Aku Ankka

[5hole]

Pitkästä aikaa kahlailin omaa kirjastoa läpi (1994-2013), niin kyllähän tuossakin huomaa että taso tippui aika huimasti ~2007 tienoilla. Toki mitä satunnaisesti nykyäänki olen uudempia lukenut, niin aallonpohjasta on sentään ylöspäin tultu.
Kari Korhonen on sinänsä mielenkiintoinen tarinantekijänä, että häneltäkin on muutama tarina ihan täyttä timanttia, mutta suurinosa lehdentäytettä ilman sen kummempaa sisältöä. Toki aina olen pitänyt eniten niistä Korhosen tarinoista, missä Aku kuvataan äärimmäisen hyväsydämiseksi(esim. Lahjoista Parhaat).

 

[Cloaca Maxima]

Tänään on akuankka.fi-palvelussa luettavissa kaikki Suomessa julkaistut Aku Ankat ilmaiseksi. Itse aloittelin jo yöllä Don Rosan tarinoilla ja pitää yrittää jaksaa väijyä muitakin klassikoita tässä päivän mittaan.

 

[MacRef]

Uusimmassa Akussa nimiväännöksinä Luukas Taivaantarpoja ja Välkky Kosmonen. Luukas on selvästi Luke Skywalker, mutta kehen tuo Välkky viittaa? Flash Gordoniin?

 

[Leon]

Jokos Teemu Pukki on saanut kunnian?

 

[heavy]

Minä puolestani muistan 99% varmuudella, että se oli Pikku Hukka-tarinassa. PH ja porsaat olivat olleet katsomassa Takametsässä jotain keikkaa ja yksi porsaista sutkaisi noin. Muut kysyivät, mitä se tarkoittaa - johon vastasi, ettei oikeastaan tiedä, mutta niin kuuluu sanoa keikan jälkeen.

Tämä tarina on "Sepe musiikin pauloissa"

 

[Sonny Burnett]

Muistaako kukaan tietäjä sellaista Mikki ja Hessu jatkokertomus-tarinaa, missä oli (ehkä) jokin avaruusalus joka pysäytti autoja iltahämärissä? Ainakin jollain säteellä autot lakkasivat käymästä. Miten toi juoni mahtoi mennä? Muistaakseni Mikki meni syötiksi jollain hienolla autolla.

Tämä on ehkä 80-luvun alkupuolelta. Käyn kirjastossa lukemassa tämän jos joku tietäjä muistaa tarinan nimen.

 

[volgan lautturi]

Muistaako kukaan tietäjä sellaista Mikki ja Hessu jatkokertomus-tarinaa, missä oli (ehkä) jokin avaruusalus joka pysäytti autoja iltahämärissä? Ainakin jollain säteellä autot lakkasivat käymästä. Miten toi juoni mahtoi mennä? Muistaakseni Mikki meni syötiksi jollain hienolla autolla.

Tämä on ehkä 80-luvun alkupuolelta. Käyn kirjastossa lukemassa tämän jos joku tietäjä muistaa tarinan nimen.

Kuvaustasi vastaava on ainakin seuraava tarina

Mikki Hiiri: Ufojuttu (AA 18-19/81)

Juonta en ehdi kirjoittamaan, kun olen juuri nyt töissä. Tosin en ole varma, onko tämä tarkoittamasi tarina.

 

[Sonny Burnett]

Kuvaustasi vastaava on ainakin seuraava tarina

Mikki Hiiri: Ufojuttu (AA 18-19/81)

Juonta en ehdi kirjoittamaan, kun olen juuri nyt töissä. Tosin en ole varma, onko tämä tarkoittamasi tarina.

Jesh, tämä se on. Googlen kuvahausta tulee oikean näköistä kuvaruutua.

 

[DarkTower]

Aku Ankkaa tuli aikoinaan luettua hemmetin paljon ja taskukirjoja myös. Omasta mielestäni taso romahti taskukirjoissa about vähän sadannen jälkeen kun tarinat muuttuivat "ufo-hommiksi" ja piirtäjät olivat italialaisia. Ensimmäiset 100 taskukirjaa ovat täyttä rautaa.

 

[WarWas]

Aku Ankkaa tuli aikoinaan luettua hemmetin paljon ja taskukirjoja myös. Omasta mielestäni taso romahti taskukirjoissa about vähän sadannen jälkeen kun tarinat muuttuivat "ufo-hommiksi" ja piirtäjät olivat italialaisia. Ensimmäiset 100 taskukirjaa ovat täyttä rautaa.

Kyllähän nuo yleisesti on aina olleet Italialaista käsialaa.

 

[BaronFIN]

Niin pitkään kuin taskukirjojen alkuperäislähteet olivat saksalaisia tai muita kuin italialaisia (tyyliin 130-140 ensimmäistä kirjaa), niin homma rokkasi. Nuo olivat silloin eräänlaisia jatkokertomuksia missä kirjan eri tarinat yhdistettiin jollain löyhällä juonella yhteen ja kirjoissa oli ”Esinäytös”. Sain itse kasvaa aikuiseksi näitä kirjoja tutkiessa.

Sitten kun ostin kirjoja omille lapsilleni, niin kirjoja alettiin tehdä Topolino -sarjojen pohjalta ilman mitään punaista lankaa. Valitettavan harva kirja on ollut toimiva kokonaisuus. Toki hyviä tarinoita löytyy välistä, mutta näitä tapahtuu todella harvoin enää nykyään eikä se enää oikeuta koko kirjan ostoa.

 

[Everton]

Niin pitkään kuin taskukirjojen alkuperäislähteet olivat saksalaisia tai muita kuin italialaisia (tyyliin 130-140 ensimmäistä kirjaa), niin homma rokkasi. Nuo olivat silloin eräänlaisia jatkokertomuksia missä kirjan eri tarinat yhdistettiin jollain löyhällä juonella yhteen ja kirjoissa oli ”Esinäytös”. Sain itse kasvaa aikuiseksi näitä kirjoja tutkiessa.

Kyllähän nuo esi- ja välinäytökset nyt ihan rehellisesti sanottuna on melkein aina sellaista viiden pennin tuubaa, että oksat pois. Suurimmaksi osaksi näin: Aku käy riippumattoon nukkumaan ja näkee unta -> seuraava tarina alkaa. Toki joitain poikkeuksiakin on, mutta yleensä ne olivat totaalisen turhia ja tekemällä tehtyjä.

Vanhoissa taskareissa on paljon hyviä tarinoita, mutta on niissä myös huttua. Osa on varsin liukuhihnakamaa: perustarina toistuu tarinasta toiseen ja vain vähän yksityiskohtia on vaihdettu.

Lisäksi hyvin hämmentäviäkin lyhyitä täytesarjoja: justiinsa luin yhtä vanhaa taskaria, jossa oli parisivuinen Mikki Hiiri -vitsitarina. Ainoa vaan, että siinä ei ollut mitään tarinaa, eikä vitsiä:

Spoileri

Mikki on rakentamassa aitaa pihalleen, mutta menee sisälle, kun alkaa sataa. Sisällä Mortti ja Vertti pitävät mekkalaa, Minni soittaa puhelimella ja lopuksi kissa seisoo sen aidan päällä (mitä ei pitänyt vielä edes olla valmiina) ja Pluto haukkuu sille. Sitten Mikki menee sateesta huolimatta naulaamaan sitä aitaa kasaan.

Onhan nostalginen paskakin tietysti nostalgista, mutta en mä noita alkupään taskareita mitenkään jalustalle nostaisi. Kaikkien aikakausien taskareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Satunnaisesti olen lukenut jotain ihan uusiakin taskareita, kyllä niissäkin on hyviä tarinoita. Tosin varianssia uusissa on paljon enemmän kuin ennen. Seassa on kaiken maailman Silvia Zicheä sekä muuta sellaista, mikä ei minuun iske yhtään.

 

[Patarouva]

Kyllähän nuo esi- ja välinäytökset nyt ihan rehellisesti sanottuna on melkein aina sellaista viiden pennin tuubaa, että oksat pois. Suurimmaksi osaksi näin: Aku käy riippumattoon nukkumaan ja näkee unta -> seuraava tarina alkaa. Toki joitain poikkeuksiakin on, mutta yleensä ne olivat totaalisen turhia ja tekemällä tehtyjä.

Vanhoissa taskareissa on paljon hyviä tarinoita, mutta on niissä myös huttua. Osa on varsin liukuhihnakamaa: perustarina toistuu tarinasta toiseen ja vain vähän yksityiskohtia on vaihdettu.

Lisäksi hyvin hämmentäviäkin lyhyitä täytesarjoja: justiinsa luin yhtä vanhaa taskaria, jossa oli parisivuinen Mikki Hiiri -vitsitarina. Ainoa vaan, että siinä ei ollut mitään tarinaa, eikä vitsiä:

Spoileri

Mikki on rakentamassa aitaa pihalleen, mutta menee sisälle, kun alkaa sataa. Sisällä Mortti ja Vertti pitävät mekkalaa, Minni soittaa puhelimella ja lopuksi kissa seisoo sen aidan päällä (mitä ei pitänyt vielä edes olla valmiina) ja Pluto haukkuu sille. Sitten Mikki menee sateesta huolimatta naulaamaan sitä aitaa kasaan.

Onhan nostalginen paskakin tietysti nostalgista, mutta en mä noita alkupään taskareita mitenkään jalustalle nostaisi. Kaikkien aikakausien taskareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Satunnaisesti olen lukenut jotain ihan uusiakin taskareita, kyllä niissäkin on hyviä tarinoita. Tosin varianssia uusissa on paljon enemmän kuin ennen. Seassa on kaiken maailman Silvia Zicheä sekä muuta sellaista, mikä ei minuun iske yhtään.

Tuon spoilerin luettuani jäin pohtimaan, mitä ihmettä Minni siinä puhelussaan sanoi, kun Mikin piti sateeseen lähteä aitaa kasaamaan.

Nostalgia on kummallinen asia. Tilasin Roope-setää ja luin sen tietysti aina, vaikka yleensä puolet lehden sisällöstä ei enää juurikaan miellyttänyt. Silti harmitti, kun lehti lopetettiin.

Koska lehti loppui kesken tilausjaksoni, olisin saanut rahaa takaisin, mutta annoin lähettää tilalle tulleen DuckTales-lehden numeroita. Sitä ei todellakaan tullut mieleen alkaa tilaamaan. Sen verran kaukana se oli omasta Ankkojen maailmastani.

 

[Everton]

Tuon spoilerin luettuani jäin pohtimaan, mitä ihmettä Minni siinä puhelussaan sanoi, kun Mikin piti sateeseen lähteä aitaa kasaamaan.

Se muuten saattoikin olla väärä numero, eikä Minni, joka Mikkiä häiritsi. Jos osaisi serbiaa niin asian voisi tarkistaa tästä.

Tämä koko taskukirja 77 on hyvä esimerkki siitä, kuinka ennen ei välttämättä ollut paremmin.

Finland: Aku Ankan taskukirja # 77 | I.N.D.U.C.K.S.

The Inducks Disney comics database

inducks.org

Kaikki pitkät tarinat ovat italialaisilta. Harmia esi-isistä on hölmö ja aika juostenkustusti toteutettu aikakonehenkinen vitsikokoelma, joka ei ole tarinana tai toteutuksena oikein mistään kotoisin. Ankkalinnan kuningas ei juuri sen parempi, myös se sijoittuu (kuvitteelliseen) historiaan, missä Musta Pekka roomalaisena on valloittanut Ankkalinnan ja kaapannut Ankkalinnan kuninkaan(???) mukaansa. Tässä tarinassa siis rikotaan Disney-universumia monellakin tapaa.

Mikki ja mahdottomat ryöstöt sekä Mikki ja kenraaliharjoitus ovat parempia, mutta hyvinkin perinteisiä b-luokan dekkaritarinoita kaikkine tuttuine elementteineen. Juurikin sellaisia, mistä ei voi muistaa, onko lukenut ne jo aiemmin, vai tuntuuko vaan tutuilta. Ja jos taskarin teemana pitäisi olla historia, niin siihenhän nämä kumpikaan eivät liity millään tavalla.

Lopussa oleva 8-sivuinen Mikki pyöräkilpailuissa on jo parempi, mutta siinähän onkin ollut Tony Strobl tekijänä. Sekin on laitettu mukaan kai lähinnä siksi, että saataisiin sivumäärä täyteen.

 

[Taison]

Se muuten saattoikin olla väärä numero, eikä Minni, joka Mikkiä häiritsi. Jos osaisi serbiaa niin asian voisi tarkistaa tästä.

Kun klikkaa siitä jugoslavialaisen version alta löytyvästä linkistä, pääsee katsomaan ainakin englannin- ja italiankielistä versiota. Vaikka laatu on surkea, erottaa Mikin vastaukseski "No! Wrong number!"

Eli väärään numeroon soittelija häiritsi. Ei kyllä sekään avaa tarinan vitsiä...

 

[Patarouva]

Tuon yhden sivun vitsisarjan paikka ei välttämättä tosiaan ole taskarissa.

Itse tarina on mielestäni ihan hyvä. Vitsikkyys on siinä, että oikeasti alkaa olla vitsit vähissä, kun talossa ei ole pahaakaan rauhaa. Mennään sitten hitto vie takaisin vesisateeseen. Mikki on tässä ikään kuin B. Virtasena.

 

[WarWas]

Yleisesti niin nykyään saa tilaajan luettua kaikki julkaistut Aku Ankat ekstroineen ja liitteineen sekä Taskukirjat ja Roope-Sedät digipalvelusta.
YV:llä enemmin jos kiinnostaa.

 

[op777]

Niin pitkään kuin taskukirjojen alkuperäislähteet olivat saksalaisia tai muita kuin italialaisia (tyyliin 130-140 ensimmäistä kirjaa), niin homma rokkasi. Nuo olivat silloin eräänlaisia jatkokertomuksia missä kirjan eri tarinat yhdistettiin jollain löyhällä juonella yhteen ja kirjoissa oli ”Esinäytös”. Sain itse kasvaa aikuiseksi näitä kirjoja tutkiessa.

Sitten kun ostin kirjoja omille lapsilleni, niin kirjoja alettiin tehdä Topolino -sarjojen pohjalta ilman mitään punaista lankaa. Valitettavan harva kirja on ollut toimiva kokonaisuus. Toki hyviä tarinoita löytyy välistä, mutta näitä tapahtuu todella harvoin enää nykyään eikä se enää oikeuta koko kirjan ostoa.

Italialaista kamaahan ne alkupään taskarit nimenomaan ovat ykkösestä lähtien.

 

[Randalf]

Kun ylempänä vähän Taskareita sivuttiin, niin pakko nostaa tälleen yleisesti esiin yksi omista suursuosikeista:

#63 Aku maankiertäjä
Kunnon härötrippi! Ei tämmösiä tosiaan numeron 100 jälkeen ole hirveästi ollu, jos ollenkaan. Kaiken trippailun jälkeen upea kahjoilu jatkuu mainiolla Paroni von Munchausen -sovituksella. KOVA.

Yleisesti ottaen olen lehtien ja Rosa/Barksilaisen Ankan ystävä, mutta taskarimaailmassa eniten miellyyttää just nämä kunnon häröilyt, joita noissa ei ole aikoihin näkynyt. Okei, liekö menisi enää läpikään tuommoiset...

 

[vanukas]

Kun ylempänä vähän Taskareita sivuttiin, niin pakko nostaa tälleen yleisesti esiin yksi omista suursuosikeista:

#63 Aku maankiertäjä
Kunnon härötrippi! Ei tämmösiä tosiaan numeron 100 jälkeen ole hirveästi ollu, jos ollenkaan. Kaiken trippailun jälkeen upea kahjoilu jatkuu mainiolla Paroni von Munchausen -sovituksella. KOVA.

Yleisesti ottaen olen lehtien ja Rosa/Barksilaisen Ankan ystävä, mutta taskarimaailmassa eniten miellyyttää just nämä kunnon häröilyt, joita noissa ei ole aikoihin näkynyt. Okei, liekö menisi enää läpikään tuommoiset...

Itse nostaisin Taskarin numero 36: Aku kuumilla jäljillä. Erityisesti Scarpan 'Aku ja ravut punaviinissä' tarina on jotain mitä nykyään ei enää tule. Myös 'Salaperäinen herra Mosteri' on kolahtaa itselleni. Tuossa Maankiertäjä taskarissa se Shakkilauta-tarina riiseineen on huikea.

 

[Haidekkeri]

Vastoittain sain jo vuosia työn alla olleen projektini vietyä loppuun, nimittäin "kaikki" Aku Ankka-lehdet hyllyyn. Kaikkihan ei todellakaan ole niitä aitoja ja alkuperäisiä vaan vuosiväli 1952-1970 on näitä kovakantisia näköispainoskirjoja. Nuo vuodet 1967-1970 oli aika vaikea saada hankittua, vähän liikkeellä noita kirjasia. Vuodesta 1971 vuoden 2016 loppuun lehdet ovat alkuperäisinä kansioissa. No jokatapauksessa kaikki lehdet on hyllyssä muodossa tai toisessa.

2016 oli vuosi jolloin minun tilaukseni loppui(tilattu vauvasta asti) ja tuo lehden taso alkoi jo siinä vaiheessa olemaan melkoista kuraa, tai sitten sitä vaan yksinkertaisesti kasvoi ohi. Menin vielä mielenkiinnosta ostamaan 10 eurolla kansioihin kerätyn vuosikerran 2017 ja totesin että siitä eteenpäin saavat jäädä hankkimatta.

 

[teemu73]

Vastoittain sain jo vuosia työn alla olleen projektini vietyäloppuun, nimittäin "kaikki" Aku Ankka-lehdet hyllyyn. Kaikkihan ei todellakaan ole niitä aitoja ja alkuperäisiä vaan vuosiväli 1952-1970 on näitä kovakantisia näköispainoskirjoja.

Minulla on vastaava projekti myös maalissa muutaman vuoden takaa. Keräsin Aku Ankkoja jo 1990-luvulla ja sain silloin jossain vaiheessa homman siihen pisteeseen, että mulla oli kaikki numerot vuoden 1968 alusta alkaen. Sitten oli yksittäisiä numeroja sieltä täältä. Tulin sitten tuossa noin vuonna 2014 siihen lopputulokseen, etten enää yritäkään ostaa noita vanhoja irtolehtiä. Niinpä keräsin 1952-1967 välin näköispainoskirjoina. Mulle tuotti eniten vaikeuksia löytää vuoden 1960 kirja. Sitä oli ilmeisesti pienempi painos tehty kuin muita. Maksoin siitä lopulta 100 euroa yhteen divariin, kun se oli se viimeinen ostos.

Tuota 1968-1990 väliä olen vaalinut kuin valtion salaisuutta. Sain isot kasat kaksoiskappaleita jossain vaiheessa ja kävin kaikki lehdet läpi, jotta varmasti tulee se parempikuntoinen versio arkistoitua. Edelleen etsin tiettyjen numeroiden osalta parempikuntoisempaa versiota kun osa noista vanhimmista on kärsinyt. 1976:sta eteenpäin alkaa olemaan jo aika priimaa. 1991:stä eteenpäin olen roudannut lehdet mökille eikä niiden kunnon suhteen niin tarkkaa ole. Lehti tulee mulle edelleen, vaikka onhan tuo taso ihan sontaa ollut jo pidemmän aikaa. Ei vaan osaa lopettaa ja lapsetkin tykkää lehteä lukea. Ja voihan tuon digipalvelun myötä joskus kaivella vanhoja hyviä kertomuksia ilman että tarvii lehteä kaivella esiin.

Aku-keräilyn ohella olen hankkinut myös Roope-sedät vuosilta 1978-99, Päivästä päivään -sarjan, Aku Ankan parhaita -sarjan, Aku Ankan Karuselli -sarjan (muutama lehti puuttuu siitä) ja sitten Joulumantelit ja -paraatit löytyy kaikki, tosin niistäkin on jotain näköisjuttuja osa ja sitten on näitä muita tilaajalahjoja, kuten Sudenpentujen kalenteri yms yksi kasa kaapissa. Oleellisin puutos kokoelmistani on Sähkölaitosankka, mutta kait sekin joskus jostain eteen tupsahtaa.

 

[Haidekkeri]

Aku-keräilyn ohella olen hankkinut myös Roope-sedät vuosilta 1978-99, Päivästä päivään -sarjan, Aku Ankan parhaita -sarjan, Aku Ankan Karuselli -sarjan (muutama lehti puuttuu siitä) ja sitten Joulumantelit ja -paraatit löytyy kaikki, tosin niistäkin on jotain näköisjuttuja osa ja sitten on näitä muita tilaajalahjoja, kuten Sudenpentujen kalenteri yms yksi kasa kaapissa. Oleellisin puutos kokoelmistani on Sähkölaitosankka, mutta kait sekin joskus jostain eteen tupsahtaa.

Itse yritin kanssa noita 60-luvun lopun Akuja joskus muinoin alkuperäislehtinä keräillä mutta hinnat oli ennen noita näköispainoksia aika korkealla siihen aikaan. Aika paljon niitä kertyi mutta ei yhtään täyttä vuosikertaa. Vanhemmille aikanaan tulleita kirjoiksi nidottuja kyllä oli muutama mutta olivat jo silloin aika paskassa kunnossa ja nykyäään ei enää mitään hajua missä ovat(sytykkeinä varmaan). Nykyään tuntuu että nuo olisi jopa helpompi saada kasaan mutta tyydyin noihin näköispainoksiin. Aku Ankka-kirjoja on tullut itsekin tuohon kylkeen hankittua vähän kaikenlaista esim. ne Minä/Me-jättikirjat jotka oli ihan klassikoita aikoinaan ja joista varsinkin Minä Roope-setää joutui etsimään pitkän aikaa.

Hassu juttu muuten tuo Sähkölaitosankka. Varmaan noin 20 vuotta sitten vielä markka-aikaan se niitä löytyi kaksinkin kappalein jonkun pitäjän(en enää muista millään enää minkä) antikvariaatista jossa kyseistä puljua pitävä vanha ukko heitti vaan hatusta tuohon hinnaksi 2 markkaa. :D Lienee jo silloin ollut vähän arvokkaampi. No mulla on se nyt, ei tosin missään täydellisessä kunnossa mutta kuitenkin. Se on varmaan se harvinaisin lehti mitä itseltä löytyy. Ja se muuten löytyy Antikvaari-sivustolta myynnistä "vink vink" muttei enää ihan tuohon pilkkahintaan kuitenkaan. Vanhoihin Akuihin voi aina vähän enempi sijoittaa. ;)

 

[Kilgore Trout]

En keräile Aku Ankkoja ja lopetin tilauksenkin, kun täytin 60 vuotta. En siksi, että olisin liian vanha lukemaan Akua, vaan siksi että taso oli tippunut niin alas. Useimmat toivesarjatkin olin ehtinyt nähdä jo useaan kertaan.

Mutta minulla on yksi erikoisnumero, Viiden tähden vierailu, jonka on teettänyt Sokos Hotels. Siihen on kerätty tarinoita kuten Aku Ankka hotellinjohtajana (Carl Barks 1957), Rouva Pulivari ( Vicar 2009) ja Ojasta allikkoon (Al Talioferro 1945).
En tiedä onko erikoisnumerolla mitään erityistä arvoa, mutta se on jäänyt talteen.

 

[WarWas]

Muistaako joku mikä tarina kyseessä kun Aku ja pojat jäävät kotiin verhojen taakse kun Aku leveili hienolla lomareissulla naapurillensa ja ei sit "yllättäen" ollutkaan rahaa lähteä?
80-luvulla ainakin tullut tuo tarina kun nuoruudestani muistan.