Otin sosiaalipornonhimossani Valavuoren ja Seppäsen illaksi seurantaan Twitterissä. Seppänen on näin aluksi tuottamassa pettymystä jorisemalla urheilusta ja muusta tylsästä, mutta Valavuori otti hyvän alkuvauhdin jo. Paitsi että kyse on toki monopolin salaliitosta, niin hän on myös huomannut olennaisen asian edustamastaan bisneksestä: Kyse on elämysteollisuudesta, jossa myydään jännitystä ja se vertautuu täysin elokuvalipun ostamiseen. Tosin se on parempi diili, koska voi saada osan rahoista takaisin. Tämähän on sinänsä ihan totta (tosin joku voisi pitää elokuvan tai vaikkapa lätkämatsin katsomista parempana viihteenä kuin vetotilin ja livetulosten kyttäämistä tietokoneelta), mutta jotenkin ei aivan sama kuva ole tullut Valavuorenkaan aiemmasta markkinoinnista. Jos tämän totuuden markkinointi on ollut hänen tarkoituksensa, niin on hämmentävää, kuinka moni häntäkin fanittava Jonne kuvittelee, että uhkapeleillä voisi voittaa rahaa.
Lisäksi tietysti uhkapelit eivät ihan vertaudu elokuviin siinä, että en ainakaan itse muista yhtään uutista, jossa opettaja olisi varastanut alakoululaisten luokkaretkikassan tai pitkäaikainen, luotettu kirjanpitäjä kavaltanut työnantajaltaan satojatuhansia, tai edes jääkiekkoilija rosmonnut joukkueensa sakkokassaa, koska oli pakko päästä elokuviin. Sen sijaan pelivelat ja uhkapeliriippuvuus tuntuvat olevan suorastaan säännönmukaisesti taustalla, kun joku yllättävämpi varkaus tai kavallus tulee esiin.
Lisäksi tietysti uhkapelit eivät ihan vertaudu elokuviin siinä, että en ainakaan itse muista yhtään uutista, jossa opettaja olisi varastanut alakoululaisten luokkaretkikassan tai pitkäaikainen, luotettu kirjanpitäjä kavaltanut työnantajaltaan satojatuhansia, tai edes jääkiekkoilija rosmonnut joukkueensa sakkokassaa, koska oli pakko päästä elokuviin. Sen sijaan pelivelat ja uhkapeliriippuvuus tuntuvat olevan suorastaan säännönmukaisesti taustalla, kun joku yllättävämpi varkaus tai kavallus tulee esiin.