Nyt ei jaksaisi enää tätä presidentinvaali-ketjun itku-kiukkua vaan jos ilman suurempia intohimoja miettisi pelin voimasuhteita. Taistolaisuus muuten niinä aikoina kun termeillä oli sisältöä, tarkoitti hyvin ortodoksista marxismi-leninismiä, jossa pohjoismainen itsenäinen edunvalvonta ei ollut niitä keskeisiä arvoja. Tietysti jos vastustaa jotain niin käyttää siitä pahaa nimeä, vaikka sanoo "fasistiksi" tai "taistolaiseksi", jolloin "fasismi" tai "taistolaisuus" tarkoittavat vain asioita joita vastustaa, eikä mitään itsessään. Anyway, AKT tarttuu lakko-aseeseen koska se on vahva liitto - voisi kuvitella että sellaisena se säilyykin melko pitkään. Ehkä jossain tulevaisuudessa voi olla Suomi jonka satamissa vallitsee, hmm, vientirauha, mutta se olisi sitten aika tavalla erilainen Suomi kuin tämä nykyinen. Tietysti näissä vahvoissa liitoissa useinkin tiivistyy tyhmyys ja uhkarohkeus: edunvalvonta on melko lyhytjänteistä toimintaa aivan kuten muukin voiton tavoittelu. Eli tätä avainalojen lakko-oikeutta alituiseen käyttämällä voi jonain kauniina lamana päästä sen lakko-oikeuden menettämiseen.
Nyt täällä puhutaan yrityksistä ja yrittämisestä jonkinlaisena hyväntekeväisyytenä: se tarjoaa ihmiselle työpaikan ja elannon. No, järjestys on väärä: kysymys on liiketoiminnasta, voiton tavoittelusta - palkat ja työvoima ovat rationaalinen sijoitus joka tehdään sillä ehdolla että nähdään sen tuottavan tekijälleen voittoa, eikä pääomalla ole isänmaata. Korkein tuotto on ainoa arvo ja ainoa kriteeri. Globalisaatio on siis viemässä prosessia aivan loogiseen suuntaan: jos työvoima on Intiassa tai Kiinassa kymmenen tai kaksikymmentä kertaa halvempaa niin tietysti niillä aloilla, jossa se on mahdollista riippumatta mistään kansallisista näkökohdista, sijoitukset hakeutuvat sinne. On rationaalista maksimoida voitto. Jos siis ollaan aivan perinteisillä puhtaan kapitalismin linjoilla kuten täällä laajalti ollaan niin nähdään esim. ay-liike ja kaikki valtiollinen säätely "epäluonnollisena" puuttumisena rationaalisiin markkinamekanismeihin.
Tehdäänpä sitten pieni ajatusleikki: jos kaikki tälläiset "keinotekoiset" ja elinkeinotoimintaa rajoittavat rakenteet nyky-Suomesta poistettaisiin niin mitä jäisi ostovoimaisesta keskiluokasta jäljelle? Tänne saataisiin vapaasti halpatyövoimaa (kuten nyt on ehdotettu kuljetusalalle) eli maahan jäävä työ halpenisi radikaalisti ja muu ulkoistettaisiin maihin joissa kustannukset ovat monikymmenkertaisesti pienempiä. Merkittäviä tulonsiirtoja ei tietenkään olisi ja verotuksen progressiivisuus olisi poistettu. Julkiset palvelut olisivat minimitasolla. Suurin osa työvoimasta jatkaisi palvelualoilla, missä palkat olisi painettu nykyistä paljon alemmaksi. On aika selvää, että tästä kehityksestä hyötyisi lopulta hyvin pieni vähemmistö, lähinnä ne joilla on pääomaa. Kehitys olisi täysin mahdoton demokratian ja hyvinvointivaltion näkökulmasta - niiden ja elinkeinoelämän välillä vallitsee tällä hetkellä kompromissi: yksityinen voitontavoittelu on valjastettu yleisen hyödyn tuottamisen avuksi, jos tämä sidos katkeaa, ei elinkeinotoiminta mitenkään automaattisesti tule hyödyttämään väestön enemmistöä. Vaan jopa haittaamaan sen etuja.
No, täällä sanotaan, ettei tätä tietenkään haluta (joskin tässä ja muissa poliittisissa ketjuissa on minusta jatkuvasti juuri näitä argumentteja) - halutaan vain säilyttää Suomen elinkeinoelämän kilpailukyky, hajottamatta kaikkia hyvinvointirakenteita. Ilmeisesti kaikki eivät olisi edes Kiinan tapaan kieltämässä vapaata ay-toimintaa. Mutta globalisaation suunta on selkeä: jos halutaan tässä toimintaympäristössä säilyttää kilpailykyky niin juuri tähän hyvinvointirakenteiden ja laajan keskiluokan olemassaolon purkuun on ilmeisesti vähitellen mentävä. Suunta on ainakin täysin selvä. Niinpä pitäisi ymmärtää se huoli mikä ay-liikkeellä ja vasemmistolla on siitä: edetään toki aina pienin askelin ja aina ilman vaihtoehtoja. Mutta missä siis menee raja: jossain vaiheessa tasapaino tulee lopulta järkkymään eikä silloin ole selvää että yksityinen voitontavoittelu on kaikille edullista. Jokainen länsimaa (myös USA) on tällä hetkellä sekatalous, jossa vallitsee sosiaalidemokraattinen kompromissi. Vain tässä kontekstissa voidaan yritystoiminta ja voitontavoittelu nähdä valtaosin positiivisena toimintana demokratian ja laajamittaisen hyvinvoinnin kannalta. Jos tämä perusrakenne sortuu niin palataan paljon kovempien ja raaempien vastakkainasettelujen aikaan. Mikä ei välttämättä ole yksityisen yritystoiminnan edun mukaista. Mutta tämän ymmärtäminen vaatisi vähän pitempiä perspektiivejä kuin seuraava kvartaali...