Torinon joukkue koostuu Erkka Westerlundin ja Raimo Summasen yhdessä kehittämään pelityyliin - kaksivaiheiseen reagointipeliin - parhaiten soveltuvista pelaajista. Eritoten laitahyökkääjiltä vaaditaan tässä systeemissä nopeita jalkoja ja nopeita hoksottimia. Joukkueeseen mahtuu myös pelaajia, joiden jalkanopeus ei ole huippuluokkaa. Esim. Ville Peltonen korvaa nopeuden puutteensa loistavalla peliälyllä ja johtajuudella.
MAALIVAHDIT
1. Miikka Kiprusoff, Calgary Flames
2. Kari Lehtonen, Atlanta Trashers
3. Antero Niittymäki, Philadelphia Flyers
Ilman loukkaantumisia Suomen maalivahtikolmikon muodostavat hyvin todennäköisesti juuri nämä herrat. Maalivahtipeli on ehdottomasti Suomen suurin vahvuus. Yhdessä Kanadan kanssa Suomi tuottaa tällä hetkellä maailman parhaat pelaajat tälle pelipaikalle. Kiprusoff on itseoikeutettu ykkönen Maailman cupin näyttöjen perusteella. Lehtonen on NHL:n lupaavin maalivahti ja Atlantan ykkönen kauden alusta asti Dunhamin antaessa tukeaan nuorelle tulokkaalle. AHL:n pudotuspelien parhaana pelaajana palkitulle Niittymäelle jää varamiehen paikka. Kova kolmikko!
PUOLUSTAJAT
Kimmo Timonen, Nashville Predators
Teppo Numminen, Phoenix Coyotes
Janne Niinimaa, New York Islanders
Ossi Väänänen, Colorado Avalanche
Joni Pitkänen, Philadelphia Flyers
Sami Salo, Vancouver Canucks
Aki Berg, Toronto Maple Leafs
Timonen on Suomen ykköspakki varsinkin hyökkäyspäässä. Numminen on takuuvarmasti huippukunnossa ja on ykkönen puolustuspäässä. Siispä kyseiset pelurit muodostavat ykkösparin.
Niinimaa on riskialtis pelaaja kiekonmenetyksineen, mutta uskon kyseessä olevan riskin, joka Westerlundin kannattaa ottaa. Kiekollisena Niinimaa on NHL-puolustajista Suomen toiseksi paras pakki Timosen jälkeen. Janne tarvitsee ehdottomasti viereensä takuuvarmaa oman pään peliä pelaavan kaverin. Väänänen on Nummisen jälkeen paras oman maalin varjelija ja siksi Niinimaan pakkipari.
Pitkäselle on ehdottomasti annettava ylivoima-aikaa, jotta miehen parhaat avut saadaan käyttöön. Puolustuspeli on yhden NHL- ja yhden AHL-kauden aikana kehittynyt ja miehen isoon kroppaan on saatu NHL-tason voimat. Salo on myös kovan laukauksensa ansiosta kova sana YV:llä, mutta myös hyvä päätyössään puolustamisessa.
Seitsemännen pakin paikan vie Berg Toni Lydmanin nenän edestä. Lydman on parempi kiekollisena, mutta Berg on Suomen puolustajista fyysisin ja siten parhaiten sopiva 7.pakin ruutuun.
Jere Karalahti on loukkaantumisten sattuessa Euroopassa pelaavista vahvimmin tyrkyllä kisakoneeseen. Petteri Nummelin on olympiakaukaloihin turhan yksipuolinen, mutta esim. Timosen loukkaantuminen saattaisi tuoda Petulle kisapaikan.
Suomen puolustus on kiekollisena vahva, eikä puolustuspään hoidossa pitäisi hyökkääjien auttaessa pitäisi olla hirveästi ongelmia. Puhdasta fyysisyyttä ei ole oikeastaan kuin Väänäsen ja Bergin verran, mutta ei Suomen pelin pitäisi tähän osa-alueeseen kaatua.
KESKUSHYÖKKÄÄJÄT
Saku Koivu, Montreal Canadiens
Olli Jokinen, Florida Panthers (?)
Niko Kapanen, Dallas Stars
Mikko Koivu, Minnesota Wild
Koivu ja Jokinen kantavat sentteriosastolla luonnollisesti päävastuun. Heidän tehtävänään on Suomen kiekollisen pelin ylläpitäminen ja pelin eteenpäin vieminen. Koivu on Suomen ykkösplaymaker, kun taas Jokinen on lisäksi yksi parhaista maalintekijöistä.
Kapanen oli viime MM-kisoissa yksi parhaista kiekollisista senttereistä ja tällä osastolla yllättäen Suomen paras ennen Jokista. Hän soveltuu täydellisesti kolmossentterin rooliin hyvin kahteen suuntaan pelaavana älykiekkoilijana. Pieni koko tietysti arvelluttaa esim. suurten kanukkipakkien kanssa painiessa, mutta paras vaihtoehto hän ilman muuta tähän rooliin on.
Nuorempi Koivu osoitti jo World Cupissa, että hänessä on ainesta pelata kiekollisen sentterin lisäksi myös pienemmässä roolissa. Siksi hyvin Mikon nelossentterin homma hoitui. Minnesotassa lienee luvassa peliaikaa kolmos- tai neloskentän johtajana.
Kokonaisuudessaan suht vahva nelikko, mutta yhtään loukkaantumista sentteriosasto ei kestä. Valtteri Filppula voisi olla kaiken mennessä Detroitissa nappiin yksi kisasenttereistä. Taitaa vain ensimmäinen vuosi mennä farmissa, jolloin paikkaa ei löytyisi. Lasse Pirjetä on myös yksi ehdokas puolustavaan rooliin, muttei ehkä hirveästi Westerlundin näköinen pelaaja.
LAITAHYÖKKÄÄJÄT
Teemu Selänne, Anaheim Mighty Ducks
Jere Lehtinen, Dallas Stars
Tuomo Ruutu, Chicago Blackhawks
Ville Peltonen, Lugano
Sami Kapanen, Philadelphia Flyers
Jukka Hentunen, Lugano
Ville Nieminen, New York Rangers
Jarkko Ruutu, Vancouver Canucks
Niklas Hagman, Florida Panthers
Selänne-Koivu-Lehtinen. Kuka maajoukkuevalmentaja voisi tämän kentän rajattomat mahdollisuudet sivuuttaa kaikkien pelaajien ollessa kunnossa? No eipä oikeastaan kukaan. Tämä on tietysti iso JOS. Selänne on ollut vuoden pelaamatta, samoin Lehtinen. Koivu on kärsinyt myös vammoista. Tämä on kuitenkin viimeinen suuri näytön paikka tälle kolmikolle, joten jokainen tulee varmasti tekemään kaikkensa Suomen hyökkäyksen vastuuhahmoina.
Kakkosketjussa roolit ovat lähes yhtä selvät kuin ykkösessä. Tässä kolmikossa harvinaista on, että laituri Peltonen rakentaa peliä, Tuomo Ruutu tekee tilaa ja sentteri OJ iskee maalit. Ruutu tulee todennäköisesti tekemään lopullisen läpilyöntinsä Blackhawksin nuorentuneessa joukkueessa ja odotettavissa on lisää samanlaisia suorituksia, kuin World Cupin huikea maali välierässä USA:ta vastaan. Peltonen on yhdessä Koivun kanssa Suomen henkinen ja pelillinen johtaja.
Kolmosen laiturit Sami Kapanen ja Hentunen perustavat pelinsä liikkeeseen ja energiaan. Molemmat ovat pienestä koostaan huolimatta erittäin vahvoja ja tasapainoisia pelaajia. Kapanen on itseasiassa yksi NHL:n monipuolisimmista pelaajista ja nopeimmista luistelijoista. Kun ikää on karttunut ja pistetehtailu vähentynyt, on Sami pystynyt kehittymään pelaajana. Hentunen on Kapasen tutkapari ja kaksikon yhteistyö on parhaimmillaan saumatonta.
Neloseen Koivun rinnalle ovat tarjolla kolmikko Nieminen-Jarkko Ruutu-Hagman. Näistä Hagman aloittaa vaihtopenkillä ja tuo tarvittaessa energiaa kovalla luistelullaan ja tsempillään. Ruutu ja Nieminen ovat vastustajalle huippuärsyttävä kaksikko. Molemmilla turpa laulaa ja pieniä ja vähän isompiakin koiruuksia harrastetaan koko ajan. Ruudulla tämä meni menneellä kaudella IFK:ssa yli äyräiden, mutta maajoukkueessa mies on aina keskittynyt vain pelaamiseen.
Omissa papereissani viimeiset kisakoneesta tippuvat laiturit ovat Dallas-kaksikko Antti Miettinen-Jussi Jokinen. Voi olla, että ainakin Miettinen lunastaa vakipaikan Starsin rosterista, jolloin hänellä saattaisi olla pieniä mahdollisuuksia pelata itsensä mukaan.
Kellekään ei liene yllätys, että Suomen maajoukkueella on huutava pula huippumaalintekijöistä. Sellaisiksi voidaan laskea NHL-tasollakin vain Jokinen ja Selänne, jonka karma tässä suhteessa on tosin ollut laskeva jo monta vuotta. Työnteko-osasto on sen sijaan kiitettävässä kunnossa.
KENTÄLLISET
Selänne-S.Koivu-Lehtinen
T.Ruutu-Jokinen-Peltonen
S.Kapanen-N.Kapanen-Hentunen
Nieminen-M.Koivu-J.Ruutu
(Hagman)
Timonen-Numminen
Niinimaa-Väänänen
Pitkänen-Salo
Berg-
VALMENNUS
Erkka Westerlund
Hannu Virta
Risto Dufva
Itse olen Summas-puolueen kannattaja, enkä tule ikinä hyväksymään Ramin potkuja Suomen kaikkien aikojen parhaan jääkiekkosaavutuksen jälkimainingeissa. Westerlund on toki taitava jääkiekkoanalyytikko ja pelin kehittäjä, mutta hänellä ei mielestäni ole päävalmentajalta vaadittavaa karismaa, auktoriteettia ja tunteen paloa. Näitä kaikkia ominaisuuksia löytyy Summasesta. Summanen-Westerlund kaksikkona oli mielestäni optimaalisin valmentajapari mitä ajatella saattaa. Mutta nyt miesten välien katketessa tämä skenaario on tuskin mahdollista ainakaan lähitulevaisuudessa.
Apuvalmentajista en edes viitsi sanoa mitään. Virta ei mielestäni ole yleensä ottaen mikään huippuvalmentaja ja Dufvan persoona ei muuten vain miellytä minua. Kokonaisuudessaan Suomen ehdottomasti heikoin osa-alue on tällä hetkellä valmennus. Kiitos Kalervo Kummolan (KKK)!
ARVIO
Suomi tippuu puolivälierissä tiukan väännön jälkeen.