Aku Ankka

[adolf]

Multa löytyis kanssa vanhempien luota useampi hyllymetrillinen taskukirjoja ja lehtiä monta kansiollista. Joskus selailin kanssa niitä ja tutut tarinat tuli mieleen. Ne tuli niin moneen kertaan luettua silloin pentuna, että muistaisin ainakin taskukirjoista jostain suurin piirtein nro. 190:stä ylöspäin pitkän matkaa varmaankin ison osan edelleen. nro. 200 oli ainakin niitä paksumpia 512 sivuisia ja taisi ilmestyäkin vielä juuri vuosituhannen vaihteessa?

(No otin itse selvää ja mitä vielä. nro. 200 on ilmestynyt jo vuonna 1996.)

Don Rosa oli ainakin minun suosikkini ja taisi olla joku toinenkin mutta nimi ei nyt kyllä tule mieleen. Barksin tarinoista ja piirrostyylistä en niinkään koskaan oikein pitänyt.

 

[sampio]

Barksin tarinoista ja piirrostyylistä en niinkään koskaan oikein pitänyt.

Sen ymmärrän, ettei piirrostyyli välttämättä iske kaikkiin, vaikka omaan makuuni se on se ainoa ja oikea, mutta että tarinoista ei pidä... wattafak! Barksin tarinahan ovat peruskallio, alkulima ja alfa&omega koko Ankkain saagalle, se mihin esim. toinen suosikkini Rosa kaiken pohjaa. Makuja on monia, mutta jos sanoo, ettei pidä Barksin tarinoista, väittää samaa kuin ettei pidä voista pullassa.

 

[adolf]

Makuja on monia, mutta jos sanoo, ettei pidä Barksin tarinoista, väittää samaa kuin ettei pidä voista pullassa.

Heh, voisihan se olla mieli olisi muuttunut jos niitä nyt alkaisi selailemaan. Mutta lapsena tosiaan asia oli niin, että Barksista en ikinä niin välittänyt. Muistan että syykin taisi olla se että Rosalla tarinat oli jotenkin suoraviivaisempia ja yksinkertaisempia. Riisutumpia versioita.

 

[Hiihtofani]

Ulkomaalaiset ihmettelevät mikä suomalaisissa kiehtoo Aku Ankassa ja miksi enemmän tai vähemmän kaikki sitä lukevat. Kotonakin on muutamia kansioita ja mökillä sitten loput.

Aku Ankat antavat hyvän yleiskuvan koko länsimaalaisesta kulttuurista.

Koko Roope Ankan tarina on itse asiassa tarina länsimaisen sivilisaation noususta. Vaatimattomissa oloissa kovissa oloissa köyhästä skotlantilaisesta kengänkiilottajasta kovalla työllä hankittu ensimmäinen penni ja sitten etsittiin omaa onneaan Klondykessä kullan kaivajana ja lopulta maailman rikkaimmaksi Ankaksi.

Tämä ei ole pelkästään Yhdysvaltain synnyn tarina vaan oikeastaan tarina koko länsimaalaisen sivilisaation ja kulttuurin noususta köyhästä ja vaatimattomasta Euroopan manteereesta maailman dominoivaksi sivilisaatioksi.

Oikeastaan Roope Ankka ja Pelle Peloton ovat koko länsimaalaisen sivilisaation kaksi tukipilaria, mihin tämä koko sivilisaatio on perustunut. Ahkeraan työntekoon, nuukuuteen ja periksi antamattomuuteen ja kekseliäisyyteen ja korkeeseen teknologiaan. Roope Ankka ja Pelle Pelotonhan sitä koko Ankkalinnaa todellisuudessa pyörittävät.

 

[pernaveikko]

Rupesin nyt vasta kunnolla tutkimaan mitä taskukirjoja tuli saksalaiselta torilta hankittua. Todella hyväkuntoisia ovat, siis todella hyviä, toivottavasti ei mennyt liian halvalla.

Lustige Taschenbücher nr. 97 und 106.

Jokatoinen sivu on tietysti mustavalkoinen ja sitten lopussa on se samanlainen lista mitä aina lapsenakin oli. Se lista missä lueteltiin edelliset julkaistut kirjat. Kaikki on siis samalla tavalla kuin Suomessakin oli.

Kysymys tai ihmettely onkin siis se, että onko tämä numerointi jollain tavalla seurannut samaa kaavaa alkujaan. Saksankielen taitoni ei riitä arvioimaan ovatko nämä taskarit miten synkassa nimien tai siis sisältöjen perusteella.

 

[marse]

Rupesin nyt vasta kunnolla tutkimaan mitä taskukirjoja tuli saksalaiselta torilta hankittua. Todella hyväkuntoisia ovat, siis todella hyviä, toivottavasti ei mennyt liian halvalla.

Lustige Taschenbücher nr. 97 und 106.

Jokatoinen sivu on tietysti mustavalkoinen ja sitten lopussa on se samanlainen lista mitä aina lapsenakin oli. Se lista missä lueteltiin edelliset julkaistut kirjat. Kaikki on siis samalla tavalla kuin Suomessakin oli.

Kysymys tai ihmettely onkin siis se, että onko tämä numerointi jollain tavalla seurannut samaa kaavaa alkujaan. Saksankielen taitoni ei riitä arvioimaan ovatko nämä taskarit miten synkassa nimien tai siis sisältöjen perusteella.

Lustige Taschenbücher 97, nimeltään Olympisches Allerlei, on vuodelta 1984. Suomessa tuo on Aku Ankan taskukirja 107, Olympialaisten aika vuodelta 1988. Kannessa on Hessu painonnostajana.

Lustige Taschenbücher 106, Donald der Tausendsassa (1985) on Aku Ankan taskukirja 102, Riemua riittää (1988). Näissä on tosin eri kannet, saksalaisessa on Aku merellä lukemassa sarjakuvaa uimarenkaan päällä, suomalaisessa naurava Aku lattialla kierimässä. Tuo uimarengaskansi oli Aku Ankan taskukirjassa 105, Menestyksen maku ja vastaava naurava Aku oli saksassa Taschenbuchissa 107. Mikä lie syynä, että kannet sekoittuneet.

Samat tarinat saksaksi ja suomeksi on kyseissä opuksissa, joten siitä vaan vertailemaan kääntäjien ratkaisuja. Paria parisivuista jenkkipätkää lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat italiasta käännettyjä.

 

[pernaveikko]

Paria parisivuista jenkkipätkää lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat italiasta käännettyjä.

Mahtava raportti ja kyllähän Topolino tiedetään, jos sitä nyt joku visassa utelisi.

 

[op777]

.

Samat tarinat saksaksi ja suomeksi on kyseissä opuksissa, joten siitä vaan vertailemaan kääntäjien ratkaisuja. Paria parisivuista jenkkipätkää lukuun ottamatta kaikki tarinat ovat italiasta käännettyjä.

Noissahan asialla ei ole niin suurta väliä, mutta joskus menneinä vuosina meni sekaisin jonkin Taikaviitta-taskarin kansi perustaskarin kanssa. Oli siinä pikkupoikia harmittanut kioskireissun jälkeen, kun kannen lupaamaa taikista ei sisäsivuilta löytynyt laisinkaan.

 

[pernaveikko]

Toisessa ketjussa oli ankoista puhetta, niin tuli sitten mentyä kotisivuille missä en ole varmaan vuosiin käynyt. Siellä on luettavissa ilmaiseksi ja ilman mitään typeryyksiä uusia lehtiä.

Vaikka nämä uudet tarinat ei mitenkään ole vanhojen tasoisia, niin kieli on kuitenkin säilynyt. Sellaisia sanoja mitä en ikinä käyttäisi normaalissa elämässä, mutta silti täysin ymmärrettäviä ja tavallista suomea.

Näin tämä meidän hieno kieli on aikoinaan tullut opittua, vaikka tietenkin ehkä jollain koululaitoksellakin oli oma panoksensa. Turha tähän on mitään esimerkkejä laittaa, kun suunnilleen joka ruudussa on jotain upeaa kielenkäyttöä.

Sitä en pysty näin pienellä otannalla sanomaan olisiko lehden taso jopa nousussa todella huonojen vuosien jälkeen.

 

[NDT665]

Mahtava raportti ja kyllähän Topolino tiedetään, jos sitä nyt joku visassa utelisi.

Jos triviassa kysyttäisiin, niin Topoliino eli Aku syntyi/ilmestyi 09.06.1934, Little Wise Hen-elokuvassa.

 

[scholl]

Jos triviassa kysyttäisiin, niin Topoliino eli Aku syntyi/ilmestyi 09.06.1934, Little Wise Hen-elokuvassa.

Topolino on Mikki Hiiri, ei Aku Ankka. Aku on Paperino.

 

[pernaveikko]

Topolino on Mikki Hiiri, ei Aku Ankka. Aku on Paperino.

Niin onkin, mutta lehden nimi on Topolino. Onkohan landella vielä tallessa, mutta sellainenkin on ostettu. Viimeisimmät hankinnat on kaksi saksankielistä taskukirjaa kirpputorilta Berliinistä, numerot 97 ja 106.

 

[scholl]

Niin onkin, mutta lehden nimi on Topolino. Onkohan landella vielä tallessa, mutta sellainenkin on ostettu. Viimeisimmät hankinnat on kaksi saksankielistä taskukirjaa kirpputorilta Berliinistä, numerot 97 ja 106.

Siitä ei ollut kommentoimassani asiayhteydessä kysymys, mikä lehden nimi on. Tiedän kyllä lehden, mutta se ei liity asiaan.

 

[pernaveikko]

Siitä ei ollut kommentoimassani asiayhteydessä kysymys, mikä lehden nimi on. Tiedän kyllä lehden, mutta se ei liity asiaan.

Kieltämättä tuossa lukee "Topoliino eli Aku" mikä ei tokikaan ole oikein. Ajatettelin kirjoittajan tietävän, mutta ei välttämättä edes tiennyt.

 

[NDT665]

Pitää paikkaansa. En ole oikein perehtynyt italialaiseen versioon. Oikaisu oli paikallaan.

 

[Moto]

Rupesi eilen vaivaamaan tuo Aku Ankasta tuttu "timanttinen keikka, hemmot!" tokaisu. Magnus Mikael von Hertzen kertoili eilen G Livelabissa tuosta nimensä saaneen Timanttinen keikka-konserttisarjan yhteydessä, että se olisi tokaistu tilanteessa, jossa joku bändi palasi maailmankiertueelta takaisin Ankkalinnaan.

Minä puolestani muistan 99% varmuudella, että se oli Pikku Hukka-tarinassa. PH ja porsaat olivat olleet katsomassa Takametsässä jotain keikkaa ja yksi porsaista sutkaisi noin. Muut kysyivät, mitä se tarkoittaa - johon vastasi, ettei oikeastaan tiedä, mutta niin kuuluu sanoa keikan jälkeen. Samalla taustalla muutkin keikalla olleet heittelivät tuota toisilleen. Siis, onko tuo sanonta ollut Aku Ankassa useamman kerran vai muisteliko Pide omiaan? Minähän en voi olla väärässä.

Pikku Hukassa oli tietysti muitakin mainioita musiikkijuttuja, kuten Jopi Sorsaposki - tunnettu ainakin hiteistään "Et voi tulla pajan taa", "Boris, Boris, sä veit mun hyvän sein" ja "Toisien kanssa kun tanssit, niin laina kevyt illoin toi hauvan."

 

[pernaveikko]

Muut kysyivät, mitä se tarkoittaa - johon vastasi, ettei oikeastaan tiedä, mutta niin kuuluu sanoa keikan jälkeen. Samalla taustalla muutkin keikalla olleet heittelivät tuota toisilleen. Siis, onko tuo sanonta ollut Aku Ankassa useamman kerran vai muisteliko Pide omiaan? Minähän en voi olla väärässä.

Luonnollisesti sanonta on tuttu, mutta PH-kytköksestä ei ole mitään mielikuvaa. Tuohan olisi pelkästään hyvää huumoria, jos se olisi ollut tuolla lailla tuplana.

Tämä pitää selvittää, lehden toimitukselle kysymys ja sitten tädeille:

Lähetä kysymyksesi | Kysy kirjastonhoitajalta

 

[heavy]

Minä puolestani muistan 99% varmuudella, että se oli Pikku Hukka-tarinassa. PH ja porsaat olivat olleet katsomassa Takametsässä jotain keikkaa ja yksi porsaista sutkaisi noin.

Näin se meni.. Veli Ponteva tokaisi tuon ja Pikku Hukka kysyi mitä se tarkoittaa, johon Ponteva tunnusti ettei tiedä mutta niin kuuluu sanoa .. Taisi olla joskus 80/90 lukujen taitteessa.

 

[pernaveikko]

En ole vielä ehtinyt tarkemmin tutustua, mutta eihän tämä huonolta näytä:

Liiga ja Aku Ankka yhteistyöhön – Liiga-seuroille räätälöityjen lehtien tuotto junioreille

 

[Kopteri]

Näin se meni.. Veli Ponteva tokaisi tuon ja Pikku Hukka kysyi mitä se tarkoittaa, johon Ponteva tunnusti ettei tiedä mutta niin kuuluu sanoa .. Taisi olla joskus 80/90 lukujen taitteessa.

Bändin nimi tais olla Hytkyvät Harmaakarhut tms.

 

[Moto]

Lukaisin vihdoin tuon Liiga-Aku Ankan ja mahtaako se vastata lehden yleistä nykytasoa? Järjettömän huonoja tarinoita täynnä. Ja se tarina, missä "liigapelaajat" esiintyy, on vain viiden sivun mittainen.

 

[White Wolf]

Hyppäsipä tämä ketju silmille ja pakko kommentoida, että kun "vanhoja" hyviä juttuja lukee niin onhan taso pudonnut sikana - tähän riittää se että on lukenu Don Rosaa aikoinaan ja symtynyt 70/80 lukujen nurkilla.

Nykyiset setit Ankkaa on vaan aika paskaa

 

[BaronFIN]

Aku Ankkojen parasta antia on klassikot ala Barks, Rota tai Rosa. Toki uudemmillakin tekijöillä aina välillä välähtää mutta itse en ole koskaan lämmennyt Kari Korhosen tai muiden suomalaisten (?) tekeleille.

Menee meidän kuusivuotiaalle jokaisena keskiviikkona viikon kohokohtana, mutta lehden kylkiäisenä tuleva lataamo (kaikki lehdet ja taskarit diginä 50-luvulta tähän päivään) on se juttu josta aikuinenkin maksaa mielellään.

 

[Buster]

Nykyiset setit Ankkaa on vaan aika paskaa

Pitkälti totta. Monesti kyseenalaistanut, että miksi näitä vielä itse lukee, mutta kai se on lapsuudesta pinttynyt tapa ja kun on tarjolla, niin mikäpä siinä.

Vielä yli kymmenen vuotta sitten yläasteella kaveriporukassa oli aina välillä puheenaiheena, että luitko Akkarista tai Ekstrasta sen ja sen hyvän tarinan.

Nyt Ekstra ensin kitui pari vuotta täynnä roskakorin pohjalta kaivettuja tarinoita, joka onneksi muuttui Klassikko-lehdeksi. Roope-Setä -lehti säilytti tasonsa parhaiten vuosien läpi, mutta se loppui pari vuotta sitten ja sen tilalle tuli joku "Ankronikka-hommeli". Tuo läpyskä on pelkkä populaarikulttuurin imitoija, joka on täynnä valittuja, galaksien välisiä sotia, noituutta ja muista materiaaleista/genreistä johdettuja geneerisiä ufoseikkailuja. Liian moni tarina alkaa sillä syöpämäisellä tavalla keskeltä toimintaa, josta sitten siirrytään tarkastelemaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Olisiko kopioitu elokuvista, joista se taas pitäisi saada pois.

Aku Ankasta taas luetaan jotain kasvatuksellisesti viimeisen päälle muokattuja hengettömiä ja yhden tekeviä tarinoita, tai jonkun aiemman materiaalin (elokuvan, kirjan jne.) pohjalta tehtyjä yksi yhteen kopioita. Ei ole mysteerintäytteisiä ja useita twistejä sisältäviä 50 sivuisia seikkailutarinoita, jossa hahmojen henki olisi vaarassa ja jossa esiintyisi ja ammuttaisiinkin ehkä tuliluikuilla, sekä puhekuplista löytyisi pääkalloja, salamoita, veitsiä ja muita kirosanojen kiertoilmauksia. Koivuniemen herra ja draaman ääripäät tuntuvat kadonneilta, ja ties mitä muuta on sterilisoitu. Olisi jännä nähdä niitä nykyisiä säännöksiä ja ohjeistuksia. Joskus jopa tuo kehuttu kieli ja käännöstyökin tuntuu jotenkin steriililtä, jopa itsetärkeältä. Vai onko se jo alkuperäisen käsikirjoittajan vika nuo isot puhekuplat, jotka kääntäjien on täten pakko täyttää alusta loppuun saakka lyhyyden ja ytimekkyyden sijaan?

On tässä toki myös riskinä, että on itse muuttunut enemmän. Hyvä kasvatuksellinen lehti ja portti kovempiin kansiin.

 

[Kiekkokatsoja]

Vuosikymmeniä vanhoja Akuja voisin lukea vielä tänäpäiväkin. Ns. 2000 luvun versioista en pidä.