Ehkä jotkut siis aivan aidosti kuuntelevat ihaillen niitä ääliömäisiä yliampuvia kännitarinoita joita joku teini-ikäisen tasolle jumittunut pelle jossain kertoilee
Ahonen on sitten teini-ikäisen tasolle juuttunut pelle, kun kertoo avoimesti uransa vaiheista, joita tiettyjä tekosiaan sitten häpeilee.
Tulisi erottaa tyyli, miten asioita kerrotaan. Joku Karjala-lippisääliö leveilee idiootin äänellä möykäten kännijutuistaan. Ahonen sen sijaan hyvin asiallisesti kirjassaan asiat toteaa ja kuinka hävettää tekosensa. Noissa on vissi ero mutta sitä ette näemmä ymmärrä yhtään.
On se myös hämmentävää, kun olen jo useammassa viestissäni (esim. edellisen viestini ensimmäinen kappale) kertonut, että en glorifioi sitä ryyppäämistä, vaan avoimuudelle peukku, niin aina vain tulee mackeja ja lateja puhumaan, kuinka täällä muka housut märkänä kuunnellaan innoissaan kännijuttuja. Väännän vielä kerran rautalangasta, vaikka se varmasti onkin turhaa: Oli se ei-niin-ylpeästä-tapahtumasta kertominen mistä tahansa elämän varrella sattuneesta aihealueesta kerrottu, niin peukku ylös minulta siitä, että uskalsi sen kertoa, vaikka tiesi, että sanomista siitä tulee, kuten tässäkin keskustelussa on havaittu. Minulle siis kyse EI OLE pääasiassa kännijtusta, vaan AVOIMUUDESTA. Itsekin ihan vittuillessani kerron tietyistä asioista (tälläkin palstalla) täysin suoraan, kun minusta ne eivät ole tabuja, vaikka tiedän monien mielestä näin olevan. Halutaanko täällä elää nutturapäisten jeesustelijoiden vaiko suoraan puhujien mukaan, Ahonen omalta osaltaan asettui suoremman ja rehellisemmän linjan puolelle. Ja hyvä niin.
Usein olen ihmetellyt iltapäivälehtien otsikkoja, kuinka niissä aivan olemattomia asioita kauhistellaan sensaationa, vaan tämä keskustelu täällä osoitti kyllä sen, että näemmä tietyt lukijat liikkuvat aivan samoissa sfääreissä iltapäivälehtien kanssa ja siksipä ne otsikot semmoisia ovat, kun hengenheimolaiset niitä ostavat. Se siitä OT:sta.
Ja tämä nyt todellakin tästä, minun osalta.
