Enemmänkin parempi vertaus olisi tilanne, missä maalivahti olisi menettänyt maskinsa ja sen jälkeen tarkoituksellisesti laittaisi päänsä väliin Shea Weberin lyöntilaukauksen eteen aiheuttaen itselleen vakavan päävamman. Vain siksi, että yritti torjua yhden kiekon yhdessä 82:sta runkosarjapelissä.
Harvinaisen typerää väittää, että jokainen NHL-pelaaja laittaisi joka tilanteessa kaiken likoon jokaisessa vaihdossa. Tuo on vain ja ainostaan sitä kuuluisaa kiekkojargonia, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Todellisuudessa jokaisella pelaajalla osuu jokaisessa pelissä tilanteita, missä ei taistella viimeiseen asti. Vaikka nyt Sergachevin puolustamispeli Bedardia vastaan hyvänä esimerkkinä tällä kaudella. Missäköhän tehtaassa Sergachev mahtaa työskennellä, kenties sinun duunikaverina? Hohhoijaa.
Sanotaan, että se on rakennettuna yrittää loppuun asti. Esimerkkinä elävä minä, mulla tulee haavoja ihan frisbeen heitossa kun heittäydyn kiekon perään, tossulätkässä to name a few, sitä vaan menee kaikkeen mihin edes pieni mahis satanolla.
Tiedän ja tiedostan tämän. Tässä keskustelussa kyse on vaan siitä, että meillä on tässä ketjun otsikossa tällainen periksiantamaton kapteeni, joka ei millään pysy kasassa koko kautta. Ehkä jotain pitäisi tehdä toisin, jotta Barkovista on hyötyä vielä 5 vuoden päästäkin, ettei hän päädy sinne Landeskog-saarelle.
Juuh, mutta kun se tulee automaattisesti yrittää loppuun asti, ei siinä kukaan loppuun asti ajattele.
Jääkiekkossa voit olla mm. maailman kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluva pelaaja, Stanley Cupin voittanut kapteeni, NHL:n maaliennätystä jahtaava legenda, mutta silti olla laittamatta itseään "turhaan" likoon joka tilanteessa, koska haluat pelata 82 ottelua kaudessa ja olla terveenä Stanley Cupin playoffeissa. Voit olla myös nämä kaikki. Tarvitseeko mainita esimerkkiä, vai keksitkö jo?
Myönnän, etten ole baseball tai jenkkifutis-expertti. Mutta olen ihan varma, että joku baseballin superstaralyöjä ei ulkokentällä syöksy mitään itsemurhahaamukoppeja runkosarjamatseissa, jos on vielä menettänyt hanskansa. Tai jenkkifutiksessa joku supertähti-quarterback ei jää tarkoituksella säkin alle, jos ei ole mitään paikkaa syöttää. Jefussa toki tuo vain kymmenkunta matsia kestävä runkosarja tarkoittaa, että joka tilanteella on paljon suurempi merkitys. NHL:ssä ja MLB:ssä, turhia pelejä ja tilanteita syntyy enemmän. Tilanteita, missä terve itsesuojeluvaisto voi joskus olla parempi kuin se mahdollinen uran päättävä itsemurhahyppy.
Sidney Crosby on erittäin hyvä esimerkki pelaajasta, joka onnistui kääntämään loukkaantumisten seurauksena syöksykierteeseen joutuneen uransa. Monet eivät varmaan enää muista kuinka kauan Crosby oli poissa ja kuinka lähellä oli, että koko ura olisi päättynyt hyvin nuorena. Onneksi itsensä ja seuransa kannalta Crosby onnistui tekemään jotain muutoksia, minkä seurauksina hän on esim. tälläkin hetkellä aktiivipelaajien ironman-listalla sijalla 22. Mikähän mahtaa olla Barkovin oma perättäisten pelien ennätys? Kannattaisiko Barkovinkin tehdä muutoksia, vai vaan odottaa aina sitä seuraavaa loukkaantumista.
Niin, ne voitti viime kaudella pystin, kun kapteenin esimerkillä pelasivat koko kauden hyvin periksiantamatonta kiekkoa.
"Jotain pitäisi tehdä toisin."
Sama.
Mutta kun se ei ollut typerää lähteä luistelukilpaan, eikä se ollut kaukana, että jopa ilman mailaa olisi saanut maalin estettyä. Se, että Barkov tilanteessa loukkaantui oli täysin huonoa tuuria eikä siihen lähtiessään voinut mitenkään tietää, että nyt jos yritän kaikkeni niin loukkaannun hyvin todennäköisesti. Pelaajia liukuu laitaan vastaavalla tavalla varmaan jokaisessa pelissä ja harvoin niissä loukkaannutaan - nyt oli vain huonoa tuuria, kun takertui samalla Ottawan pelaajaan.
Olet oikeassa. Pahoittelut siitä.
Mutta onko osannut antaa veret seisauttavaa puhetta kopissa pelin jälkeen, luontainen johtajuus säteillen? Ni!
Tässä nyt pitää kysyä se tarkentava kysymys, eli kuka Koivu?
