Aivot, mitä vittua nyt taas?

[Musta Nuoli]

Ääh, ei mulla ole kolikoita yleensä missään mukana. Sitten kun alat siinä kassin maksamista kortilla kyselemään, niin kassa ei yleensä velota mitään, vaan antaa ainoastaan sellaisen "taas yksi pihi paska" -katseen.

Minä sain kerran kassatytöltä ilmaiseksi.

Siis muovikassin.

Olin ostanut kassin, johon pakkasin tavaroitani, mutta kassin perkele repesi heti, kun joku lihapaketti viilsi sen halki. Nykyajan muovikassithan ovat täyttä sekundaa ja älyttömän ohuita, toista se oli ennen jolloin kaikki oli paremmin ja kaupan muovikassilla saattoi tehdä vaikka miestapon tunkemalla sen jonkun päähän. Kassan neiti sanoi, että kassi meni rikki ja käski ottamaan uuden kassin veloituksetta.

Pirteä, hyväntuulinen, hyvännäköinen ja seksikkään käheällä äänellä puhuva kassaneito muutenkin. Kyllä kelpaa lähikaupassa käydä, siellä on muutenkin hyvä tunnelma. Jämpti miespuolinen myymäläpäällikkö, aina iloinen vähän vanhempi rouva kassalla ja pari kolme nuorta, iloista ja hyvännäköistä naista myös kassoilla tai muuten kaupan hyllyjä laittelemassa.

 

[Baldrick]

Itselläni ei kovinkaan harvinaista ole kassin unohtaminen ollut, vaikkei joka kerta tapahdukaan, mutta jokuseen otteeseen minulle on sanottu, että ihan ilmaiseksi kassin saan. Vaikkei siis jonoa ole ollut takana, mutta kaippa sitä hyväntuuliselle asiakkaallekin on mukavampi sellainen säkki antaa...

 

[Wolves]

On pakko myöntää etten ole pitkään aikaan räkättänyt naurua aamutuimaan samaan tahtiin kuin ketjua lukiessani. Onneksi kahvia ei ole ollut läheisyydessä, muuten ne olisivat pitkin poikin tietokonetta.

Itse olen pahimmilta "Aivot, mitä vittua?" hetkiltä säästynyt. Tai sitten olen piilottanut ne alitajuntaani :D

 

[Plätsis]

Pari hauskaa jotka ovat jääny mieleen:

Lasten ollessa pieniä saattaa vanhemmilla jäädä unet vähemmälle, ja tuottaa paljonkin amvnt-tapauksia. Yritin opettaa vuoden ikäistä esikoista käymään illalla nukkumaan itsekseen. "Väsytystaktiikka" meneillään, ja muutaman minuutin välein käyn peittelemässä lapsen uudellen sanoen: Nyt pää tyynyyn ja silmät kiinni. "Muutaman" kerran jälkeen rupeaa jo väsymys iskemään, hermo menemään, mutta kuitenkin rauhallisesti jälleen: Nyt pää kiinni.

Toinen: Autolla työhön ajaessa mietin että pitäisi todella ruveta edes kiipeämään portaita aamuisin, muuten jäänyt liikunnat turhan vähiin viime aikoina. Viisi minuuttia myöhemmin ei mitään tietoa tästä vaan kävellen suoraan hissiin, ja ulko-ovesta juuri sisään tulleelle kollegalle hissin ovea auki pitäen: Tuutsä portaita?

 

[Jeffrey]

Ehkä pahin itselleni sattunut tapahtuma löytyy tuosta nuoruusvuosilta. Taisin olla n. 11 vuotias silloin.

Lähdin silloisesta kodistani käymään ostoskeskuksessa jotain karkkia, limua tms. hakemassa. Olin ala-aste ikäisenä perheeni ainoa joka päivisin oli yleinsä kotona joten mun nakkini oli sitten hoitaa koiramme Nellin (nimi muutettu) päivä ulkoilutus.

Näppäränä kundina sitten päätin yhdistää nämä kaksi suoritusta. Saavuin kaupalle ja sidoin Nellin kaupan edessä olleeseen tolppaan. Kävin kaupassa ostokseni suorittamassa ja lähdin kotia päin. Tuossa kaupan ulkopuolella vielä tokaisin itselleni, että "onpa tuossa ihan meidän Nellin näköinen koira".

Saavuin kotiin ja vaivuin nuorille ominaiseen koomaa muistuttavaan tilaan sohvalle katsellen televisiota ja nauttien kauppareissuni antimista. Jonkin aikaa siinä makoiltuani isäni soitti. Kertoi tulevansa noin tunnin päästä minua hakemaan jääkiekko harjoituksiin, joten kamat pitäisi pakata etukäteen ja tulla alas parkkipaikalle vastaan. Lopuksi vielä muistutti, että koska muut perheenjäsenet tulevat senverta myöhään kotiin, niin muista käyttää Nelli pisulla, juujuu käytänkäytän ei vittu! En ole varmaan ikinä edes vanhemmalla iällä saanut tuollaista lähtöä telineistä, en edes silloin kun pikkujoulujen jälkeen kauluspaidassa oli vieraan naisen huulipunaa. Edes Boltin Usain ei olisi pärjännyt minulle tuossa ravissa. Uskon myös kehittäneeni Parkourin esi-isän tuossa tilanteessa. Loikin rappuset alas, puiston läpi, pujottelin ruuhka-aikaan Huopalahdentien ylitse ja pääsin vihdoin ostarille. Ja huh, siinä se Nelli edelleen nökötti kuin suolapatsas. Siitä sitten kotiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sisälläni kuitenkin tiesin, että en voisi asiasta kenellekkään kertoa. Sillä mikäli tieto olisi saavuttanut siskoni. Minut olisi kastroitu ennen kuin posliinini olisi ehtinyt karvaakaan näkemään.

Illan jääkiekko harjoituksistakaan ei mitään tullut, sillä mailani tärisi kuin Välimäen vispilä. Minut kuitenkin istutettiin noiden treenien jälkeen keskushyökkääjän paikalle. Sillä jostain syystä voitin jokaisen aloituksen. Tuolla paikalla sitten pelasinkin urani loppuun saakka.

 

[Dale Cooper]

Tiskin toisellakin puolella tapahtuu. Asiakaspalveluvuosilta muistuu mieleen ainakin seuraavanlaista;

- Oli tarkoitus sanoa vanhemmalle naisasiakkalle ostosten loppusumma, mutta suusta kuului (toki kohteliaasti) "Tarvitsetteko kuittia?" Perään sitten perinteisesti (vähemmän kohteliaasti) "Vittu sori, siis pin-number. Eiku". Siitä sitten kylmiöön tunniksi tauolle, että punotus kasvoilla helpottaa.

- Asiakas tuli tiskille kahvin kanssa. Piti kysyä, että olisiko joku pulla vielä maistunut, mutta jostain syystä näin; "Olisiko lasinpesunesteelle ollut tarvetta?" Taustaksi sanottakoot, että tuohon aikaan huoltsikallamme oli kampanja, joka velvoitti kysymään jokaiselta tankkauksen maksaneelta, että tarviiko sitä vitun pesunestepussia. Helvetin lisämyynti.

 

[choose_life]

Tää on kyllä ässä ketju:). Tavaroiden hukkaaminen nanosekunnissa onnistuu myös täällä. Avaimet, lompakko, puhelin... tsekkaus, että ovatpa paikallaan ja kahden sekunnin päästä avaimetlompakkopuhelin, vittu missä ne on -paniikki. Toistuu etenkin kännissä useita kertoja illassa. Myös pikasyöksyt takaisin kotiin penkomaan laukkua ovat tuttuja.

 

[Vanhapuuma]

Aika perinteisellä liikkeelle: ei osta kaupasta sitä ainoata tavaraa, mitä alun perin lähti hakemaan, kaikkea muuta kylläkin. Kännykkä jääkaappiin, maitopurkille etsinyt laturia.

Lämmin limsa on pahaa, joten pistän limsapullon aina silloin kuin sitä ostan pakastimeen, että kylmenee nopeammin. Vuorokaudeksi. Ja odottelen toisen vuorokauden pistämällä sen jääkaappiin, että se lämpenee. Kunnes tajuan toisena päivänä, että sen olisi voinut jättää huoneenlämpöön, kunnes tajuan, että sitä voisi yrittää sulattaa hellalla kun uuni on päällä, kunnes tajuan, että muovipullo sulaa ja korkki räjähtää limsapullosta ja mulla ei ole enää limsaa, mitä olisin kaksi päivää sitten halunnut juoda (vaikka kieltämäti sen unohdin). Lopulta lipitän pillillä hellan päältä sitä kolasorbettia, vittuuntuneena.

 

[sampio]

...tarviiko sitä vitun pesunestepussia

Enää tarvitsisi tietää, missä olet ollut töissä. Tai en tiedä, haluanko tietää.

 

[ufon_kaakao]

Viimeaikoina olen erikoistunut pyykin pesemiseen koneessa ilman pesuainetta.

 

[Vanhapuuma]

Viimeaikoina olen erikoistunut pyykin pesemiseen koneessa ilman pesuainetta.

Vaatteet tykkää siitä, että niitä rummutetaan. Meillä taas kesän alivuokralainen oli ilmeisesti pessyt pyykkiä koko kesän ilman pesuainetta (oli ulkomaalainen, ilmeisen hajamielinen professori), ja vessassa haisi oudosti jotenkin ummehtuneelle, ei ihan likaviemäriltä mutta pahalta kumminkin. Tämä ainoastaan, kun pesukoneen luukku oli auki.

Tämä offtopic. You Jane.

 

[penkinlämmittäjä]

Eilen tuli töistä lähtiessä pitkästä aikaa tilanne. Yritin jonkun toisen tismalleen samanlaisen Focuksen sisään. Lukko hieman reistannut ja ehdin jo todeta, että nytkö se ei sitten enää aukea ollenkaan. Olin jo kaivamassa puhelinta esiin, kun huomasin etten tällä kertaa ollutkaan jättänyt autoa siihen ruutuun.

 

[Veripelto]

Todellakin helpottavaa lukea, että muillakin tuntuu olevan aivojen tilalla silloin tällöin reikäjuustoa. Monet jo ketjussa mainitut rutiinien aiheuttamat sohlailut ovat erittäin tuttuja. Keittiössä tapahtuu...

Yksi kaunis aamu (puolilta päivin) heräilin ja olin menossa tyhjentämään rakkoa. Tartuin ovenkahvaan ja vetäsin kalsareita alemmas kunnes pian tajusin tuijottavani muna kädessä jääkaapin sisältöä. Hetken aivot olivat totaalisessa oikosulussa kun ei tilannetta voinut mitenkään käsittää. Vaivihkaa lerssi takaisin boksereihin ja hiippaillen vessaa kohti tiskipöydän vieressä seisoskelevan emännän ohi. "Huomenta vaan...!"

 

[Pallonivel]

Kahvinkeittohommia..

Tulipa tätä lukiessani mieleen viime talvelta taisteluni kahvinkeittimeni kanssa.

Minulla on Philipsin termoskeitin, ja tarkoituksena oli ladata keitin illalla valmiiksi, jotta aamulla ei tarvitse kuin napsauttaa virta päälle. Noh, koska tuollaiset toimintani usein ovat hyvinkin automaattisia, pistin vedet, laitoin purut ja NAPS, siinäpä olikin sitten iltakaffet valmiina. Tuossa mallissa on vielä sellainen virtanappi, jota kerran painettua ei saa pois päältä, joten oli pakko valmistaa ne kahvit.

Eipä siinä, naureskelin omalle hölmöydelleni. Join iltakahvit, laittelin siinä illalla vielä kahvinkeittimeen uudet vedet ja purut ja NAPS..

 

[Melko Huono]

Kahvinkeitto on kanssa just niin automaatiohommia, että jos pitää jotain tehdä tavallisuudesta poikkeavasti niin persiilleen menee.

Mulla keitin jossa ajastin niin jos aikainen aamu tiedossa niin iltasella vedet,paperit ja purut valmiiksi ja ajastin päälle. No ei ole kerta eikä kaksi kun on tullut käännettyä nappia väärään suuntaan ja keitin heti päälle. Yleensä sen tajuaa vasta sitten kun kahvi on valmista, että ei perkele, nehän piti olla aamukahvit.

Toinen homma mikä tulee joskus töpättyä kans kahvin keitossa on jos purut loppuu säilytyspurkista. Laittelee vedet ja paperit valmiiksi. Sitten huomaa että purut on loppu. No eikun uusi paketti auki, purut purkkiin, purkki kaappiin ja keittimeen virta päälle. Ei tule liian vahvaa kahvia. Tuota olen nyt pystynyt välttämään sillä, kun säilytyspurkkiin mahtuu reilusti yli paketillinen niin tyhjennän uuden paketin jo silloin kun puruja on sen verran jäljellä, että riittäisivät vielä kerran tai pari keitellä.

 

[Dale Cooper]

Laskettaisiinkohan IFK:n kausikortin omistaminen tähän osastoon?

 

[tomageeni]

tietoturvagurujen aivot, mitä vittua nyt taas? Miksi te ohjeistatte ihmisiä tekemään niin ylivaikeita salasanoja, että he joutuvat kuljettamaan niitä mukanaan paperilapulla tai liimaamaan monitorin kylkeen post-it -tarralla?

Tietoturva-alalla työskentelevänä voinen vastata, että niimpä. Kyse on useimmiten siitä että nämä tietoturva-vaatimuksia määrittelevät "gurut" haluavat vain pelastaa oman perseensä, tietomurron varalta. Voivat siis sanoa että "meidän salasanavaatimukset ovat riittävät, me emme voi mitään sille että käyttäjät vuotavat salasanoja itse". Aiheesta on useita tutkimuksia, jotka osoittavat että ylivaikeat salasanavaatimukset ovat yleensä se huonoin vaihtoehto, koska silloin niitä pitää kirjoittaa ylös ja ne ovat kaikista helpoimmin löydettävissä.

 

[palle fontän]

Ei nyt mene aivotmitävittua -osastolle, mutta itse teen usein salasanoja tyyliin JToil#19.

Tämähän on siis lauseesta...

Joe Thorntonilla on iso leuka #19

 

[Ihimehihhuli]

No niin, perusaamuna tuossa alkuviikosta napsahti meikällekin vahva suoritus. Työmaalta olin lähdössä talon ajokilla tien päälle. Ulkona oli lumet maassa ja aamuinen vitutus vaivasi, kun uusi lumi tarttuu kenkiin ihan sikana ja sukatki kastuu.

Nosto-ovi ylös, auto pihalle, nosto-ovi takas alas - tallin sisäpuolelta. Siinä sitten seisoskelin tallissa ja kattelin ulkopuolella käynnissä olevaa autoa, että pitäs lähteä menemään. Eipähän kastu sukat saatana.

 

[thv294]

Joskus reilu vuosi sitten olin käymässä vanhempien luona, ja katselin illalla telkasta jotakin kaikessa rauhassa kun sisko soitti. Vastattuani sisko kysyi, että missä olen (siis kysyi olet, ennen kuin joku ehtii tiedustelemaan) ja kestääkö vielä pitkään. Olin hetken hiljaa, ja tiedustelin että siis mitä, miten niin missä pitäisi olla. Tähän sain vastauksen, että olin aamulla luvannut hakea siskon töistä. Itsellä ei ollut mitään hajuakaan asiasta, mutta kun ohjeistuksen saatuani vilkaisin tekstarit, niin oikeassahan sisko oli.

Ilmeisesti olin herännyt viestin saapumiseen (olin ollut yön töissä), lukenut sen, vastannut ja alkanut vielä heti uudestaan nukkumaan. Herätessä ei ollut sitten käryäkään asiasta.

Reilut 20 min myöhemmin olinkin sitten Meikussa sisko kyydissä. Vähän tuo meinasi olla ärtynyt, mutta naureskeli sentään itse tapaukselle.

 

[Turder]

Joe Thorntonilla on iso leuka #19

VLoik25cm

 

[palle fontän]

VLoik25cm

Itse asiassa monissa salasanoissa on vaatimuksena iso kirjain, pieni kirjain, numero ja erikoismerkki. Viimeinen ei tuossa täyty, joten voidaan heittää vaikkapa.

VLoik10"

 

[Kaner]

VLoik25cm

Ei pitäisi lukea tätä ketjua julkisissa tiloissa...

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Itse asiassa monissa salasanoissa on vaatimuksena iso kirjain, pieni kirjain, numero ja erikoismerkki. Viimeinen ei tuossa täyty, joten voidaan heittää vaikkapa.

VLoik10"

Monessa paikkaa salasanassa ei saa olla erikoismerkkiä!

 

[Masentaja]

Itselläni kävi tässä eräässä matsissa tällä kaudella tilanne, kun Jokerit johti peliä 1-0, että katoin valotaululle ja totesin kaverille vieressä osoittaen valotaulua että "yksi-nolla". Kaveri kattoo mua ihan ihmeissään että ööö niin on, jotenkin alitajunta oli väittänyt mulle että tilanne on 1-1 ja oletin valotaululla olevan virheen. Tuossa tuli sellanen "iĺl get my coat"-tyyppinen fiilis kun päästä kuuluu raksraks ja sisäistin että tilannehan on 1-0...