Kolme vuotta on pitkä aika ja tässä välissäkin ehtii hyvin vaihtua hallitus tai jopa hallituspohja, mutta näistä lähtökohdista näkisin että Säätytalolle marssivat 2023 Perussuomalaiset ja Kokoomus. Kokoomuksesta löytyy toki Häkkänen ja Lepomäki, joiden mielelläni soisin näkeväni puolueen ruorissa, mutta myös tätä perussuomalaisempaa koodistoa jakavaa väkeä, jotka haluavat pysyä kuitenkin siellä. Keskusta on vahvassa identiteettikriisissä, koska nyt pitäisi yhtäkkiä löytää yhteisiä säveliä pääministeripuolue SDP:n kanssa, joka Marinin myötä ajautuu entistä enemmän vasemmalle. Vihreät tuskin tuosta kasvaa kovinkaan paljon suuremmaksi, koska veikkaan kannatuksen siirtymän Perussuomalaisiin jatkuvan kaikista puolueista. Suurena syynä tähän on optiikka edellisen hallituksen puuhasteluun aikaansaannoksistaan huolimatta sekä nykyisen hallituksen sangen epävarmat ensiaskeleet tilanteessa, jossa pitäisi osoittaa poikkeuksellisen kovaa vahvuutta. Tämän päivän polarisoitunut ilmapiiri takaa myöskin sen, että liikkeet ovat näyttäviä maltillisen kokonaiskuvan kustannuksella. Tätä Halla-Aho pyrkii myöskin mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään. En välttämättä pidä lopputuloksesta, mutta tällaista politiikka nyt on.
Kokoomukselle tämä Al-Hol ei ole suuri ongelma. Jo kesällä puolueen kannattajissa oli vahvaa vastustusta noutoreissua kohtaan.
Jos ajatellaan Suomen tulevaisuutta, niin tämä sirkus suht mitättömän asian ympärillä on negatiivinen juttu melkeinpä riippumatta kannatuksen väristä. Enkä nyt puhu gallupeista, vaan valtakunnanpolitiikan suunnasta. Toki persut voivat toivoa, että tulee uudet vaalit, mutta sekin on epätodennäköistä. Jos ja kun mitä todennäköisimmin hallitus pysyy kasassa, olisi tärkeää, että poliittiset pelimerkit eivät mene mihinkään Al-hol-lapsiin, vaan talouspolitiikkaan. Nyt näyttää siltä, että toimintakyky on vaarassa heiketä tai on jo heikentynyt. Se ei lupaa hyvää.
Itse olen hyväksynyt vaalituloksen ja sen pohjalta muodstuneen hallituksen, vaikka en siitä pidäkkään. Demokratiassa kuitenkin toimitaan niin, että vaaleissa äänestetään ja sen pohjalta rakennetaan valtioneuvoston kokoonpano. Jatkuvuuden kannalta on huono juttu, jos jakolinjat pakottavat kulloisenkin hallituksen tekemään suuria suunnanmuutoksia tai jopa perumaan edellisen hallituksen päätöksiä.
Kokoomus voisi hyvin tehdä yhteistyötä niin kepun, rkp:n, vihreiden kuin demareidenkin kanssa, mutta nyt tämä blokkiutuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa oikeisto poteroituu persu-nurkkaukseen. Etenkin vihreät ja rkp ovat menneet huomattavasti vasemmalle, joten keskusta-oikeistossa ei ole pian sillanrakentajia entiseen malliin.
