Kun elämme vapaassa markkinataloudessa jossa vapaat tekijät kilvoittelevat kentällä omista osuuksistaan muiden kanssa niin miksi joidenkin tekijöiden pitäisi olla ensisijaisesti huolissaan muista/kokonaisuudesta?
Emme elä työvoimamarkkinoilla vapaassa markkinataloudessa, tämän oppisi noin toisen tai kolmannen tunnin kohdalla kansantalouden johdantokurssilla.
Ja kun näin on, niin sitten on niin.
AKT:lla on vahva neuvotteluasema, jota on kiva ja helppo käyttää, ei tosiaan tarvitse keksiä mitään asiallisia tai muita argumentteja, kun aina voi alkaa leikkimään leikkikoululaista... (lällällää, en kuuntele, isi!)
Transitoliikenteen tilanne sekä merellä että maalla on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että mihin neuvotteluaseman tai vaikkapa alkoholin liikakäyttö johtaa. Leikkikoulussakin voitaisiin opettavaisena historiallisena esimerkkinä käyttää seuraavaa: Vertaa Wällärin aikaista merimiesunionia nykytilanteeseen.
Neuvotteluprosessit olisivat hyvästä, kunhan niitä käytettäisiin vastuullisesti jäsenistön ja alan pidemmän aikavälin toimintaedellytykset huomioiden, eikä vain jäsenistön vastuuttomimman osan lietsomiseksi kiimaan.
Teatteristahan tästä on kysymys, ei se ansiotaso koskaan tule työehtosopimuksilla nousemaan minnekään, inflaatio viimeistään syö siemenperunatkin, sillä ainoastaan
tuottavuuden kasvu tuottaa kestäviä hedelmiä myös jaettavaksi asti.
SAK on tämän useimmiten ymmärtänytkin ja hieman ihmettelen tätä EK:n kantaa, jossa puitteistavien sopimusten tyngätkin on julistettu pannaan. Kyllä linnaleirit saisivat mielestäni pidettyä nykyiset valta-asemat ja samalla huomioitua alakohtaiset erot, kunhan vain vähän luovuutta käytettäisiin.
2010-luvun tilanne, jossa liitot alkavat karata SAK:n ja demarileirin käsistä 1970-luvun tapaan, ei voi olla hyväksi millään tasolla. Ei edes sillä, että se avaisi betonoituneita rakenteita julkiselle kritiikille.
EDIT: Siis lisätään vielä, että keskusjärjestöjen ja valtiovallan kanssa tehdyillä kolmikantaisilla sopimuksilla olisi mahdollista ulottaa se sopiminen sinne työpaikoillekin, yrityskohtaisesti, nykyistä kannustavampien työehtojen soveltamiseksi. Koko sopimusjärjestelmästä ei kuitenkaan täällä eroon päästä, eikä se voisi olla myöskään EK:n kentän enemmistönkään etu.