Dissaan tätä nykyistä keskustelua siksi, että valtaosassa täällä käytävässä keskustelussa ei ole mitään järkeä ja se on todella kaukana siitä, mitä oikeassa maailmassa tapahtuu. Toivoisin saavuttavani sillä edes joidenkin kohdalla edes hetkellisesti tilanteen, missä tulisi mietittyä, voisiko olla niin, että itse käy vain aivan ylikierroksilla ja todellisuus ei olekaan oikeasti lainkaan niin murheellinen kuin miten sen itse kokee. Siitä voisi joku saada jotain toivoa elämäänsä. Odotanko kirjoitusteni saavuttavan tällaisen lopputuloksen? No, en todellakaan. Se on käynyt jo ajat sitten selväksi, että sillä, kuka mistäkin asiasta kirjoittaa, on suurempi merkitys kuin sillä, mitä kirjoittaa. Mutta tämä on mulla ihan tiedossa ja olen tavallaan ihan sinut sen kanssa, vaikka en erityisen ihastunut siihen olekaan.
Saman kysymyksen voisi muuten esittää myös niille, jotka valittavat kaikesta monta kertaa päivässä ja dissaavat eri mieltä olevia milloin salaliittoihin uskoviksi, milloin muuten vain yksinkertaisiksi typeryksiksi. Mitä sillä tyylillä kuvitellaan saavutettavan?