Aleksander Barkov jr. NHL:ssä

  • 1 546 514
  • 4 426

Kilimaisteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ylen jutusta:
Barkov aikoo viedä pokaalia paikkoihin, mitkä ovat hänelle tärkeitä Tampereella ja näyttää pokaalia hänelle tärkeille ihmisille.
– Ainakin paljon kuvia ja kai sieltä jotakin pitää syödäkin, Barkov arvioi keskiviikon antia.

Tuon kun saisi näistä kippojuhlista pois niin olisi hyvä. Se ei ole mikään ruokakuppi, siitä ei ole minkäänlaista tarvetta syödä mitään.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Sasha oli aika Sasha tuossa, tunnisti kyl tuuletuksensa, mutta ei kiukuttelua.
Aika kivoja kans oli muiden pelaajien onnittelut.
 

Vatanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Carolina, Dallas, JYP ja Leijonat
Tuon kun saisi näistä kippojuhlista pois niin olisi hyvä. Se ei ole mikään ruokakuppi, siitä ei ole minkäänlaista tarvetta syödä mitään.
Sama kai se on mitä sillä tekee? Ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa tai sitten on aika pitkä ja ikävä taival vielä elettävänä.
 
Ylen jutusta:
Barkov aikoo viedä pokaalia paikkoihin, mitkä ovat hänelle tärkeitä Tampereella ja näyttää pokaalia hänelle tärkeille ihmisille.
– Ainakin paljon kuvia ja kai sieltä jotakin pitää syödäkin, Barkov arvioi keskiviikon antia.

Tuon kun saisi näistä kippojuhlista pois niin olisi hyvä. Se ei ole mikään ruokakuppi, siitä ei ole minkäänlaista tarvetta syödä mitään.
Mun puolesta ensimmäisenä Stanleya nostavana suomalaissyntyisenä kapteenina voi vaikka syödä sen kipon.
 

Kilimaisteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sama kai se on mitä sillä tekee?
Sama vaikka järveen heittäis? Ei se minusta ole ihan sama mitä sillä tekee, mutta..

Ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa tai sitten on aika pitkä ja ikävä taival vielä elettävänä.
..en ole siitä aikeissa mieltäni pahoittaa. Pidän vaan täysinä spedeinä jääkiekkoilijoita jotka käsittelevät sitä kuin jotain koiranruoka-astiaa. Shampanja nyt toki menee, mutta mitkään pastasoosit, kanansiivet ja nakit ei.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Sama vaikka järveen heittäis? Ei se minusta ole ihan sama mitä sillä tekee, mutta..


..en ole siitä aikeissa mieltäni pahoittaa. Pidän vaan täysinä spedeinä jääkiekkoilijoita jotka käsittelevät sitä kuin jotain koiranruoka-astiaa. Shampanja nyt toki menee, mutta mitkään pastasoosit, kanansiivet ja nakit ei.
Kelpaako Aurajoki? Kuulemma siksi täälläkin kopio kun täällä herrat käytti sitä tuossa ihanassa joessa mikä on kauniin kotikaupunkimme kaunistus!!
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tuon kun saisi näistä kippojuhlista pois niin olisi hyvä. Se ei ole mikään ruokakuppi, siitä ei ole minkäänlaista tarvetta syödä mitään.
Jos tuon pystin pelaamalla ansaitsee, niin tehkööt mitä vain.

Itse menisin koputtelemaan Juha Miedon oveen kannun kanssa. Voitaisiin yhdessä lusikoida mämmiä siitä kauneimmasta.
 

Rontti

Jäsen
Suosikkijoukkue
paska kiekko
Muistelin nähneeni jonkun videon pätkän, jossa Stanley Cup maljaan oli väsätty joku helvetinmoinen spagettisetti kastikkeineen ja kokki-mikä-lie nuppiksi raastoi juustoa päälle. Ajattelin ensin, että lienee joku hupailujuttu, mutta tietääkö joku, että oliko se ihan aito? Oli pirun juntin näköistä touhua, ei sillä, että mieltäni pahoittaisin, mutta vähän veti hiljaiseksi kyllä.
 

BaronFIN

Jäsen
Replicalla tehkööt mitä lystää, aito ja alkuperäinen viedään kassakaappiin heti kaukaloseremonioiden jälkeen. Näin vakaasti toivon.

Sen verran pitäisi olla kunnioitusta lajia kohtaan ettei tuota (replicaakaan) pistetä paskaksi nakkikattilana, Atlantin yliuintireissulla, rysäpyydyksenä yms. yms. Tosin junttius ja suoranainen epäkunnioitus pokaaleita kohtaan on lisääntynyt vuosikymmenien aikana ja Kanada-maljan korjaajakin on parahtanut tästä.

Olisin kyllä voittajajoukkueen kapteenina aika natsi tämän suhteen.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Oliko se 1999 Dallasissa kun pokaali päätyi uima-altaaseen parvekkeelta? Toronto pisti sen aikanaan vahingossa nuotioon, Patrick Roy ja Mario Lemieux päättivät koittaa uida pokaalin kanssa. 1905 silloinen Senatorsin pelaaja päätti katsoa mitä tapahtuu jos sen potkaisee jokeen. Kaikkien onneksi joki oli jäässä. 1940 Rangers päätti käyttää sitä astiana jossa polttaa maksetun lainan paperit. Tradition mukaan pokaali syttyi tuleen ja Rangersin pelaajat sammuttivat sen omalla kusellaan.

1987 suuri mestari Mark Messier meni vähän käymään klubeilla ja pokaali sai suuria vaurioita.

 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Muistelin nähneeni jonkun videon pätkän, jossa Stanley Cup maljaan oli väsätty joku helvetinmoinen spagettisetti kastikkeineen ja kokki-mikä-lie nuppiksi raastoi juustoa päälle. Ajattelin ensin, että lienee joku hupailujuttu, mutta tietääkö joku, että oliko se ihan aito? Oli pirun juntin näköistä touhua, ei sillä, että mieltäni pahoittaisin, mutta vähän veti hiljaiseksi kyllä.

Luongo ainakin söi kesäkuussa spaghettia Kannusta Luongo eats pasta out of Stanley Cup | NHL.com
 

Alejandro

Jäsen
Oliko se 1999 Dallasissa kun pokaali päätyi uima-altaaseen parvekkeelta? Toronto pisti sen aikanaan vahingossa nuotioon, Patrick Roy ja Mario Lemieux päättivät koittaa uida pokaalin kanssa. 1905 silloinen Senatorsin pelaaja päätti katsoa mitä tapahtuu jos sen potkaisee jokeen. Kaikkien onneksi joki oli jäässä. 1940 Rangers päätti käyttää sitä astiana jossa polttaa maksetun lainan paperit. Tradition mukaan pokaali syttyi tuleen ja Rangersin pelaajat sammuttivat sen omalla kusellaan.

1987 suuri mestari Mark Messier meni vähän käymään klubeilla ja pokaali sai suuria vaurioita.

Jännää, että pohjoisamerikkalaiset huutelevat kaikenlaisen kunniakoodin perään ja välillä ovat niin takakireitä kuin olla ja voi, mutta sitten kannun kanssa voi sikailla ihan urakalla. En haluaisi puhua mistään kaksinaismoralismista, mutta ristiriitaiselta tämä minusta kuulostaa.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jännää, että pohjoisamerikkalaiset huutelevat kaikenlaisen kunniakoodin perään ja välillä ovat niin takakireitä kuin olla ja voi, mutta sitten kannun kanssa voi sikailla ihan urakalla. En haluaisi puhua mistään kaksinaismoralismista, mutta ristiriitaiselta tämä minusta kuulostaa.
Nojoo, kyllä minäkin olen tavallaan aina vannonut hyvien käytöstapojen perään, mutta välillä olen huudattanut kotona tai mökillä juhlapäissäni kaljan ja kavereiden voimin musiikkia ihan saatanan lujaa, metelöinyt ja ollut äänekäs muutenkin ja vastaavia esimerkkejä on varmaan monia. Seuraavana päivänä taas hillitysti eteenpäin.

Kaksinaismoralismia, en tiedä ja ehkä mutta välillä tuollaisen duunimäärän jälkeen tuollaista saavutusta juhliessa saattaa joku arkisempi oma periaate ja arvo unohtua kun painetaan menemään, lyödään viidettä päivää isompaa silmään ja juhlitaan jotain.

Tottakai jos sikaillaan kannulla helvetin pahasti niin sitten sietää jo hävettääkin on siinä kannu mukana tai ei eikä sitä hyväksytysti selitä kaverit, juhla tai alkoholi, mutta jos kannusta jotain spagetti bolognesea syö tai sen kanssa uima-altaassa käy niin ei ole vielä kovin pahaa sikailua.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kyllä suomalaisen Stanley Cup -voittajan pitäisi vain viedä pysti vanhempiensa kotiin, ja sijoittaa se keskelle olohuonetta jonkun räsymaton päälle. Sitten voidaan kutsua vähän sukulaisia kahvittelemaan. Kiusaantuneen hiljaisuuden vallassa sitten ollaan siinä olohuoneessa kaapeista kaivetuilla, huonosti istuvissa juhlavaatteissa joissa kukaan ei tunne oloaan kotoisaksi. Huonokuntoisimmat istuu niillä neljällä istumapaikalla mitä olohuoneen kulahtanut sohva ja kaksi hieman sohvan kanssa saman sävyistä nojatuolia tarjoavat. Loput sitten seisovat seiniin ja ovenkarmeihin nojaten ja pitelevät keittiön perimmäisistä kaapeista kaivettuja superpieniä posliinikahvikuppeja tasseillaan toisessa kädessä, ja toisessa samaan settiin kuuluvaa superpientä posliinilautasta johon on leikattu säädyllisen pieni pala äidin K-marketista hakemaa mansikkakakkua - yksi pala per vieras otetaan, loppu kakku jätetään keittiön pöydälle ja sitä ei haeta lisää vaikka emäntä välillä hiljaisellä äänellä kehottaa vieraita hakemaan lisääkin. Välillä laitetaan joko tassi tai pieni kakkulautanen lähimmälle tasolle, ja otetaan pieni, mustunut hopealusikka jotka on myös kaivettu sieltä perimmäisestä kaapista, ja sillä vähän huljutetaan pienessä kahvikupissa olevaa juhlamokan, kahden sokeripalan ja kevytmaidon sekoitusta, tai kaapaistaan pieni pala K-marketin mansikkakakusta suuhun.

Siinä kun ollaan pari tuntia sitten istuttu ja seistä pönötetty katsekontakteja vältellen lähes täydellisessä hiljaisuudessa - mustuneiden hopealusikoiden kilistämiset ja vanhan kaappikellon tikitys on ainoat äänet, jotka on hiljaisuutta ajoittain rikkoneet, ja ehkä joku hölösuu on kertaalleen jonkun kommentin päivän säästä heittänyt ilmoille, joihin muut on sitten hieman ynähtäneet - suvun vanhimmista joku huomauttaa, että jaa kello onkin jo tuon verran, eiköhän me tästä lähdetä. Siitä sitten yksitellen seurueet poistuvat, pelaajan äiti pistää keittiössä astiat pesukoneeseen, isä ja pelaaja seisovat käytävällä kädet taskussa ja ottavat vastaan kiusaantuneina kiusaantuneet onnittelut nyt sitten vielä siitä pokaalin voitosta, onhan se ihan komea kyllä, että tuota, onnea vaan joo ja me tästä nyt lähdetään sitten. Keittiön pöydälle jää loput mansikkakakusta. Poika ottaa pokaalin räsymatolta, ja kuljettaa sen isän farmarivolvolla seuraavalla pelaajalle.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kyllä suomalaisen Stanley Cup -voittajan pitäisi vain viedä pysti vanhempiensa kotiin, ja sijoittaa se keskelle olohuonetta jonkun räsymaton päälle. Sitten voidaan kutsua vähän sukulaisia kahvittelemaan. Kiusaantuneen hiljaisuuden vallassa sitten ollaan siinä olohuoneessa kaapeista kaivetuilla, huonosti istuvissa juhlavaatteissa joissa kukaan ei tunne oloaan kotoisaksi. Huonokuntoisimmat istuu niillä neljällä istumapaikalla mitä olohuoneen kulahtanut sohva ja kaksi hieman sohvan kanssa saman sävyistä nojatuolia tarjoavat. Loput sitten seisovat seiniin ja ovenkarmeihin nojaten ja pitelevät keittiön perimmäisistä kaapeista kaivettuja superpieniä posliinikahvikuppeja tasseillaan toisessa kädessä, ja toisessa samaan settiin kuuluvaa superpientä posliinilautasta johon on leikattu säädyllisen pieni pala äidin K-marketista hakemaa mansikkakakkua - yksi pala per vieras otetaan, loppu kakku jätetään keittiön pöydälle ja sitä ei haeta lisää vaikka emäntä välillä hiljaisellä äänellä kehottaa vieraita hakemaan lisääkin. Välillä laitetaan joko tassi tai pieni kakkulautanen lähimmälle tasolle, ja otetaan pieni, mustunut hopealusikka jotka on myös kaivettu sieltä perimmäisestä kaapista, ja sillä vähän huljutetaan pienessä kahvikupissa olevaa juhlamokan, kahden sokeripalan ja kevytmaidon sekoitusta, tai kaapaistaan pieni pala K-marketin mansikkakakusta suuhun.

Siinä kun ollaan pari tuntia sitten istuttu ja seistä pönötetty katsekontakteja vältellen lähes täydellisessä hiljaisuudessa - mustuneiden hopealusikoiden kilistämiset ja vanhan kaappikellon tikitys on ainoat äänet, jotka on hiljaisuutta ajoittain rikkoneet, ja ehkä joku hölösuu on kertaalleen jonkun kommentin päivän säästä heittänyt ilmoille, joihin muut on sitten hieman ynähtäneet - suvun vanhimmista joku huomauttaa, että jaa kello onkin jo tuon verran, eiköhän me tästä lähdetä. Siitä sitten yksitellen seurueet poistuvat, pelaajan äiti pistää keittiössä astiat pesukoneeseen, isä ja pelaaja seisovat käytävällä kädet taskussa ja ottavat vastaan kiusaantuneina kiusaantuneet onnittelut nyt sitten vielä siitä pokaalin voitosta, onhan se ihan komea kyllä, että tuota, onnea vaan joo ja me tästä nyt lähdetään sitten. Keittiön pöydälle jää loput mansikkakakusta. Poika ottaa pokaalin räsymatolta, ja kuljettaa sen isän farmarivolvolla seuraavalla pelaajalle.
Ai hemmetti. Nyt oli aivan mahtava kuvaus suomalaisista sukujuhlista. Tuli niin muistot jostain omasta lapsuudesta mieleen, kun ne kokoontumiset sukulaisten kesken juuri tuollaista monella tapaa oli.

Vielä kun olisit jonkun kaappikellon nakutuksen tuohon kaiken kiusallisen hiljaisuuden keskelle lisännyt, niin kuvaus olisi hiponut täydellisyyttä.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vielä kun olisit jonkun kaappikellon nakutuksen tuohon kaiken kiusallisen hiljaisuuden keskelle lisännyt, niin kuvaus olisi hiponut täydellisyyttä.
Onhan siinä tuo, se monotoninen naksutus on tärkeä osa sukujuhlien soundtrackia. Juhlien kohokohta on sitten kun tulee tasatunti ja kellossa alkaa ensin rattaat hurisemaan ja sitten kuuluu kumeita kongahduksia sen verran mitä kello nyt sattuukaan olemaan. Tämä voi hyvin toimia ensimmäiselle lähtijälle lähtömerkkinä josta ymmärretään lähteä kotiin kun on saatu jo ihan tarpeeksi sosiaalisesta elämästä taas yhdeksi vuodeksi.
 

pancor

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, New Orleans Saints, Україна
Onhan siinä tuo, se monotoninen naksutus on tärkeä osa sukujuhlien soundtrackia. Juhlien kohokohta on sitten kun tulee tasatunti ja kellossa alkaa ensin rattaat hurisemaan ja sitten kuuluu kumeita kongahduksia sen verran mitä kello nyt sattuukaan olemaan. Tämä voi hyvin toimia ensimmäiselle lähtijälle lähtömerkkinä josta ymmärretään lähteä kotiin kun on saatu jo ihan tarpeeksi sosiaalisesta elämästä taas yhdeksi vuodeksi.
Juhlatilaisuus on hyvä aloittaa jo esim. Kello yhdeksältä, kun mummo ja pappa ovat kuitenkin heränneet jo viiden aikoihin ja ennen puolta päivää täytyisi jo olla käyty kaupassa ennen päiväunille laskeutumista.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
@FASlapsi Loistava kuvaus. Unohtui vielä se suvun musta lammas, alkoholisoitunut setä/eno joka kutsutaan velvollisuuden tunnosta, joka ei kuitenkaan pysty olemaan ryyppäämättä. Ja umpitunnellissa alkaa sitten kertomaan omasta lahjakkaasta urastaan jääkiekkoilijana joka katkesi ikävään loukkaantumiseen 17-vuotiaana, muuten hänestä olisi tullut NHL-tähti. Ja kyllähän juhlakalun saavutus on osittain hänen ansiotaan, sillä jääkiekkoilu kulkee tietenkin veressä, ja onhan hän antanut vaikka kuinka paljon neuvoja siskon/veljen pojalleen miten uralla kuuluisi edetä!
 
Viimeksi muokattu:

Oskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
@FASlapsi Loistava kuvaus. Unohtui vielä se suvun musta lammas, alkoholisoitunut setä/eno joka kutsutaan velvollisuuden tunnosta, joka ei kuitenkaan pysty olemaan ryyppämättä. Ja umpitunnellissa alkaa sitten kertomaan omasta lahjakkaasta urastaan jääkiekkoilijana joka katkesi ikävään loukkaantumiseen 17-vuotiaana, muuten hänestä olisi tullut NHL-tähti. Ja kyllähän juhlakalun saavutus on osittain hänen ansiotaan, sillä jääkiekkoilu kulkee tietenkin veressä, ja onhan hän antanut vaikka kuinka paljon neuvoja siskon/veljen pojalleen miten uralla kuuluisi edetä!

Voin kyllä ylpeänä sanoa, että minä olen juuri tämä setä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös