Alice Cooper

[Moto]

Turhan samankaltanen setti kuin viime kiertueella. Toki Alicella on vähintään kymmenkunta "pakko soittaa joka kerta" biisiä, mutta onko vaikka jotain Feed My Frankensteinia tosiaan pakko roikottaa mukana vuodesta toiseen?

Pari vuotta sitten näin äijän livenä ja hieno keikka kyllä oli. Tulevaa keikkaa pitää harkita, aikamoisen paha lipunhinta kyllä ja Uriah Heep ei voisi juuri vähempää kiinnostaa.

 

[NorthenAxe]

Itselleni Alice on ollut rockin mielenkiintoisimpia hahmoja. Kaikki levyt omistan. Olen äijän nähnyt 3 kertaa livenä. Omat suosikkilevyni ovat:

Love it to death
Dada
From the inside
Special Forces


Nyt kaikki katsomaan kuusikymppistä rockin elävää legendaa. Saattaapi olla viimeinen kerta mahdollista Suomessa. Konsertissa ei missään tapauksessa tule aika pitkäksi. Vanha kunnon hirttäminen on kuulemma takaisin showssa.

Settilista taitaa olla aika lähellä tätä:

It's Hot Tonight
No More Mr. Nice Guy
Eighteen
Is It My Body
Under My Wheels
Desperado
Halo of Flies
Feed My Frankenstein
Woman of Mass Distraction
Lost in America
Raped & Freezin'
Dirty Diamonds
Muscle of Love
Be My Lover
Welcome to My Nightmare
Steven
Only Women Bleed
Cold Ethyl
Dead Babies
Ballad of Dwight Fry
Instrumental of "Devil's Food" (Alice is hung)
I Love the Dead
School's Out

Mielenkiintoisia suosikkilevyjä. Itse Alice piti Dada:ta ja S.F.:ia levyinä mitä hän ei onnekseen edes muista tehneensä. :-) Itse omistan molemmat vinyylinä ja ehkä tuon yleisen olettamuksen vuoksi, ne ovat jääneet erittäin vähälle kuuntelulle. Toisekseen en äkkiseltään pysty yhtään biisiä noilta levyiltä edes muistamaan, josta johtuen on pakko varmaan laittaa iltasella lätyt pyörimään.

Itse pidän vanhojen klassikkolevyjen lisäksi helvetin paljon myös "kasarilevyistä" Constrictor ja Raise your fist and yell, joista vissiin true fanien mielestä ei saisi pahemmin pitää. Yhtä kaikki, nuo kaksi pitävät sisällään lähes 100 prosenttista, tarttuvaa, kasari-kertsi hoilotusta, joka toimii minulle varsin mukavasti.


NA

Teatrialle tarvii mennä kyllä väijymään äijien nykykuntoa.

 

[Moto]

Minä puolestani pidän Dadaa loistavana tekeleenä, mutta tuon kasarihevikauden Constrictorista Hey Stoopidiin skippaisin mieluusti yli. Johtunee kuitenkin enemmän omasta nihkeästä suhtautumisestani kasariheviin kuin niiden huonoudesta. Last Temptation sitten onkin jo viittä vaille mestariteos ja tämän vuosituhannen levyt jopa yllättävän vahvoja, The Eyes Of Alice Cooper etenkin.

Dadan biisejä ei ole ilmeisesti soitettu koskaan livenä, mutta muutamia taatusti toimivia sieltä löytyy. Scarlet & Sheba ja Former Lee Warmer esimerkiksi.

TUon pari vuotta sitten kirjoittamani viestin jälkeen hyllyyn on päätynyt pikkuhiljaa kaikki studioalbumit. Parhaat ovat mielestäni alkuperäisen Alice Cooper Groupin tekeleet lukuunottamatta niitä kahta ensimmäistä hippilevyä, Welcome To My Nightmare, From The Inside, Dada ja The Last Temptation.

 

[laredo]

Juu DaDa on mielenkiintoinen levy. Teemalevy, jonka juoni hakee vertaansa (!). Tuottajana hääri itse Bob Ezrin, kitaristina BDB:stä napattu vakiojäsen Dick Wagner. Levy floppasi pahasti, mutta jäi lähtemättömästi ns. hardcorefanin mieleen. Todellinen mestariteos, hyvässä, mutta etenkin pahassa!

Levyt:
Flush the Fashion
Special Forces
Zipper Catches Skin
DaDa

Kuuluvat ns. "kadotettuihin" Alicen levyihin. Tästä nelikosta hän itse kertoo, kuinka ei oikein muista niitä tehneensä. Huomioikaa ettei hän koskaan ole levyjä mollannut. Itse kävin miehen kanssa nopean jutustelun aikanaan DaDa-levystä (kun hain kokoelmaani nimikirjoitukset), ja hän oli hämmästynyt, kun joku muukin näytti siitä hänen lisäksi pitävän.

Pientä nippelitietoa tähän väliin.
- Special Forces-kiertue Euroopassa oli yllätysmenestys. Englannissa Hammersmith muistaakseni myytiin koko viikon putkeen loppuun ja Ranskassa mm. filmattiin lähes koko albumi videolle, jonkinmoisen studioliven ja uudelleenlevytyksen välimuotona. Tästä leijailee netissä versioita, etsivä löytää, suosittelen. Tämän kiertueen lopussa oli Alicella tapana leikkisästi viiltää miehistönsä kurkut auki...

- Flush the Fashion sai tarttuvalla "clones (we're all)" hitillään Alicelle pienehkön hitin aikaan Jenkeissä/Kanadassa. Kiertuekin menestyi hyvin. Eräs konsertti peruutettiin ja tästä aiheutui suuret mellakat, mikä oli iso uutinen aikanaan.

- Raise your Fist and Yell-on yksi suosikkilevyistäni myös, unohdin tämän. Laitan tästä pitkänkin arvostelun tuota pikaa.

- From the Inside - alun pelottavan vanhehtuneista soundeista huolimatta yllättävän kokonainen ja loistokas albumi. Juonellinen, kuinkas muutenkaan. Omaelämäkerrallinen albumi mielisairaalasta kuuluu jokaisen Alice-fanin pakko-opiskeluun.


Mainittakoon tänne vielä settilistasta, että onhan siellä niitä pakkopullia, mutta helmiäkin löytyy. Minulle niitä edustavat "It's hot tonight" ja "Devil's food".

 

[laredo]

Raise your fist

Tässä lainaan omaa arvosteluani levystä toisaalla (kun nyt tuli tästäkin levystä puhetta):
---------------------------------------------

Alice Cooper - Raise your fist & yell


Tehtyään 80-luvun alussa 3 kokeellista ja sopimuskauden päättävää studiolevyä Warnerille (Special Forces, Zipper Catches Skin sekä Da Da) herra C katosi kuvioista kolmeksi vuodeksi. Pahat kielet kertovat miehen raittiuskauden olleen ns. koetuksella nuo vuodet. Mene ja tiedä. Ennen paluutaan vuonna -86 albumilla Constrictor, mies ehti puuhailla ja suunnitella kaikenlaista. Mm. Andy Mc Coyn kanssa puuhailtiin biisejä (You name it, I hate it) tulevalle comeback-albumille nimeltään "Welcome to my nightmare II". Tätä albumia ei sitten koskaan ilmestynytkään vaan sen sijaan saimme ensiksi singlen "He's back (the man behind the mask)" Friday 13th VI -elokuvan soundtrackiksi ja kohtmiten perään tuon Constrictorin. Itse levy palautti Alicen kultakantaan ja mm. suuri Halloween-konsertti oli loppuunmyyty (muistaakseni jotakuin 18 - 20 000 henkeä). Konsertti televisioitiin Jenkkilässä suorana ilmestyäkseen puolen vuoden päästä myyntivideona. Sivuhuomautuksena mainittakoon että ilmestyi juuri nyt dvd:nä keräilijöiden suureksi riemuksi.

Alice oli palannut kuolleista ja unohduksista taas eturiviin. Jos ei nyt ihan mainstreamiksi niin korkealla ja kovaa ratsastavan heavyn etujoukkoihin kuitenkin. Itse show oli saanut suurempia mittakaavoja kuin aikoihin ja kitaristina bändissä tuohon aikaan oli streroideilla itsensä lihaskimpuksi pumpannut näyttävä Kane Roberts, rock'n rollin Ramboksikin kutsuttu. Taisipa muuten näinä aikoina Waspin Randy Piperkin piipahtaa Alicen kiertuebändissä jos nyt oikein muistan. Levy Constrictor oli näppäristä biiseistään huolimatta kuitenkin hieman kevyttä kamaa ja seuraava levy päätettiin sitten kursia kokoon hieman "raskammalla otteella". Tuloksena 1987 ilmestynyt "Raise your fist & yell".

RYF&Y oli tuohon mennessä ilmestyneistä Cooperin levyistä raskain. Yllättävän raskas. Nimikkobiisi ottaa voimakkaasti kantaa (naiivistikin) sananvapauden puolesta mutta muuten mennään aina vaan tummempaan ja sairaampaan sanoitukseen mitä pitemmälle albumilla päästään. Kruununa 4-osainen (!) trilogia sarjamurhaajasta "In my minds blood drops look like roses on white lace...". Levyn tiimoilta järjestetty kiertue oli pienehkö menestys Jenkeissä. Show oli jonkinasteinen Alicen sairaiden temppujen huipentuma, 18 ensimmäistä riviä sai lippunsa varoituksella "parempi pukeutua sadetakkeihin runsaiden veriroiskeiden johdosta". Puolet kiertueesta lämppärinä hääri silloin Jenkkeihin vaikutusta tekemään muutanut perusbrittiyhtye Motörhead. Motörheadia ei pidä yhtään väheksyä sillä eräällä Kanadan keikalla bändi peruutti lämppärikeikkansa sillä seurauksella että 6000 lippunsa lunastaneesta 9000:sta haki rahansa takaisin!!!

RRF&Y:n soundit ovat kovin omintakeiset. Naamalle iskevän metallisen lämäyksen takaa alkaa pienen kotvan päästä löytää Kane Robertsin vaikutuksen bändiin. Pienet riffit siellä täällä elävöittävät kummasti biisejä entisestään. Myös alun "vinniemäiset" soolot alkavat kuulostaa paremmalta ja paremmalta ajan kanssa. Levystä voisi hyvällä omatunnolla käyttää vanhaa fraasia "ehjä kokonaisuus". Edellisen levyn perinteitä kunnioittaen "Prince of Darkness" päätyi soundtrackiksi Carpenterin samannimiseen elokuvaan. Tässä elokuvassa Alicella on muuten pieni roolikin, hän pääsee seivästämään yhden uhrin polkypyörällä... juu kyllä, POLKUPYÖRÄLLÄ! Oma suosikkini levyltä on 2. biisi jossa voikin sitten panna volumen 11:sta ja laulaa mukana "If you don't like it you can lock me up whoo-oo-oo-oo-ooo....". Hyvin on plätty aikaa kestänyt. Suosittelen jokaiselle uuden hyvän raskaan rockin puutteeseen kyllästyneelle palstalaiselle tutustumista tähän, wanha konsti on yleensä parempi kuin pussillinen uusia.


RRF&Y möi kultaa mutta ei nostanut Alicea vielä platinakantaan. Tämä levy lopullisesti vakuutti Sonyn pomot sillä seurauksena että päätettiin sijoittaa kunnolla rahaa Alicen Comeback-levyyn (tuulipukukansalle). Palkattiin kaikki hovisäveltäjät (Desmond Child), Alicen kanssa neuvoteltiin sanoitukset uusiksi (ei murhia vaan tasa-arvoista seksiä kiitos...), studioon huippumuusikot ja markkinointibudjettiin vedettiin pari nollaa lisää. Seurauksena levy nimeltä Trash joka oli yksi maailman myydyimpiä äänitteitä tuona vuonna mutta se onkin sitten toinen juttu se...
---------------------------------
edit:alustus unohtui

 

[stiflat]

No oliko joku muukin tarkastamassa Alicen shown?
Itse voisin jotain hajahuomioita heittää näin jälkikäteen.

Ensi alkuun kommentti lämppäristä, tai itseasiassa toisesta esiintyjästä kun yli tunnin Uriah Heep paukutti. Täytyy myöntää että bändi kyllä rokkasi. Ennakko-odotukset menivät täysin romukoppaan ja laulajasta todellakin paistoi ilo esiintyä. Myös kunnon introt ja outrot lämppäriltä oli hienoa aisa.

Sitten itse mr.Cooper. Herran sisääntulo teki vaikutuksen ainakin itseeni, showmeininkiä jo alusta asti varjoilla leikittelyllä. Bändistä silmiin pisti että loppubändi oli koottu jostain ihme teinipojista joiden yhteenlaskettu ikä oli varmasti samaa luokkaa kuin Cooperin oma. Se jotenkin vei vähän pisteitä, sekä joissain vaiheissa esitystä turhan paljon pelkkän bändin omia soittoja, mm kitarasoolo ja rumpusoolo, Cooperin ollessa takana haukkaamassa happea.
Hyvin Copper jaksoi kuitenkin esiintyä vaikka ikä alkaa näkyä miehessä. Nähtiinpä jopa lavalla Michael Monroekin (ainakin Hkissä) laulamassa School's outia.

Sivuhuomioita keikasta, että yllättävän paljon paikalla oli teiniyleisöä sekä aikuisia ukkoja naistensa kanssa. Liekö Uriah Heep ja nuoruuden muistelot vetänyt mukaansa... Keikka oli ensimmäinen jonka jäähallissa katsastin ja tuntui että selvästi kovempaa musiikki tuntui siellä kuin Areenalla, korvien soidessa keikan jälkeen. Mutta eipä mitään, koin saaneeni rahoille vastinetta illan bändien osalta.

 

[Pavlikovsky]

No niin eli onkos moni jo kerennyt hankkia tuon Alicen uusimman Along Came a Spider-levyn? Albumihan julkaistiin tuossa heinäkuun loppupuolella.
Cooperiin en ole kerennyt viime aikoina hirveästi paneutua ja kuuntelukin jäänyt vähemmälle, joten jatkaakos kyseinen albumi sellaista perus hard rock-linjaa vai onko jotain uutta esim. hevimpää soundia rakenneltu?
Albumihan on teemalevy, joten siinä mielessä lupauksia herättävä ja aihekkin on Alicemainen eli sarjamurhaaja.
Myspacessa taitaa olla joitakin kappaleita kuultavina, mutta jos joku jatkoaikalainen olisi kuunnellut koko albumin voisi antaa ruusuja/risuja kyseisestä kiekosta?

 

[stiflat]

Feeling hungry?

No niin eli onkos moni jo kerennyt hankkia tuon Alicen uusimman Along Came a Spider-levyn?

Tästä vaan kuuntelemaan ja samalla hauskan flipperin kanssa kuluttamaan aikaa.

 

[PJPT]

He's back!

Tänään täyttyivät netin viihdesivut (ja kännykän viestiosio) uutisesta: "Alice Cooper Suomeen kahden keikan (Espoo ja Oulu; viikonloppuna) voimin joulukuussa!"

Theatre Of Dead jalkautuu siis tänne joulukuun toisena perjantaina ja lauantaina(11. ja 12.)!

Koska kyseessä on Along Came a Spider-kiertue, tullaan levyltä kuulemaan se 3-6 biisiä. Karsintaa tullaan käymään niin 70-luvun kuin uusistakin (95-05) hyvistä biiseistä..
Uhan alla ovat varmasti joukko "It's Hot Tonight", "Desperado", "Woman of Mass Distraction", "Lost in America", "Dirty Diamonds", "Muscle of Love", "Be My Lover" jne..
Tosin myös esim. "Go To Hell" saisi ehdottomasti tulla takaisin listalle; se oli oikeastaan ainut jota jäin kaipaamaan edellisellä, ja toistaiseksi ainoalla Cooperin keikallani.. Laatubiisejähän on niin paljon, että kiertueilla esiintyy aina myös yllätyksiä (esim. "Guilty", "Wish I Were Born in Beverly Hills" tai "House of Fire")

Jos jo viime kiertueen aikana arvioitiin, että saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä legenda; en ehkä tähän nyt lähde. Mutta ehdottomasti vähiin alkaa käydä, viimeisen kolmen kiertueen joukkoon tämä vasta alkanut voisi jo kuulua..

Mies oli viimeksi vedossa, miksei olisi nytkin. Onhan Cooper sanonut. "Teen tätä tasan niin pitkään kuin tiedän pystyväni 100% show'hun"


Loppuun vielä uusin musiikkivideo (ainakin nämä biisit tullaan kuulemaan; ovat kaikki Spiderin top5:ssä) http://www.youtube.com/watch?v=ubHDLxIY3BI

 

[Moto]

Taitaa olla matka Tampereelle edessä. Tai kun noin hyvin osuu viikonloppuun, niin voisihan sitä jopa harkita pientä minikiertuetta. Edellinen Helsingin keikka jäi väliin. Tilastollisesti olin kyllä paikalla, mutta lippu jäi käyttämättä kun paskansin keikan aikaan kuravettä kotona.

 

[Pavlikovsky]

En lukeudu niin hc-Alice faniksi kuin osa täällä, mutta kyllä lippu kelpaisi keikalle. Alicen vanhemman tuotannon levyjä tullut viime aikoina osteltua ja se kirjakin tuli luettua, niin siihen päätökseen kyllä olen tullut, että tämä vanha saurus olisi vielä nähtävä ennen lyö hanskat tiskiin.
Along comes a spiderista ei ole oikeastaan mitään kuvaa, joten kai se uusinkin kiekko pitää käydä hakemassa pois levykaupan hyllyiltä notkumasta.
Eli Tampereen lippu harkintaan.

 

[axe]

Taitaa olla matka Tampereelle edessä. Tai kun noin hyvin osuu viikonloppuun, niin voisihan sitä jopa harkita pientä minikiertuetta. Edellinen Helsingin keikka jäi väliin. Tilastollisesti olin kyllä paikalla, mutta lippu jäi käyttämättä kun paskansin keikan aikaan kuravettä kotona.

Eli Tampereen lippu harkintaan.

Hoh, ei kannata. Tampere (tai Nokia) on edelleen keskiajalla. RÄÄVÄSUITA EI HALUTA SUOMEEN!

Alice Cooperin Tampereen keikka peruuntui

 

[op777]

Hupaisaksihan tämän tilanteen tekee se, että Alicehan on itse uskovainen. Harvoin mies uskostaan puhuu, mutta tässä haastattelussa on yllättävän tiukkaa tekstiä kaverilta: http://www.jesusjournal.com/content/view/79/85/

op777

 

[Moto]

Käsittämätöntä. Niin surkuhupaisaa, että naurattaisi, ellei vituttaisi niin paljoa. Eikös tuolle samalle areenalle kuitenkin kelvannut homppeliksi veikkailtu Morrissey? Kehtaavatkin kutsua itseään uskovaisiksi...

 

[Loktev]

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1719950

Tässä vastinetta. Kukahan lopulta sitten on kieltänyt Alice Cooperin esiintymisen? Ei pitäisi tuomita liian aikaisin!

 

[stiflat]

- Emme ota vastaan konsertteja, joissa esitetään satanismia tai epäjumalanpalvontaa jollain tavalla, Tampere Areenan toimitusjohtaja Harri Wiherkoski perustelee.

Wow!! en olisi uskonut että mikään artisti pystyy enää tähän, mutta että kaikkien shokkiesiintyjien esi-isä Alice Cooper tekee sen ihan itse (huomaamattaan).

Lainaus siis tästä Iltalehden artikkelista. Siinä myös arvuutellaan Tampereen korvaajaksi Espoota.
Pakkohan tuo viimeistään nyt on nähdä. Hyvää mainosta kyllä saa. Edellisen kiertueen keikka oli jo yksi parhaimpia näkemiäni miltään artistilta. Lämppärinä oli suht nimekäs Uriah Heep, ketäköhän tällä kertaa.

 

[Bobcat]

En olisi uskonut, että tällaista voi vielä 2000-luvun Suomessa tapahtua. Henkilökohtaisesti meni Tampere Areena boikottiin ja samaa aion suositella ystäville, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

Jos Areenalla alkaa mennä oikein huonosti, niin voihan vuokralainen aina yrittää herättää sen henkiin.

 

[Pavlikovsky]

En olisi uskonut, että tällaista voi vielä 2000-luvun Suomessa tapahtua. Henkilökohtaisesti meni Tampere Areena boikottiin ja samaa aion suositella ystäville, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

Samat tuntemukset. Hihhulit pääsi tämänkin pilaamaan. Mahtaa itse bändiäkin vituttaa tällainen vatkaaminen. Näinköhän Alice jaksaa enään tämän jälkeen Suomeen raahautua, kun täällä on jeesustelijat vastassa?

 

[morningstar]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta.

IS:stä bongattua:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1719950

Kyseinen Nokia Missio on aivan ymmällään koko uutisesta. Eivät edes omista kyseistä tilaa, ovat vain siellä vuokralaisena. Haiskahtaa vähän keikkapromoottorin selityksiltä omille mokilleen. Vaikka mistäpä minä tiedän. Tuo Wiherkosken kommentti asettaa koko tapauksen outoon valoon.

En tiedä mikä on totuus, mutta ilmeisesti se ei ole ihan niin yksiselitteinen kuin jotkut antavat ymmärtää.

 

[Bobcat]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta.



En tiedä mikä on totuus, mutta ilmeisesti se ei ole ihan niin yksiselitteinen kuin jotkut antavat ymmärtää.

Miksi et saman tien lainannut uusinta uutista: http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1719984

Nopean googlettamisen mukaan tämä Areenan tj. Wiherkoski on todellakin tekopyhä hihhuli.

Minusta on äärimmäisen raivostuttavaa, että samassa talossa herätetään kuolleita henkiin, mutta Alice Cooper koetaan saatanalliseksi. Samainen Areena on rakennettu kaupungin myötävaikutuksella ja kaupunki ostanee tuolta liikuntavuoroja. Kaupungin 100% omistama sähkölaitos mainitaan Areenan sivuilla yhteistyökumppaniksi. Ällöttää.

 

[morningstar]

...

Outo kuvio kaiken kaikkiaan. Aiemmissa uutisissa keikan peruuntumisesta syytettiin Nokia Missiota, joka sitten kielsi syyllisyytensä, ja joka tuskin olisi voinut asiaan suoranaisesti vaikuttaakaan. Nyt alkoikin kiinnostaa, mitkä tahot omistavat keikkapaikan ja mikä tämä Wiherkoski on miehiään, sekä kenen suulla hän puhuu. Ei ainakaan Jumalan vaikka itse ehkä näin luuleekin.

 

[uusiolli]

Siis Herraneneaika

Herra Cooper on paitsi parrantaakse piilontunut joulupukki. Niin varattomien lasten softball-valmentaja(baseball junnu-versiona). Mitäköhän tää hihhuliosasto olis sanonu herroista Frank Sinatra, Elvis Presley, Bob Marley tai John Lennon. Ei muuta kuin Ankoille housut jalkaan.

 

[Jj]

Nyt alkoikin kiinnostaa, mitkä tahot omistavat keikkapaikan ja mikä tämä Wiherkoski on miehiään, sekä kenen suulla hän puhuu.

Mulle tulee mieleen vuosi 1985, PMRC ja Tipper Gore.

 

[morningstar]

Mulle tulee mieleen vuosi 1985, PMRC ja Tipper Gore.

Hah. Mulla oli joskus koneella mp3 WASPin livevedosta Harder Faster. Biisin introssa Blackie mainitsee nimeltä tämän rouvaköörin ja viestittää heille laulun sanoituksia mukaellen "...you can shuck me, suck me, eat me raaawwww!"

 

[Yläpesä]

Mulle tulee mieleen vuosi 1985, PMRC ja Tipper Gore.

http://www.youtube.com/watch?v=wgKFJisceOw

Todellakin. Rob esitti oikeudessa myös muuta materiaalia takaperin. "Exciter"in kertosäe saatanankielellä sanoi: "I asked for a peppermint, I asked her to get one". Tämä taisi katkaista kamelin selän...