En nähnyt neljän pelin aikana yhtäkään voittavaa suoritetta Barkovilta.
Hei, jos silmätestiä käyttää, öögat pitää olla auki pelejä katsoessa!
No, huonohan Barkov eittämättä oli ja varmasti tässä mennään, ymmärrettävästi, tulevan kesän aikana vähän ylianalysoinninkin puolelle, kun mietitään mistä ihmeestä kaikki johtui. Oman silmätestin (hymiö) mukaan, syitä on varmasti sekä Sashassa itsessään, että pelisysteemissä. Joku ketjussa aiemmin sanoikin oivasti, että luuleeko joku, että jos Barkovin ja Kucherovin paikkoja olisi vaihdettu, tulos olisi ollut jotenkin erilainen. Panthersien systeemi ei yksinkertaisesti toiminut. Yksilötaito riitti Capsia vastaan, mutta yhtenäinen ja taitava joukkue vei kissalaumaa kuin kuoriämpäriä. Tämä ei poista sitä faktaa, että Barkov hävisi huomattavasti enemmän kaksinkamppailuita, kuin runkosarjassa.
Suhtaudun itse silti positiivisesti tähän kauteen. Kuten sanottua, näitä tappioita ja kokemuksia pleijareista yleensä tarvitaan, ennen kuin joukkue oppii voittamaan. En mitenkään näe sitä vaihtoehtoa, etteikö Barkovin kaltaisesta yksilöstä olisi hyötyä joukkueelle pudotuspeleissä, kunhan muu joukkue ja pelisysteemi ympärillä tukee voittavaa jääkiekkoa. Nyt nähdyllä pelitavalla ei Boltseja vastaan oikein luotu mahdollisuuksia onnistumisille, lukipa selässä sitten Barkov, Huberdeau tai Giroux.
Hymyssä suin siis kohti kesää. Nimittäin kahdenkymmenen vuoden päästä julkaistussa elämänkerrassaan "Strippiklubin lattialta Stanley Cup -voittajaksi" Sasha kertoo Boltsin 4-0 voiton opettaneen hänelle, mitä pleijareissa voittaminen vaatii ja miten hän katsoi jääkiekkoa sen jälkeen eri tavalla.
Ymmärrettävästi ihmiset antavat Sashalle rapaa, koska kaikki näkevät, mikä huikea potentiaali siellä on johtaa koko orkesteria. Nähdyn perusteella voi siis aiheellisesti panikoida, mutta itse en vielä sitä jaksa tehdä. Aika näyttää, minkälainen pelaaja Barkovista kuoriutuu ja itse positiivisena ihmisenä taivun uskomaan, että vielä sitä parasta versiota otsikon miehestä ei olla nähty.