Vähän aiheen vierestä, mutta helposti kytkettävissä Valavuoreen, koska hänet on helppo todeta sellaiseksi nykyajalle tyypilliseksi persoonaksi, jollaisia tässä alla kritisoin.
On se nyt nimittäin perhana, että aina kun joku esiintyy julkisesti joillakin tapaa heikkona, esimerkiksi juuri köyhänä, kipeänä tai kusetettuna, niin paikalle ratsastaa joukko epäilijöitä, jotka olettavat tämän avautuvan "hakevan huomiota" tai "itkevän ongelmiaan", joita näiden empatiakyvyttömien mielestä on ihan jokaisella. Ja varmasti onkin, en sillä, mutta niistä kertominen julkisesti mielletään jotenkin negatiiviseksi ja vastenmieliseksi asiaksi.
Uskon tämän johtuvan siitä, että nykymaailma on mennyt sellaiseksi kyynärpäätaktiikalla käytäväksi selviytymiskisaksi, jossa ihmisen arvoa mitataan pärjäämisen mittareilla. Niinpä Valavuoren kaltaiset wannabet haluavat näyttäytyä pärjääjinä, vaikka menisi kuinka huonosti, ja mikäs olisikaan parempi konsti tähän kuin polkea syvemmälle niitä, joilla menee oikeasti huonosti. Empatia on heikkouden merkki.
Samaa sarjaa on Valavuoren Marin-kritiikki. En tarkoita, ettäkö sosiaalidemokraatit olisivat kaikki empaattisia ja kokoomuslaiset eivät, mutta tämän tietyn ihmistyypin kohdalla antipatia "heikkoutta" kohtaan näkyy vahvasti poliittisessa kommentoinnissakin.
Veikkaan (sic!), ettei Valavuori tykkää Jesse Puljujärvestä, koska tämä on sympaattinen luonnonlapsi, joka ei selvästikään viihdy tosikkomaisessa kovien arvojen kilpailullisessa maailmassa. Jessen kohdalla voi todeta, että sitten ei voi olla NHL:ssä.
Kertoohan se silti myös jotain ihmisestä, jos ei halua sympata tällaisia hyväntahtoisia poikkeuksia kalseasta trendistä. Puljun liittyen tästä syystä dissausta näkee harmittavan paljon (ainakin yhden kirjoittajan toimesta) NHL-puolella täällä, ja sama tylyys näkyy myös Valavuoren kannanotoissa eri asioihin.
