä hittiputkella mennään. Ehkä jotain hempeimpiä I Never Cry/Only Women Bleed on jätetty pois ohjelmistosta ja tilalla on esim. Brutal Planet, Wicked Young Man, House of Fire tai Bed of Nails. Hiteistä ei varmaan tässä ympäristössä uskalleta jättää väliin Welcome to My Nightmarea tai Go to Helliä…





Uutisten puolella on ollut aika hiljaista tämän syksyn osalta. Paul McCartneyn kanssa tehty yhteistyö paljastui lopulta Alicen osallistumiseksi cover-levyn tekoon. Hän vetäisi Elenor Rigbyn ja oli samalla osa levyn promotusta mainoksissa ja musavideon muodossa: https://www.youtube.com/watch?v=sdsevtSO_FU





Cooperin vuotuinen nuorison syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä hyväntekeväisyys joulukonsertti on myös pidetty Phoenixissä. Tällä kertaa mukana ei ollut aivan yhtä rautaisia vieraita Rob Halfordista lähtien kuten viime vuosina on usein ollut tapana. Alice vetäisi melkein täyden jouluteemaisen setin illan päätteeksi. Lavalla nähtiin ainakin tonttulakkinen mestaaja ja Cooperin vaimo ja tyttö olivat yhtä aikaa lavalla tanssijoina. Calico-tytär nauttii silminnähden täysin siemauksin esiintymisestä, hänen liikehdintää & eleitä on mukava seurata niin livenä kuin taltioinneistakin. Myös Sheryl-vaimo pystyy vielä hoitamaan hoitsun roolin, vaikka ikää alkaakin jo olemaan eikä hän ole esiintynyt vakituisesti enää 25-30 vuoteen. https://www.youtube.com/watch?v=lcNcfdqslGY

 

[heavy]

Alice Cooper siis kiinnitettiin ensi kesän Tuska-festivaaleille yhdeksi pääesiintyjäksi, jota ehkä vähän kummaksun, koska mielestäni Cooperin musiikki ei täytä ihan niitä standardeja välttämättä tuonne mitä ylipäätään muut bändin näillä kekkereillä ovat täyttäneet.

En kyllä ihan ymmärrä pointtisi tässä. Tuskassa on viime vuosina nähty WASP:in, Nightwishin tai vaikka Volbeatin kaltaisia yhtyeitä. Miten Cooper tästä linjasta suuresti poikkeaisi?

 

[Geezer]

En kyllä ihan ymmärrä pointtisi tässä. Tuskassa on viime vuosina nähty WASP:in, Nightwishin tai vaikka Volbeatin kaltaisia yhtyeitä. Miten Cooper tästä linjasta suuresti poikkeaisi?

Pointti lienee, että Alice Cooper ja Blues Pills ovat jatkoa Tuska-festivaalin rahan sanelemalle linjattomuudelle.

 

[heavy]

Vaikka Cooper aikoinaan kovin suosittu oli Suomessakin, en hänen kiinnitystään mitenkään varmaksi rahasammoksi sanoisi. Eikös Kuusrock aikoinaan kaatunut konkurssiin, kun Alice ei vetänyt tarpeeksi yleisöä?

Ja varmaan kaikki ovat samaa mieltä että parempi taloudellisesti kannattava festari kuin konkurssissa oleva.

 

[oiler99]

Super Duper Alice Cooper tänään YLE Teemalta kello 21.

 

[haunted shores]

En kyllä ihan ymmärrä pointtisi tässä. Tuskassa on viime vuosina nähty WASP:in, Nightwishin tai vaikka Volbeatin kaltaisia yhtyeitä. Miten Cooper tästä linjasta suuresti poikkeaisi?

Ja olihan tuolla aikoinaan esim the Sisters of Mercy.

Tuska on omasta mielestäni aina ollut sellainen jokaiselle jotain tyylinen festari. Radio Rock - kama on suuressa roolissa ja sitten lisäksi otetaan aina joitakin oikeasti mielenkiintoisia akteja. Kevyitä ja rankempia.

Alice Cooper nyt toki on oikeasti mielenkiintoinen kiinnitys. En nyt varmaankaan silti katsomaan lähde, koska mitään muuta kiinnostavaa Tuskassa ei ainakaan vielä ole.

 

[stiflat]

Super Duper Alice Cooper tänään YLE Teemalta kello 21.

Ja jos meni ohi, Yle Areenasta voi myös katsella jälkikäteen kuukauden ajan.

 

[Pavlikovsky]

Alicen tribuuttilevy on nyt valmiina uunissa, joten julkistamista enää odotellaan. Teemana päihteet eli levyllä keskiössä ne joille rock`n roll-elämä maistui turhankin surutta aikanaan. Alice paljastaa, että Keith Moon, Jimi Hendrix ja Harry Nilson ovat mm. päässeet framille tämän johdosta. Anyway, huolellista kuuntelua tämä vaatii ennen kuin ryntää kauppaan suinpäin tätä hankkimaan, tribuuttilevyissä on aina omat floppivaaransa niin kuin tässäkin.

Linkkiä uutiseen: Alice Cooperin uusi albumi lähes valmis - levyllä mukana Paul McCartneyta ja Johnny Depp - Musiikki - Radio City

 

[Pavlikovsky]

Vanha Alice Cooper band lyö hynttyyt yhteen tosiaan ja tarkoituksena olisi palata uuden levyn myötä sinne Killer-levyn soundimaailmoihin, joka kuulostaa varsin kunnianhimoiselta yritykseltä. Saas nähdä miten orkka toimii nykyään, parhaat Alicen levytykset kyllä noilta vuosilta ovatkin, joten ihan mielenkiintoinen yritelmä. Pääasia, että Alicen raspi on kunnossa ja diskosäksätykset loistavat poissaolollaan. Welcome To My Nightmare kakkosella oli jo ihan hyvä rollarisvengi ajoittain mukana, nyt kun indrustial hevi on vaihteeksi pois tapetilta.

 

[Moto]

Glen Buxtonin luonnollinen puuttuminen on kyllä paha puute, mutta tuota voisi mennä kyllä katsomaan vähän kauemmaskin, elleivät tule Suomeen. Kuka mahtaa korvata Buxtonin tässä kokoonpanossa?

 

[Pavlikovsky]

Glen Buxtonin luonnollinen puuttuminen on kyllä paha puute, mutta tuota voisi mennä kyllä katsomaan vähän kauemmaskin, elleivät tule Suomeen. Kuka mahtaa korvata Buxtonin tässä kokoonpanossa?

Tuosta ei muuten omiin silmiin ole mainintaa ole mistään hypännyt esiin. Voi olla, että mennään jollain stunttikitaristilla, mikä toki nakertaa originaaliutta. Michael Owen Bruce toki mukana, olihan hän itseasiassa jo Welcome To My Nightmare kakkosellakin mukana jo. Kieltämättä sen verran spesiaalia settiä luvassa varmasti, että kerää kiinnostusta ympäriinsä laajalti tuo. Itseänikin tuo todella kiinnostaisi varsinkin, kun viimeisimmät Cooperin näkemäni keikat ovat olleet lämmittelykeikkoja muille, joissa on soitettu pakollisimmat klassikot sekä muutama uudempi rivakampi heviveto sykkeen nostatukseksi, mutta ei mitään kiehtovia unohdettuja ikivihreitä tai ylläreitä juurikaan. Show-puoli toki ollut aina vakioitu Alicen puolesta varsin korkea standardiseksi näissäkin.

 

[pernaveikko]

Alice tuli nähtyä Nordiksella joskus 90-luvun alussa. Ihan tyhjälle katsomolle veti. Vaan kyllähän tämä voisi kiinnostaakin, laitelkaapa keikkapäiviä, jos sellaisia on jossain päin Eurooppaa.

Mihinkään helvetin Tuska-festarille en kyllä mene.

 

[Moto]

Tuosta ei muuten omiin silmiin ole mainintaa ole mistään hypännyt esiin. Voi olla, että mennään jollain stunttikitaristilla, mikä toki nakertaa originaaliutta. Michael Owen Bruce toki mukana, olihan hän itseasiassa jo Welcome To My Nightmare kakkosellakin mukana jo.

Mitä tuossa kaivelin, niin nykyinen(?) kitaristi Ryan Roxie soitti sillä yllätyskeikalla, millä kokoonpano palasi yhteen. Viikatemies on vieraillut turhan ahkerasti tuolla Alicen alkupään kitaristien joukossa, kun myös 70-luvun jälkipuoliskon kitaristi Dick Wagner on siirtynyt tuonpuoleiseen. Ei siellä taida oikein olla tarjolla ketään pitkään Alicen kanssa soittanutta legendakitaristia, niin varmaan Roxie on todennäköisin vaihtoehto näillekin keikoille.

E: No itse asiassa jo Billion Dollar Babiesilla käväissyt ja 70-luvun jälkipuolen levyillä soittanut Steve Hunter oli vahvasti mukana Welcome To My Night Mare 2:lla ja sen kiertueella. Kenties siinä olisi sopiva stuntti. En tosin tiedä oliko Wagner enemmän soolo- ja Hunter rytmikitaristi, mutta ainakin Billion Dollar Babiesilla Hunter on soittanut nimenomaan sooloja.

 

[PJPT]

Ei kai missään ole ilmoitettu, että Alice lähtisi kiertueelle vanhan bändinsä kanssa? Ainakin itse ajattelin uutiset luettuani että hieno juttu kun tehdään asiat hieman kuin viime levyn kanssa. Nyt vain sävelletään biisejä enemmän (koko levy?) ja sitten ehkä jotain pieniä erikoisiltoja Jenkeissä. Eikös alkuperäisjäsenet ala olla jo aika huonossa hapessa? Mitä olen nähnyt pätkiä, niin Dennis Dunaway näyttää vielä sen verran notkealta, että hän pystyisi vetämään jonkinlaisen maailmankiertueen, mutta yhteiskeikoista näkee kuitenkin räikeästi kuka on jatkanut maailman kiertämistä kaikki nämä vuosikymmenet ja ketkä ovat tehneet pääasiallisesti oikeita töitä ja keikkailleet sitten sivussa.. Cooper on sen verran hyvässä iskussa ikäisekseen, että ero Suuri ja show’ta pitäisikin muuttaa nykyisestä energisestä ja räjähtävästä menosta hieman enemmän ”paikallaan pönöttämiseen”, jotta tämä ei näkyisi niin selvästi.


Näin vanhoista kitaristeista Steven Hunterin (eikös Hunter soittanut Welcome to My Nightmarella silinteri päässä hiukset silmillä, jonka Slash on myöhemmin kopioinut/tuotteistanut) Olympiastadionilla, ja hän pystyi vielä kiertämään bändin mukana ihan hyvin, mutta ei hänkään ollut mukana kuin sen ajan että saatiin vakituinen kitaristi mukaan. Ensin siinä oli hieman liian popahtava Orianthi, joka on nyt korvattu mukavan ”hevahtavalla” Nita ”Hurricane” Staussilla. Täydellisessä maailmassa Alicen rumpalina toimisi Eric Singer (olen nähnyt Cooperin kerran Singerillä ja se oli KOVA keikka!), mutta KISS taitaa olla vielä jokseenkin aktiivinen, joten tämä ei ole mahdollista..


Kävin nauttimassa viime kesän Cooperini Tuskassa. Silloin oli tarjolla kunnollinen 90 minuutin show kaikkine herkkuineen! Suurta muutosta ei ollut nähtävissä vaikka kyseessä oli hevifestari, balladeja ei nähty mutta perus House of Firet siellä edelleen oli eikä mitään Freedomia tai Prince of Darknessia.. Myös kuolleille ryyppykavereille oli oma osuus Hollywood Vampiresin hengessä. Myös Sheryl Cooper nähtiin hoitsuna jne. Liiallinen valoisuus häiritsi jonkin verran kuten aina ulkoilmakeikoilla. Osa yleisöstä oli tietenkin niin ”kovia hevareita” että olisi ottanut luonnon päälle nähdä tuollainen ”kevyttä hard rockia soittava vaari”, joten he poistuivat ennen pääesiintyjää, mutta he olivat pois lähinnä kalja-alueen populaatiosta.. Mötley Crüen kanssa vedetty Hartwall-keikkaa en nähnyt koska se oli arkena, mutta silloin Cooper oli lämppärinä, joten se taisi olla taas tiivis hittiputki.


Uusi maailmankiertue on myös ajankohtainen. Se kantaa nimeä ”Spend the night with Alice Cooper”. Muutoksia on tullut jälleen mukavasti, vaikka ainahan niitä toivoisi lisää, mutta hittejä on niin paljon että tietyt on vaan pakko soittaa osin myös lavashow’n takia. Uusia biisejä on pudotettu mukavasti pois ja 70-lukua on kuultu enemmän. Mukana on ollut niin tuttuja livebiisejä (Only Women Bleed, Halo of Flies, Cold Ethyl) kuin myös mukavia yllätyksiä (Long Way to Go, Guilty, Gutter Cats Vs. The Jets)! Tämän lisäksi kuolleille kavereille tehtävä tribuutti on jatkunut. Kaikki biisit on uusittu edelliseen kiertueeseen nähden, ja Alice esittää Lennonin tilalla David Bowien SuffragetteCityn. Tämä lienee ensimmäinen kerta kun Cooper laulaa julkisesti Bowia. Koska asia on ajankohtainen, niin myös Elected on tehnyt odotetusti paluun keikan loppupään biisiksi. Lavalla nähdään myös ”Donald Trump” & ”Hillary Clinton”, joten Alice jatkaa perinnettään naureskella presidenttikilvalle. Jälleen mielenkiintoinen kiertue tulossa, ja kyllähän AC laittaa aina hienot bileet pystyyn, joten katsotaan nyt mitä kaupunkeja on kiertueella syksyllä vai meneekö Suomen vierailu ensi kesään..


Jos Cooperin näkeminen kiinnostaa jo tänä kesänä, niin loistava tilaisuus tähän on 2 viikon päästä. Hollywood Vampires tulee esiintymään Tukholmaan paikalliselle Linnanmäelle! Olisihan se aika makea konsepti päästä kuuntelemaan juuri kesän korvalla kappaleita kuten Whole Lotta Love tai Schools Out for Summer + nähdä vielä Joe Perry (en ainakaan itse ole nähnyt), mutta taitaa jäädä tällä kertaa haaveeksi tämä.



Kun tämä kaikki lyödään yhteen, niin kiertue alkuperäisen bändin kanssa ei liene ajankohtainen ainakaan ihan hetkeen, keikkoja on taidettu lyödä lukkoon jo ainakin ensi jouluun asti. Katsotaan nyt mitä tapahtuu kun Alice pitää vuotuisen taukonsa noin tammikuusta huhtikuuhun..

 

[Moto]

Ei kai missään ole ilmoitettu, että Alice lähtisi kiertueelle vanhan bändinsä kanssa? Ainakin itse ajattelin uutiset luettuani että hieno juttu kun tehdään asiat hieman kuin viime levyn kanssa. Nyt vain sävelletään biisejä enemmän (koko levy?) ja sitten ehkä jotain pieniä erikoisiltoja Jenkeissä. Eikös alkuperäisjäsenet ala olla jo aika huonossa hapessa? Mitä olen nähnyt pätkiä, niin Dennis Dunaway näyttää vielä sen verran notkealta, että hän pystyisi vetämään jonkinlaisen maailmankiertueen, mutta yhteiskeikoista näkee kuitenkin räikeästi kuka on jatkanut maailman kiertämistä kaikki nämä vuosikymmenet ja ketkä ovat tehneet pääasiallisesti oikeita töitä ja keikkailleet sitten sivussa.. Cooper on sen verran hyvässä iskussa ikäisekseen, että ero Suuri ja show’ta pitäisikin muuttaa nykyisestä energisestä ja räjähtävästä menosta hieman enemmän ”paikallaan pönöttämiseen”, jotta tämä ei näkyisi niin selvästi

.....

Täydellisessä maailmassa Alicen rumpalina toimisi Eric Singer (olen nähnyt Cooperin kerran Singerillä ja se oli KOVA keikka!), mutta KISS taitaa olla vielä jokseenkin aktiivinen, joten tämä ei ole mahdollista..

Ehkäpä tosiaan vedin liian innokkaita johtopäätöksiä kiertueesta, mutta jospa edes jokusen keikan heittäisivät, kun tuo kokoonpano on kuitenkin muutamaan kertaan esiintynyt. EI varmasti olisi yhtä energinen keikka kuin nuorempien muusikoiden kanssa, mutta kuitenkin eräänlainen "pyhiinvaelluskohde".

Kahteen kertaan olen nähnyt Cooperin, 2005 Tukholmassa ja 2009 Barona Areenalla. Edellä mainitulla keikalla oli juuri Singer rummuissa ja näkyypä soittavan myös samalta kiertueelta taltioidulla Live in Montreaux-DVD:llä - täytyykin laittaa se jossain vaiheessa uudelleen katseluun. Oliko sitten juuri Singerin takia, mutta oli tuo Tukholman keikka sen verran energinen pläjäys, että nosti Alicea rytinällä ylöspäin suosikkiartistilistalla ja puuttuvat (suurin osa) albumeista tuli haalittua hyllyyn varmaan alle vuoden sisään siitä. Tuo Tukholmanreissu ei ollut edes mitenkään konsertin takia suunniteltu, vaan oli läpikulkumatkalla lomareissulla yksi Tukholmassa ja osui sopivasti - hyvä tuuri kävi kieltämättä.

Baronalla rummuissa oli varmaan jo joku muu - ihan toimiva keikka sekin oli, mutta ei jäänyt kuitenkaan yhtä hyvin mieleen. Barona oli toki keikkapaikkanakin ankeampi kuin Tukholman Alice-mittakaavassa suht pieni Fryshuset.

E: No soitti se Singeri näköjään Along Came The Spiderillä, mutta ei jäänyt mieleen oliko kiertueella.

 

[oiler99]

Alice Cooper lähtee marraskuussa brittirundille alkuperäisessä kokoonpanossaan, vain edesmennyt Glen Buxton puuttuu. Alice Cooper Reunites Original Band For 2017 U.K. Tour - Blabbermouth.net

Heinäkuussa ilmestyvän Paranormal-albumin ensimmäinen single Paranoiac Personality julkaistiin viikko sitten. Alice Cooper "Paranoiac Personality" Official Song Stream from the Album "Paranormal" - YouTube

Itsekin olen Alicen kaksi kertaa nähnyt, Oulussa 2009 ja Iron Maidenin lämppärinä Stadikalla 2011. Oulun keikka on edelleen yksi parhaista rock-keikoista millä olen ikinä ollut. Siinä vaiheessa kun valot sammuivat ja School's Outin riffi pärähti ilmoille, tunnelma oli välittömästi katossa. Toivottavasti herra toisi vanhan bändinsä ensimmäistä kertaa Suomeen.

 

[Pavlikovsky]

Ilmeisesti vanha muonavahvuus esittää varhaisia Alice Cooper Band-kipaleita eikä kajoa uudempiin? Miten en nopeasti uutisen luettuani sitä huomannut, muuta kuin silloin kun tuo ensimmäinen reunion tehtiin?

Joka tapauksessa tuo on kova. Toivottavasti tulevat Suomeen. Tuon ajan Cooperissa oli hienoa rosoa ja särmää ennen kuin lähdettiin ihan teatterilinjalle.

 

[oiler99]

Alicehan esiintyy nykyisen bändinsä kanssa Qstockissa heinäkuun lopussa. Sinne kannattaa mennä, jos on vielä legenda näkemättä.

 

[Pavlikovsky]

Kuupperi julkaissut uuden lekan ja täällä hiiren hiljaista. Soo, soo...

Tuottajana häärinyt Bob Ezrin, joten se on Alicen kohdalla tarkoittanut ihan hyvää. Ilmeisesti levyllä on pari kipaletta klassikko line-upin käsittelyllä? Onko kukaan ottanut levyä ns. haltuun, että pystyy arvioimaan sitä sopivan etäisesti? Onko kokonaisuus epätasainen niin kuin Welcome 2 my nightmare vol. kakkosella vai onko kokonaisuus eheämpi? Mennäänkö särmikkäällä autotallirockilla vai tunkkaisella konehevillä?

 

[PJPT]

Alice on tosiaan palannut uudella levyllä Hollywoodin Vampyyrien aiheuttaman viivästyksen jälkeen, joten hiljaisuus on ehdottomasti rikottava! Ensin pitää sanoa, että Oulu on surullisen kaukana kaikesta! Kun ehdottelin kavereille kevättalvella Cooperin keikkaa, niin lähes kaikki vilauttelivat vihreää valoa työkuvioiden yms osuessa kohdalle. Kun taas jatkoin kertomalla että keikka on Oulussa, niin kiinnostus lopahti aika nopeasti. QStockin pääesiintyminen jäikin tällä kertaa väliin. Raporttien mukaan keikka oli onnistunut ja mm soundimaailma oli parempi kuin edellisillä Ouluun yltäneillä Cooperin kiertueilla. Tämä taisi olla miehen 3 tai 4 esiintyminen kaupungissa.

Michael Monroe oli käynyt vierailemassa keikalla School’s Outin aikana, ja on jälleen todettava että herrojen äänet sopivat kyllä hyvin yhteen! Yleisesti ottaen Cooperin energinen esiintyminen ja hyvin kulkenut laulu oli hakannut esim. perjantain pääesiintyjän Marilyn Mansonin mennen tullen, mutta tämän ei nyt pitäisi olla yllätys kenellekään vuonna 2017..

Uusi kiertue ”Spend a Night with Alice Cooper” on kulkenut hyvin samoja polkuja kuin edellisetkin. Dirty Diamonds (2006-07) taisi olla edellinen jossa mentiin eri kaavalla. Eli siellä kuullaan 4-5 pakollista jättihittiä, mutta osa isoista biiseistä jätetään aina pois. Olympiastadionilla ei kuultu aikanaan Billion Dollar Babiesiä, joskus pois jää Welcome to My Nightamare tai Go to Hell, ja nyt poissa on esim. Hey Stoopid. Hyvin livenä toimivien tarinavetoisten klassikkojen ohella kuullaan myös joitakin yllätyksiä vuosien varrelta. Nämä vaihtelevat todella paljon laidasta laitaan, mitään kaavaa ei ole johdettavissa esim kiertueen teemasta. Tällä kertaa mukana ovat olleet ainakin Cooperin ensimmäiseltä 100% selvänä tehdyltä Constrictor-levyltä (1986) tuttu hevahtava World Needs Guts, jota ei ole kuultu livenä tuon kyseisen albumin kiertueen jälkeen kuin korkeintaan seuraavaa Raise Your Fist and Yell-albumia promonneilla keikoilla. Toisena yleisenä yllätyksenä on ollut ”Pain”, joka löytyy niiltä 4 levyltä jotka Cooper teki pahan alkoholiongelman aikana, ja jälki oli sen mukaista. Jokaiselta albumilta löytyy jotain hyvää, mutta kokonaisuudet ovat miehen uran heikoimmat. Flush the Fashion on se laatta josta Pain tarkalleen ottaen löytyy. Todella outo nosto, koska tuo levy lienee yksi Alicen unohdetuimmista teoksista ”Zipper Catches Skin” ohella..

Loppukesästä Alice on kiertänyt jenkkejä Deep Purplen kanssa jonkinlaisella tuplakiertueella. Hyvin vaikea kuvitella kumpaakaan näistä lämppärinä, mutta toisaalta toimihan Cooper myös Mötley Cruen lämppärinä, joka oli sinällään aika hauskaa. Ikävää ettei Alice saavu syksyllä Suomeen Purplen kanssa. Ostin nimittäin pitkän jahkailun jälkeen liput tuohon konserttiin vaikka olenkin nähnyt Purplen joskus 10 vuotta sitten. Jos Alice olisi ollut messissä, olisi pakettia ollut helpompi myydä kavereille, mutta en tiedä olisi siltikään tarvittu esim Hartwallia vanhan hallin sijaan. Tämän ohella Rock in the Riossa oli jonkinlainen erikoiskeikka, jossa vierailivat Arthur Brown ja Joe Perry. Luonnollisen School’s Outin ohella Brown pääsi vetämään oman hittinsä Fire, ja mies on kyllä edelleen ihan kunnossa, ainakin lyhyessä rypistyksessä, kun huomioidaan syntymävuosi 1942! https://www.youtube.com/watch?v=3hYjl6F_ahA

Kuupperi julkaissut uuden lekan ja täällä hiiren hiljaista. Soo, soo... Tuottajana häärinyt Bob Ezrin, joten se on Alicen kohdalla tarkoittanut ihan hyvää. Ilmeisesti levyllä on pari kipaletta klassikko line-upin käsittelyllä? Onko kukaan ottanut levyä ns. haltuun, että pystyy arvioimaan sitä sopivan etäisesti? Onko kokonaisuus epätasainen niin kuin Welcome 2 my nightmare vol. kakkosella vai onko kokonaisuus eheämpi? Mennäänkö särmikkäällä autotallirockilla vai tunkkaisella konehevillä?

Kyllä Bob Ezrin on jälleen puikoissa ja hän on tarkoittanut Cooperille ja monelle muullekin artistille enemmän kuin hyvää! Love It to Death, Killer, School’s Out, Billion Dollar Babies, Welcome to My Nightmare, AC Goes to Hell & Lace and Whiskey on sen tason putki, ettei tuohon tarvitse lisätä yhtään mitään. Nuo ovat kaikki viimeistä lukuunottamatta Cooperin top10-albumeja, ja tuosta löytyy myös miehen 3 parasta lättyä. Kuvaavaa on, että Muscle of Love on se jota Ezrin ei tuottanut, ja se on nimikkobiisistä huolimatta Alicen heikoin teos 70-luvulla!!

Paranormal on tullut ostettua ja kuunneltua sopivan pitkään että on jonkinlainen mielipide. Olen toki fani, joten en tiedä miten etäinen tämä arvio on. Lyhyesti arvioituna kyseessä on 2000-luvun parasta Alicea Brutal Planetin ja Dirty Diamondsin ohella. Ezrinin jälki näkyy ehkä siinä, että biisit ovat vähän hiotumpia. Esim. Along Came a Spider oli aika keskinkertainen ja sekava teos hyvästä konseptista huolimatta. Toisaalta outoa että Welcome 2 My Nightmare ei oikein onnistunut Ezrinistä huolimatta! Levyn hyvyyttä kuvaa hyvin se, että muutamalla 2000-luvun levyllä on vain pari hyvää biisiä ja muut voi skipata jos ei ole aikaa tms. Nyt huomaan skippaavani vain 3 kappaletta (keskivaiheen Dynamite Road sekä Private Publin Breakdown sekä vanhan bändin kanssa tehty You and All Your Friends), kun taas muut biisit ovat hyviä tai erittäin hyviä.

Toinen helposti tehtävä huomio on se, että autotallirockia tulee paljon. Niitä on yli puolet biiseistä. Itse olisin laittanut toiseksi sinkuksi mielestäni levyn parhaan raidan ”I’m Fallen in Love (and Can’t Get Up)”. Billy Gibbonsin kitara on tässä silmiin pistävä ja meno on hyvin rouhevaa vaikka nimi viittaakin puhtaaseen balladiin, jotka itse asiassa loistavat hieman yllättäen tällä kertaa poissaolollaan. Tämän ohella ”Dead Flies” saa jalan vipattamaan suoraviivaisella jyräyksellä ja ”Rats” on myös aika samaa maata. Alkuperäisen basistin Dennis Dunawayn säveltämä ”Fireball” kaipaisi ehkä hieman lopullista hiomista, koska siinä on potentiaalia uudeksi Under My Wheelsiksi tai Muscle of Loveksi, mutta jotain puuttuu. Siinä kuitenkin suurimmat autotallilekat tällä kertaa!

Näiden ohella pidän paljon vanhan bändin kanssa tehdystä sarkastisesta ”Genuine American Gilr”-kappaleesta. Tulee mieleen klassiset humorirallit jotka on kuitenkin tehty musiikillisesti hyvin. Tuo toimisi myös livenä, jolloin tytär Calico Cooper voisi esittää nykyajan nuorta unelmaleidiä, mutta Cooperin tapana on tuoda uusilta levyiltä vain 1-2 kappaletta settiin, muut erikoisuudet ovat vanhoja biisejä, koska monelta levyltä ei soiteta koskaan edes parhaita kun keikat eivät voi kestää 4 tuntia..

Ensimmäisen levyn päättävä ”The Sound of A” tuo mieleen alkuperäisen bändin ajat. Se voisikin olla hyvin kummitusmainen kappale 70-luvulta. Cooperilla on ollut myös pidempään tapana lisätä joku raita aiheesta ”älä sorru pirun flirtille, vaan valitse Jeesus/Herra”. Tällä kertaa tuo biisi on tehty erittäin viihdyttävästi, joten tämän ei luulisi häiritsevän paatuneimpiakaan hevareita. ”Holy Water” on eräänlaista amerikkalaista saarnaa pastorin pojalta. Heittämällä kuitenkin levyn parempaa puoliskoa!

Sinkkulohkaisu Paranoiac Personality on kirjoitettu eniten hitiksi, joten sen erillisen julkaisun ymmärtää. Ei minun suosikkini levyltä, mutta en ihmettele jos jotkut siitä pitävät. Tämä on myös ainut uusi kappale jota on soitettu toistuvasti livenä. Toimii mielestäni livenä selvästi paremmin, koska se on silloin selvästi rajumpi soitannallisesti ja myös Cooper pääsee raakkumaan kunnolla! Levyllä kuulostaa välillä autotunelta, ja muutenkin on laulettu liian kevyesti.

Eli kyllähän tämä levy kannattaa ehdottomasti ostaa, varsinkin jos hyllystä löytyy vanhojen klassikkojen ohella näitä 2000-luvun teoksia! Itse ostin ekalla viikolla Prismasta ja kyseessä oli viimeinen ensimmäisen erän kappale. Paranormal onkin myynyt hyvin. Se oli lähes jokaisessa maassa top10-listalla, eikä tämä ole jokapäiväistä Cooperille. Ei ole tainnut tapahtua sen jälkeen kun mies vetäytyi isyyslomalle 1994?!? 2000-luvun levyillä on ollut välillä vaikeaa mahtua 50 tai edes 100 joukkoon listoilla. Tässäkin näkyy Ezrinin kyky tehdä tuotteista myyvempiä paketteja. Myös siirtyminen artisteja hyvin tukevaan Earmusic levy-yhtiöön taisi auttaa. Sama firma on tuottanut Purplelle pari myyvää levyä, yllätys yllätys Ezrinin tuottamana (Purplelta tuli samalla ekat horrorbiisit kun ura veteli jo 6 vuosikymmentä)..

Uudelta kiertueelta on julkaistu kokonainen keikka Wackenista. Äänimaailma ei ole täydellinen, mutta tuolta näkee ainakin uuden sinkun livenä. Jahka kiertue julkaistaan dvd:nä, niin sitten on kitarat vähän paremmin jne. Keikka on myös hieman supistettu oikeaan showhun nähden, joten sieltä puuttuu noita ylläreitä.

edit. Se onkin saatettu poistaa YouTubesta, koska en nopeasti sitä löytänyt. Kun koko keikkaa ei löydy, niin laitetaan tähän fanin kuvaama ihan ok video uuden sinkun liveversiosta. Samalla näkee sen että Dirty Diamondsilta on välilä nostettu settiin nimikkobiisin sijaan yksi suosikeistani Woman of Mass Distraction! Paranormal ja Dirty Diamonds ovat aika hyvin toisiinsa verrattavissa olevia albumeja. Radiohittejä niistä on vaikea kaivaa, mutta hyvää autotallirockia löytyy sitten senkin edestä! "Paranoiac Personality & Woman of Mass" Alice Cooper@BBT Pavilion Camden, NJ 8/24/17 - YouTube

 

[PJPT]

Syksy on vaihtumassa talveksi, joten Alice Cooper on jälleen tapetilla kun Halloween on juhlittu ja muutakin tapahtuu aina näin vuotuisen talviloman kynnyksellä. Kiertuetta on jäljellä vielä joitakin konsertteja ennen 3 kk lomaa ja harjoitustaukoa. Ennen joulua vedetään myös vuosittaiseksi muodostunut Alice Cooper’s Christmas Pudding, jossa kerätään varoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Arizonassa vietettävään iltaan on kiinnitetty Alicen rinnalle isoista nimistä Rob Halford ja Slash.

Halloween on luonnollisesti Cooperin parasta aikaa, kun kauhubiisit pääsevät silloin esille normaalia enemmän. Alice vierailikin Jimmy Kimmelissä, jossa vierailevana juontajana toiminut Dave Grohl haastatteli häntä mm. kana-asioista ja paranormaaleista kokemuksista. Guest Host Dave Grohl Interviews Alice Cooper - YouTube Illan päätteeksi vedettiin ensimmäiseltä huippulevyltä (Love it to Death, 1971) tuttu ”Ballad of the Dwight Fry” Foo Fightersin avustamana. Cooperin kiertuevehkeet taisivat olla jossain toisessa kaupungissa, koska tällä kertaa käytetty giljotiini oli joku lasten versio. Muuten hieno esitys vesittyi hieman, kun mestaus oli todella tökerö normaaliin verraten. Alice Cooper Performs "Ballad of Dwight Fry" and "Killer" Medley with Foo Fighters - YouTube Toisaalta Espoossa kerran näkemäni hirttäminen oli myös hieno, joten sen voisi ottaa edes ajoittain settiin. Kuulin samalla kertaa ainoan kerran elämässäni I Never Cryn, joka on yksi suosikkiballadeistani Alicelta, joten kuulijat voittaisivat ehkä sitäkin kautta.

Hiljattain päättyi myös Englanninkiertue, jossa mukana oli myös elossa olevat alkuperäisjäsenet. Ensin vedettiin parikymmentä kappaletta uudempaa materiaalia nykyisen bändin kanssa ja encoressa sitten biisejä 7 ensimmäiseltä levyltä Dunawayn, Smithin ja Brucen kanssa. Kimaraan valikoituivat tällä kertaa I’m Eighteen, Billion Dollar Babies, No More Mr Nice Guy, Hello Hooray-tease, Muscle of Love & School’s Out. Aika odotetusti siis mentiin kiusausta lukuunottamatta. Olisi ollut mukava kuulla joku ylläri luokkaa Public Animal #9, Is It My Body tai Desperado. Vanhoista biiseistä esitettiin keikan alkuvaiheessa nykyisen bändin kanssa jo Under My Wheels, Dwight Fry sekä Halo of Flies. Alice Cooper with original line up - First Direct Arena, Leeds, England, 11-11-17 - YouTube

Kohta alkavan talvitauon aikana treenataan tosiaan tapojen mukaan tuleva maailmankiertue, joka kantaa tällä kertaa nimeä ”Paranormal Evening with Alice Cooper”. Nimestä voisi päätellä että settiin otetaan muitakin uusia biisejä kuin tähän asti soitettu Paranoiac Personality. Tämä ei tosin ole Alicen kohdalla mitenkään varmaa, koska edellinen kunnolla albumia tukenut kiertue taitaa olla Dirty Diamonds (2005), joka oli ikävästi juuri edellinen jonka missasin lähtöhaluista huolimatta jonkun kesätyön tms turhuuden takia.. Ainakin Dead Flies ja Fallen in Love sopisivat hyvin keikan alkupuolelle muiden räväköiden rallien sekaan. Toisaalta Genuine American Girl olisi hauska nähdä lavashown takia, huumori on aina ollut iso osa Cooperia! Yllätykset ovat tietysti kiertueen toinen puoli. Valinnanvaraa on paljon lähes 30 albumin seasta. Yhtyeen nykyinen kitaristi Nita Strauss julkaisi facebookissa joku aika sitten kuvan tekstillä ”In my eyes blood drops look like roses on white lace”, joten voimme toivoa että tuo yksi Cooperin sinällään heikon 80-luvun parhaista biiseistä soitettaisiin ensi vuonna pitkästä pitkästä aikaa! Samalla pitää toki toivoa että itse kiertue yltää Suomeen vuoden päästä syksyllä, tai viimeistään kevätkesällä 2019.






Alicen karismaattista bändin liidausta voi nähdä myös tänä kesänä, kun mies tuo sivutuotteensa Suomeen. Hollywood Vampires esiintyy Kaisaniemessä kesäkuun toisena sunnuntaina! Kyseessä on tietysti hyvin erilainen tuote kuin Cooperin oikeat show’t, mutta nyt on ainakin ainutkertainen tilaisuus kuulla Alice laulamassa aika erikoisia biisejä. Edellisen kiertueen settilistan mukaan 70-luvun legendoilta soitetaan 2 kpl/bändi ja jotkut pienemmät nimet saavat yhden biisin. Samalla Alice nähdään hieman erilaisena solistina kun hänen hyökkäävä ja impulsiivinen roolihahmonsa on enemmän taka-alalla. Pelkkä passiivinen kappaleiden esittäminen ei ehkä sovellu niin hyvin isoille keikoille, mutta tuleepa ainakin erilainen elämys. Vampyyrien konsertissa saattaa olla myös mahdollisuus kuulla Cooperin vanhoista cover-levytyksistä ”Alicen sekoiluajan parhaan tuotoksen” Special Forcesin raita ”Seven and Seven is” sekä jotain B-luokan leffaa varten purkitettu ”I Got a Line on You”. 80-luvun musavideosta poiketen Kaisaniemessä ei varmaan tällä kertaa ryömitä lattialla punaisissa nahkahousuissa.. Alice Cooper - I Got a Line On You - YouTube

Jos ei ole nähnyt ennen Aerosmithiä, niin Joe Perry on toki myös legendaarinen näky Helsingissä! Kun GNR kiertää taas maailmaa, niin Duff McKagan ei liene mukana tällä kiertueella. Johnny Depp on myös eräänlainen nähtävyys yhtenä legendaarisimmista ”uusista näyttelijöistä”. Lippuja menee myös varmaan aika paljon kaupaksi pelkästään sen takia että monen eri ikäluokan naiset haluaa mennä kuolaamaan Hollywood-tähteä. Ikävää ettei lämppärinä ole tällä kertaa mitään isoa nimeä. Esim. Uriah Heep, Thin Lizzy tai vaikka Darkness olisi ollut mukava nähdä jos/kun lippu tulee hankittua..



edit. Alice Cooperin ainut suomalainen soittaja Pentti Glan kuoli tänä syksynä. Olen nähnyt Pentin ainakin 80-luvun taitteen videoilla. Aika jolloin levyt olivat ajoittain vielä hyviä, mutta livenä alkoi mennä aika sekoiluksi kun Alice käytti aineita paljon enemmän kuin sinällään hyvin kostealla 70-luvulla. Hyvä että raitistui pakon edessä. Bändissä soitti samaan aikaan näköjään myös Steve Hunter! Alice Cooper - School's Out (Live 1979) - YouTube

 

[Pavlikovsky]

Kiitokset tuhdista Alice-infosta! Paranormal on osoittautunut kaikki Cooper-standardit täyttäväksi levyksi ja Cooperin katalogiin mahtuu surkeampiakin levyjä. Hienoa nähdä, että Cooperin ehtymätön into erilaisiin projekteihin ei näytä loppuvan ja vaikken ehkä alkuun tuota Kaisaniemen konseptia niin riemuitse, niin näkemisen arvoinen pläjäys varmasti. Perspektiivi Cooperiin on erilainen varmasti tuolla. Alicen oma keikka olisi hieno tapahtuma johonkin väliin, jos edes 1/4 totutuista kappaleista vaihdettaisiin harvinaisuuksiin, olisin erittäin tyytyväinen lipunostaja.

 

[PJPT]

Uusi vuosi on alkanut, ja Alice Cooper käyttää sen siis normaaliin tapaan talviloman merkeissä. Joulukuussa tapahtui kuitenkin vielä muutama mainittava asia, joten niistä muutama sana:

Joulukuun alussa oli tosiaan jälleen kerran Phoenixin Christmas Pudding. Jo aiemmin mainittujen päätähden, Slashin ja Rob Halfordin ohella mukana olivat myös KISS-legenda Ace Frehley sekä Edgar Winter. Vaikkei siellä vedettykään täysiä settejä, niin kuulostaa varsin hyvältä hyväntekeväisyysillalta aavikon joulua odotellessa! Siinä missä Frehley ja Winter toivat omat bändinsä tapahtumaan, olivat Slash ja Halford mukana siviilipersoonina. Heidän esityksiään olikin tukemassa Cooperin nykyisestä bändistä rumpali Glen Sobel ja kitaristi Nita Strauss. Erikoisuutena myös se, että 360 astetta pyörivä lava oli asetettu yleisön keskelle. Diamonds & Rust - YouTube

Alice Cooper on kiinnitetty ensi pääsiäisenä livenä NBC:llä esitettävään Jesus Christ Superstar-musikaaliin! Eri versioita tästä humoristisesta pääsiäistarinasta on tehty useita 70-luvulta lähtien, ja nyt se palaa jälleen framille aika näkyvästi. Cooper esittää Kuningas Herodesta, rooli jonka hän on jo tehnyt 90-luvun cd-versiossa. Purplen Ian Gillan taisi esittää Jeesusta alkupään tuotannossa 70-luvulla. Olisikin hauska nähdä jos nämä legendat pääsisivät näyttelemään samaan kohtaukseen, mutta todellisuudessa Jeesuksena nähdään joku nuorempi (ja varmaan jenkki) tähti. Esiintymistaitojen ohella Cooper on ymmärrettävä valinta senkin takia, että hän on tehnyt läpi uransa enemmän ja vähemmän hengellisiä kappaleita. Hän ei ole salannut kirkkopojan taustojaan, vaikkei olekaan ”hakannut ketään raamatulla päähän”, ellei joku siitä ole erikseen kysellyt.. Alice Cooper - King Herod's song - YouTube

Uusimmalta albumilta julkaistaan kohta uusi sinkku, ja sen kunniaksi on tehty myös musiikkivideo! Koska tällä kertaa haluttiin tehdä näemmä pelkistetty video, niin levyn parhaista biiseistä on valikoitunut sinkuksi kummitusmainen ”The Sound of A”. Alice Cooper "The Sound Of A" Official Music Video - Single out February 23rd - YouTube

Samalla selvisi miksi tuo kuulostaa eniten legendaariselta Cooperilta Paranormalin biiseistä. Tilanne on hieman sama kuin Welcome 2 My Nightmaren kaunis ”Something to Remember Me by”, joka kuulosti vanhemmalta kuin muut lätyn raidat. Eli tämä uusin kappale oli sävelletty jo 60-luvun lopulla Cooperin toimesta, mutta se oli unohtunut alkuperäisen basistin Dennis Dunawayn varastoihin. Kun hän sitten soitti sen vuosikymmenten jälkeen Alicelle, niin he hioivat sen julkaisukuntoon. Ei ihme jos se voisi aivan hyvin olla vuoden 71 klassikoilla jotka aloittivat bändin uran kunnolla! Edellisen levyn balladi on taas sävelletty joskus 70-luvun lopussa, mutta sitä ei jostain syystä julkaistu. Se olisi täydentänyt hyvin soolouran alun loistavaa putkea, jolloin lähes joka levyllä oli myös laatuballadi (Only Women Bleed, I Never Cry, You and Me, How You Gonna See Me Now). Toisaalta Cooperin ikä tuo Something to Remember Me By’hin syvyyttä verrattuna mitä se olisi ollut vuonna 1979 esitettynä. Siinä kuitenkin lauletaan mahdollisesta hyvästien jättämisestä ja siitä kuinka yhteinen onni voi päättyä vaikka huomenna..

Kiitokset tuhdista Alice-infosta! Paranormal on osoittautunut kaikki Cooper-standardit täyttäväksi levyksi ja Cooperin katalogiin mahtuu surkeampiakin levyjä. Hienoa nähdä, että Cooperin ehtymätön into erilaisiin projekteihin ei näytä loppuvan ja vaikken ehkä alkuun tuota Kaisaniemen konseptia niin riemuitse, niin näkemisen arvoinen pläjäys varmasti. Perspektiivi Cooperiin on erilainen varmasti tuolla. Alicen oma keikka olisi hieno tapahtuma johonkin väliin, jos edes 1/4 totutuista kappaleista vaihdettaisiin harvinaisuuksiin, olisin erittäin tyytyväinen lipunostaja.

Juu, Paranormal ei ole menettäny viehätystään vaikka aikaa on jo vähän kulunut. Pidän kyllä esim. Welcome 2 My Nightmaren parhaista jutuista todella paljon (jopa enemmän mitä Paranormal), mutta siinä on huonoja biisejä paljon enemmän kuin tässä uusimmassa. 2000-luku on muutenkin niin ailahteleva Cooperilla että nostan Paranormalin 3.parhaaksi levyksi toisen comebackin jälkeiseltä ajalta! Eikä sen tarvitse hävetä muutenkaan. 70-lukuun on turha verrata, koska silloin tuli niin timanttista lättyä yksi toisensa jälkeen. Mutta kun päihteet olivat lähellä tappaa artistin, ja aamut aloitettiin oksentelemalla verta pönttöön, niin sitä seuranneen vieroituksen jälkeen ura on ollut vaihteleva, johon peilaten Paranormal on aivan hyvä teos. Vuoden 79 jälkeen on tullut ulos joitakin selvästi parempia albumeja, mutta myös monta paljon huonompaa! Ensimmäisen comebackinsä jälkeen Cooper on parantunut ja ollut maaginen lähinnä livenä! Kun ei vedä enää aineita, niin voi pysyä loistavana yli 50-vuotiaaksi, ja hyvänä vielä senkin jälkeen..

Mitä tulee Hollywoodin Vampyyreihin niin taikasana on HARJOITTELU! Toivottavasti bändi löytää yhteistä aikaa tämän Alicen 3 kk tauon aikana! Aerosmith ja Johnny Depp ovat toki kiireisiä supertähtiä, mutta olisi reilua maksavien asiakkaiden takia treenata edes yksi pitkä viikonloppu. Suurin ongelma edellisellä Vampyyrien maailmankiertueella oli juuri se, että harjoittelemattomuus paistoi välillä läpi. Soitto ei todellakaan ollut saumatonta ja Cooper sopi joihinkin biiseihin hyvin toisiin vähemmän hyvin. 30-40% kappeleista tulee toki Alicelta selkärangasta kun ne ovat hänen tuotantoaan tai esitetty syystä tai toisesta ennenkin usein, mutta muut onnistuivat sitten vaihtelevasti. Harjoittelu on myös suurin syy miksi Alice Cooper voi olla vielä 2020-luvun (!!!) lähestyessä niin kova live-esitys kuin he ovat! Ei olisi mitenkään mahdollista ottaa uusia biisejä ja yllätysnumeroita haltuun tällä vuosikymmennellä nähdyllä tavalla, jos ei joka vuosi pidettäisi harjoitusleiriä, jossa hiotaan show’ta 1-2 viikon ajan ennen kuin se sujuu tarpeeksi hyvin..


Jos Pavlikovskyn tapainen rockin ystävä ei ole nähnyt Cooperia omalla keikallaan, vaan lähinnä Maidenin lämppärinä ja Sonispheren tuomion myrskyssä, niin se kannattaa tietysti katsastaa! Toivottavasti uusi kiertue Paranormal Evening with Alice Cooper rantautuu nimenomaan jäähalliin eikä johonkin festarille 2019! Kiertueesta on julkaistu promovideo Pohjois-Amerikan osalta ja siinä luvataan ”kaikki hitit ja uuden levyn herkut”. Todellisuudessa tuo voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta voisi ainakin odottaa että uusi sinkku The Sound of A löytyy setistä. Tämän ohella pitää toivoa, että Fallen in Love ja joku autotallijyristä kelpuutetaan mukaan.


Tuli uusia kappelita mukaan sitten 2,3,4 tai 5 kpl niin Cooperia vaivaa sama ongelma kuin monia muitakin legendaarisia artisteja; keikka ei voi kestää 4-5 tuntia! Riippumatta siitä miten setti rakennetaan, jää loistavia biisejä aina pois naurettava määrä, eikä niitä suurimpia hittejä voi oikein jättää pois kun se 2-3 kpl kymmenestä. Monet haluaisivat varmaan kuulla 80-90-lukujen klassikoita, joita soitetaan nyt äärimmäisen vähän. Itse taas haluaisin kuulla 70-luvun helmiä superhittien takaa, ja niitä onkin joskus mukana yksittäisesti, mutta jos 2000-lukua on ”liikaa” niin sieltä karsitaan ensimmäisenä.

Unelmana olisi jonkinlaiset teemakiertueet. Cooper väläytteli joskus että molemmat Welcome to My Nightmaret soitettaisiin peräkkäin ja sitten kaupan päälle pari muuta hittiä, mutta eihän se toteutunut. Materiaalin syvyys riittäisi kevyesti myös parin vuoden mittaiseen 70-luvun maailmankiertueeseen, jota voisi seurata vuodet 80-1999 tai 80-2020. Tämä ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan..

 

[PJPT]

Kesä on täällä, ja Alice Cooperin keikka lähestyy kovaa! Alice lennättää Hollywoodin Vampyyrinsä Kaisaniemeen tulevana sunnuntaina! Samalla on mahdollisuus nähdä lämppärinä toimiva Michael Monroe, jota en ainakaan itse ole nähnyt Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen. Viime kesäinen Oulu oli ainakin minulle liian kaukana, joten mukava saada Cooper jälleen hieman helpommin lähestyttävään ympäristöön.

Vampyyrit ovat levyttäneet toista albumiaan ennen meneillään olevaa kiertuetta. Samalla heillä on ollut aikaa treenata nyt käytössä olevaa settiä. Show’sta voikin odottaa hallitumpaa kuin parin vuoden takainen edellinen maailmanympärysmatka. Cooperin perinteisestä remmistä mukana ovat kitaristi Tommy Henriksen, rumpali Glen Sobel sekä Sheryl-vaimo. Sheryl ei kuitenkaan esitä tällä kertaa zombiehoitsua, ballerinaa tms, vaan hän taitaa toimia taustalaulajana. Giljotiinit ja vastaava teatraalisuus on tällä kertaa minimissä, jännä nähdä kuinka usein Alice äityy normaalin hyökkääväksi. Vaikea kuvitella että hän esittäisi koko settiä ”iskelmälaulajan rauhallisuudella”.

Toisen levyn materiaalia tullaan varmasti kuulemaan jo tällä kiertueella, mutta siitä ei ole varmuutta mitä levy sisältää + kuinka monta omaa biisiä löytyy. Ensimmäinen albumi oli hieman erikoinen, koska paras oma biisi "As Bad As I Am" löytyy vain special-versiosta, joten sitä ei ole esim siinä jonka ostin keikkaa varten. Bändin muut supertähdet Joe Perry ja Johnny Depp saavat myös omat paikkansa Kaisaniemen valokeilassa 1-2 biisin ajan.



Cooperin oma kiertue on myös alkanut tämän vuoden osalta, ja se jatkuu jenkeissä loppukesästä. Euroopan päiviä ei ole vielä julkaistu, joten mahdollista Suomen keikkaa ei vielä tiedetä. Toivottavasti tämä ”a Paranormal Evening with Alice Cooper” ei rantaudu tänne vielä marraskuussa, se olisi vähän liian aikaisin. Ensi kesä olisi ideaali, mutta Alicella voi olla silloin mitä tahansa suunnitelmia jo valmiiksi.

Settilista näytti ainakin keväällä aika tavalliselta. Vanhoista hiteistä sisään oli otettu lähinnä hetken poissa ollut Be My Lover. Toisaalta poissa olivat mm Hey Stoopid, Go to Hell ja Welcome to My Nightmare. Uusista biiseistä oli päässyt mukaan Paranoiac Personalityn kanssa vain uuden levyn paras biisi Fallen in Love. Se oli sijoitettu yhden yllätyksen eli ”Cooperin vaikeiden aikojen” paremman kastin kappaleen Serious jälkeen, joten ne molemmat näkyvät muutamilla YouTube-videoilla. Tämä oli toisaalta vain lyhyt kevätpyrähdys, joten setti muuttunee jo kesäksi, puhumattakaan kun kiertue yltää joskus Eurooppa/Aasia/E-Amerikka-akselille.. "Serious & Fallen in Love" Alice Cooper@Kirby Center Wilkes-Barre, PA 3/10/18 - YouTube



Alice vetäisi myös mainostetun Herodeksen roolin Jesus Christ Supertar-musikaalissa pääsiäissunnuntaina. Jeesusta näytteli hieman oudosti tummaihoinen John Legend. Cooper esiintyi Vegas-tyyppisten tanssityttöjen ympäröimänä ja päästi lopussa oman lavapersoonansa valloilleen pahis-Herodeksena. Esitys oli alkuun nähtävissä YouTubessa, mutta he tiukensivat politiikkaansa keväällä, joten sieltä on hävinnyt paljon musiikkia. Surullista toimintaa ennen niin hyvältä palvelulta. Jospa tuo musikaali tulisi joskus tv:stä Teemalta. TV5 näytti hiljattain jonkun brittiversion, mutta sen suurin tähti oli ainakin minulle Spice Girlsin Mel C, joten katselin sen aika sivusilmällä.



Cooper esiintyi tänä vuonna Super Bowl-mainoksessa, mutta sitä ei nähty Viasatilla sopimusteknisistä syistä. Nämä olisi mukava saada lähetykseen, koska äärimäisen popahtava puoliaika-show ei tarjoa nykyisin enää yhtään mitään ainakaan minulle.. Desert Financial's Super Bowl Commercial Ft. Alice Cooper - YouTube