Työnnän oman lusikkani Selänne vastaan Barkov -soppaan muutamilla kommenteilla:
1) Voittomaalit ovat aivan käyttökelvoton tilasto.
Niistä saa vähemmän lisäarvoa keskusteluun kuin perinteisestä plusmiinuksesta tai maalivahdin voitoista. Joku saa pelistä aina yhden voittomaalin, oli se sitten maalittoman tasapelin rikkominen jatkoajalla tai 6-3 päättyneen pelin 4-1-osuma. Pelaajat vain satunnaisesti tietävät voittomaalia tehdessään, että tämä on nyt se tärkein maali (koska se ei useinkaan ole yhtään tärkeämpi kuin monet muut oman joukkueen tekemät maalit samassa ottelussa). Lisäksi voittavassa joukkueessa voittomaaleja saa helpommin kuin häviävässä, vaikka tekisi kummassakin ympäristössä ihan yhtä monta maalia.
Oma suhteellinen osuus voittomaaleista on yhtäläisen turha tilasto, sillä se riippuu siitä, kuinka paljon maaleja joukkueet muuten tekevät. Vuoden 1993 NHL:ssä tehtiin keskimäärin kaksi maalia enemmän per peli kuin vuonna 1999. Sattumalta eräs Teemu Selänne voitti molempina vuosina liigan maalipörssin ja teki molempina vuosina seitsemän voittomaalia. Oliko hän suhteessa huonompi voittomaalien tekijä vuonna 1993, koska teki 29 maalia enemmän? Ei tietenkään, koska voittomaaleja on tarjolla joka kaudella tasan yhtä monta kuin pelattuja otteluita.
Jos haluttaisiin katsoa pelaajan tehoja merkityksellisissä tilanteissa, tarvittaisiin paljon enemmän dataa kuin melko satunnaisesti kertyvät voittomaalit. Kukaan ei ole kuitenkaan viitsinyt kerätä dataa vaikkapa kaikista kolmannen erän tasoitus- ja johtomaaleista. Dataa siitä, kuinka paljon maali lisää juuri siinä pelin tilanteessa voiton todennäköisyyttä, ei ole edes olemassa kuin muutamilta viime vuosilta; tämä voisi olla aidosti arvokas tilasto, jos sitä joskus aletaan systemaattisesti keräämään ja julkaisemaan. Siihen asti kannattaa tyytyä maalintekemisen arvioinnissa tylsempään mutta kuvaavampaan tilastoon - maaleihin.
2) Selänteen NHL-ura 28-vuotiaaksi asti on historiallisesti arvioituna aika lailla kiistatta parempi kuin Barkovin NHL-ura tähän mennessä (28-vuotiaana).
Selänne voitti maalipörssin kolme kertaa ja oli kerran kakkonen. Pistepörssin kakkoseksi hän suoriutui kahdesti ja löytyi top-10:stä lisäksi kolmesti. All-starsin ykköskentälliseen herra päätyi kaksi kertaa, kahdesti oli sen sijaan tyytyminen kakkostähdistöön, kun Jaromir Jagr meni edelle, ja Hart-finalisti kerran (3., Hasek sekä Jagr edellä), äänestyksen viides kahdesti ja kerran lisäksi kuudes.
Barkov on urallaan tähän mennessä ollut kerran kärkikymmenikössä sekä maalipörssissä (9. vuonna -21) että pistepörssissä (10. vuonna -19). Uran paras sijoitus All-stars-kentällisten äänestyksessä tähän mennessä viides sija vuonna -22 (tämä kausi tuskin muuttaa tilannetta). Hart-kilvassa Barkov ollut kerran kärkikymmenikössä kaudella -21, kun sijoittui kuudenneksi. Tällä kaudella on mahdollista ottaa toinen top-10-kiinnitys.
Barkovilla toki on jotakin, mistä Selänne urallaan tuskin edes haaveili: parhaan puolustavan hyökkääjän Frank. J. Selke Trophy ja vieläpä tuplana. Finalisti myös tuon pytyn osalta yhdellä kaudella. Barkovilla lisäksi selkeä etu pelatuissa otteluissa, kun murtautui isoihin valoihin jo 18-vuotiaana ja pelasi alusta asti tunnollista puolustuspeliä, kunnes pinnoja alkoi ropista parin kauden jälkeen myös hyökkäyssuuntaan.
Kahden suunnan meriitit huomioidenkin on kuitenkin vaikeaa kiistää, etteikö Selänne olisi ollut saman ikäisenä parempana pidetty pelaaja. Sentterin tontille on toki tähdistä tunkua, mutta Barkovin yksi top-5-sija tähdistökentälliseen ei silti oikein vertaudu Selänteen viiteen top-3-sijoitukseen (ja kahteen voittoon). Myös Hart-äänestykset kertovat, että Selännettä pidettiin selkeästi joukkueelleen arvokkaampana pelaajana. Barkovin aliarvostuksesta on toki ollut puhetta lähes hänen koko uransa ajan ja tehdyt maalit on helpompi nähdä kuin estetyt, mutta olihan Selänne parhaimmillaan NHL:ssä statuksella supertähti, mitä Barkov ei (ainakaan vielä) ole missään vaiheessa ollut, korkeintaan koputellut varovasti oveen.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä on vaikeaa ellei mahdotonta ennustaa. Selänteen ura kulki polvivaikeuksien ja lopetus-uhan kautta loistavaan uudelleensyntymiseen, jossa hän oli 35-40-vuotiaana yksi sarjan parhaista oikeista laitahyökkääjistä. Barkov on ainakin pelityyliltään sellainen pelaaja, että tasaisen hyvää uraa tekisi mieli ennustaa, jos ja toivottavasti kun isommilta loukkaantumisilta välttyy. Pari lisä-Selkeä kaappiin luultavasti päätyy myös. Vain harvat hyökkääjät pelaavat parhaita kausiaan sen jälkeen, kun ovat täyttäneet 28 vuotta, joten aivan uuden supertähtivaihteen löytymisen puolesta en kylläkään löisi vetoa.
3) Selänteen saavutuksia kansainvälisessä jääkiekossa on lähes mahdoton ylittää.
Modernin olympiajääkiekon piste-ennätys, Suomen paras maalintekijä lähes jokaisessa turnauksessa, johon osallistui, pistepörssin voitto kaksissa eri best-on-best-kisoissa. Vaikka Sotšin olympialaisten hyvän mielen MPV-palkintoa ei edes laskettaisi mukaan, voidaan todeta, että meriittejä löytyy. Barkovilla ei toki ole ollut edes mahdollisuutta kasvattaa legendaansa samalla tavalla, kun NHL-äijillä ei ole kaksiin viime olympialaisiin ollut asiaa ja vuoden 2016 World Cupkin oli ihan leluturnaus. Toivottavasti kerromme ihan erilaista tarinaa kymmenen vuoden päästä.
4) Barkov on ehkä Suomen jääkiekkohistorian kokonaisvaltaisin pelaaja - mutta kokonaisvaltaisin ei ole yhtä kuin paras.
Barkov voittaa lähes kaikki vertailut Selänteeseen, kun katsotaan jääkiekkoilijan ominaisuuksia. Barkov on isompi, vahvempi, pehmeäkätisempi, tunnollisempi ja älykkäämpi. Barkov riistää tehokkaammin kiekkoja ja sijoittuu paremmin puolustusalueella. Barkov suojaa kiekkoa paremmin. Barkov syö kiekkoja paremmin. Barkov pelaa jäähyttömämmin. Luonnollisesti Barkov aloittaa paremmin.
Selänne oli nopeampi ja parempi tekemään maaleja. Pelinrakentaminen hyökkäysalueella saattaa mennä tasan. Siinä se.
Miten Selänne sitten voi olla parempi kuin Barkov? Voi olla, mikäli on riittävän paljon parempi tekemään tulosta hyökkäyspäässä. Pelejä ei voiteta kokonaisvaltaisuudella, vaan sillä, että tehdään enemmän maaleja kuin vastustaja. Tämän voi toteuttaa monella tavalla. Barkov ripottelee peliä voittavat teot tasaisesti, Selänne rykäisi kaikki panokset hyökkäämiseen. Kummallakin lähestymistavalla voi olla supertähti (vertaa esim. Datsyuk vs. Ovechkin).
Onko Aleksander Barkov kaikkien aikojen paras suomalainen sentteri? Mielestäni on. Suomen kaikkien aikojen paras pelaaja vain sattuu olemaan laituri - Teemu Selänne.
Sashalla on toki vielä monta vuotta aikaa kerryttää lisätodisteita palstaväittelyihin. Ehkä finaalisarjan jälkeen on yksi palkinto lisää kaapissa. Se tasoittaisi puntteja jo selkeästi.
