Viestin lähetti Svante
Olen numeroinut aiheet.
1. En oikein hiffanut. Olisiko sulla rautalanka :-)
En tunne ACN:n sääntöjä, joten vastaus on en tiedä.
2. Minun näkemykseni on, että ensimmäisenä markkinoilla olevalla on aina parhaat mahdollisuudet. Sittenhän on kyse siitä, miten hyvin tämä ensimmäinen asiansa hoitaa. Moni lähtee toki mukaan helpon rahan perään ja huomaakin, että jotain tarttis tehdä jotta rahaa tulisi tilille ja lopettaa siihen pisteeseen.
VM-kekkereissä taitaa olla paljolti kiinni omasta aktiviteetistä kun taas jokin K-kauppias luottaa Keskon tekemiin kampanjoihin ja niin edelleen. Esimerkkinä otettakoon myös messut/näyttelyt. Moni näytteilleasettaja luottaa, että näyttelyn järjestäjä vastaa yksin markkinoinnista. Kun messuille ei sitten tule riittävästi kävijöitä haukutaan järjestäjää. Itse ei olla valmiita juuri mihinkään markkinointiin. Näissähommissa Jeesus ei pelasta.
3. Kuten sanoin en tunne ACN.ää yrityksenä enkä sen sääntöjä.
Markkinointikustannukset, joita edustajat maksavat ovat näkemykseni mukaan yritykselle säästöjä. ACN:llä ei tiettävästi ole ilmoituksillaan lehdissä hakenut asiakkaita ja tämä on minun näkemykseni yritykselle säästöä.
Koska itse ole provikapalkkainen tiedän, että mitä enemmän itse teen (esim. asiakas käyntejä, postituksia,puheluja etc. etc.) tuloni lisääntyy ja nämä toimenpiteet maksavat minulle mutta ne on tehtävä pitkällä tähtäimellä, jotta ne poikisi tulevaisuudessa. Tätä kutsuisin investoinniksi.
4. Tuo asia onkin vaikeampi. Jokaisella on mahdollisuus yrittää ja jokainen voi itse päättää haluaako hän lähteä mukaan. Verkostomarkkinoinnin "salaisuuksiin" voi tutustua esim. kuluttajaviraston nettisivuilla, jossa erittäin hyvin kerrotaan nämä asiat. Toisaalta kun en tiedä ACN:nän tulevaisuuden suunnitelmista mitään en voi muuta kuin arvailla, ettäsiellä ehkä suunnitellaan jotakin tulevaisuutta silmälläpitäen, joka voisi olla hyvä juuri tälle 7001 edustajalle.
Mielestäni eräs seikka on hyvä muistaa, nimittäin ACN on kansainvälinen yritys (sen verran tiedän), joka ehkä voi tarjota jotakin "kivaa ylläriä" tulevaisuudessa.
Toivottavasti "heki" tästä oli jotakin hyötyä, ehkä ei, mutta yritin kuitenkin.
1. Eli jos kerran ACN:n tuote on hyvä, ja liiketoiminta perustuu oikeasti tuotteen myyntiin eikä värväykseen, niin miksei ACN myy lisenssioikeutta myydä pelkkiä ACN- liittymiä? Miksi pitää värvätä muita?
Oma vastaus on, että liittymämyynnillä ei kukaan elä, sillä provisiot ovat pienet ja suurin osa ottaa liittymän vain ilmaisten puhelujen vuoksi. Koko homma perustuu siis siihen, että ansaitakseen tulee värvätä muita. Ihan jees, mutta jossain vaiheessa tulee väistämättä tilanne, etteivät viimeksi tulleet enää löydä uusia värvättäniä, ja he tekevät tappiota. Pyramidirakenteen vuoksi tuo osuus on huomattava enemmistö.
2. Vastaus on, että 7001:llä ei todellakaan ole samat mahdollisuudet, koska 7000 ensimäistä on jo ehtinyt käydä suurimman osan potentiaalisista asikkaista läpi. Totta kai 100:s edustaja löysi helpommin asiakkaita/edustajia, kuin 7000:s. Olen varma, että noilla viimeksi tulleilla (alatasolla) on todella vaikea ja lähes mahdoton tehtävä rakentaa oma alalinja. Tätä heille ei kukaan ole taatusti selittänyt heidän liittyessään, päinvastoin. vm:ssä aina hehkutetaan sitä, ettei liittymäajankohdalla ole väliä jne. Tämä on täyttä valhetta!
VM:ssä epäonnistuneet ja lopettaneet leimataan pääsääntöisesti laiskoiksi, tyhmiksi, väärällä asenteella liikkeellä oleviksi jne. HE eivät monesti ole mitään noista, vika on vaan siinä, että markkinat olivat alunperin jo ylikylläisiä, eikä tuollaisessa tilanteessa voitollepääseminen ole mahdollista.
3. Tätä ei kukaan vm- ihminen osaa perustella. Heidän argumenttinsa on, että verkostossa ei ole markkinoinkuluja. Ei ehkä vm- firmalla, mutta itsenäiset edustajat ovat tehneet yhteensä lukemattomia työtunteja. vm- firmoilla on markkinointikustannuksia, kun otetaan huomioon vaihtoehtoiskustannukset. Niitä on todella paljon, ja se on huomattavasti normaalia tehottomampi muoto. Jakejia on mm. ACN: ssä jopa 7 tasoa. Kuinka monta tasoa on normaalissa operaattoritoiminnassa? Ehkä pari kolme. Lisäksi näiden organisaatio on huomattavasti tehokkaampi ja ammattitaitoisempi. Verkostoissa työtä tekee pääosin täydelliset rookiet, jotka eivät tiedä tuoteista tai alasta yhtään mitään!
4. Ei todellakaan kannata enää lähteä mukaan. SE, että voi tulla jokin uusi juttu (tuote) ei poista sitä, että sinua ennen on 7000 ihmistä jakamassa markkinoita ja pottia.
"Olisko sulla tohon väittämään mitään lähdettä? Muistan nimittäin itse opiskeluajoilta, että tuo luku olisi yli 90% kaikilla."
Konkurssi todennäköisyys ei todellakaan ole yli 90 % normaaleilla yrityksillä. Edes lam-ajan Suomessa ei päästy noin korkeisiin lukemiin. Tuo minun luku oli brittien markkinoita koskeva ja luin sen aikoja sitten. Yritän löytää jostain jotain dataa normaalien yritysten selviytymisprosentista. Joka tapauksessa se on alle 90 %.
Minun esimerkki ruokakaupasta oli vain sen vuoksi, että havainnollistin sillä kyllästymispistettä. Se vaivaa yhtälailla normaaleita yrityksiä, kuin verkostoakin. Mutta vm- firmat kieltävät koko kyllästymispisteen olemassaolon. He nimenomaan ajavat toimintansa tarkoituksella mahdollisimman nopeaan kasvuun, jossa suurin osa verkoston jäsenistä tulee väistämättä tekemään tappiota. Normaalit firmat eivät tarkoituksella aja toimintaansa pisteeseen, jossa huomataan markkinoiden olevan kyllästyneiden. Normaalit yritykset eivät juuri koskaan ylitä kyllästymispistettä REILUSTI ja KERTARYSÄYKSELLÄ. He huomaavat yleensä jonkin ulkoisen shokin jälkeen (kysynnän lasku, tuotantopanosten äkillinen kallistuminen), että markkinat ovat ylikylläisiä, jonka seurauksena osa poistuu.
Verkostot ajavat itsensä vauhdilla läpi kyllästymispisteen. Koko toiminta perustuu siihen, että jokainen yrittää värvätä oman alaverkon. Kukaan ei välitä siitä, milloin edustajia alkaa olla jo liikaa. Kenenkään ei edes kannata välittää, koska muutoin ei saa itse omaa alaverkkoa, joku toinen rekrytoi kuitenkin. Tämä johtaa siihen, että väkeä hommataan aivan liikaa.
Tämä johtaa siihen, että kyllästymispistettä ei ainoastaan ylitetä, vaan sen yli suorastaan loikataan. Vastaefektinä tulee sitten se, että viimeiset huomaavat, etteivät ikinä saa omiaan pois (koska eivät saa omaa alalinjaa). Tämä johtaa siihen, että heidän ylälinjansa tulot putoavat, eikä heille muutenkaan riitä 1 tason alalinja. Hekin alkavat poistua. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes jäljelle jää riittävän alhainen määrä edustajia, joille riittää tuloa ulkopuolisesta liiketoiminnasta, ja tuo määrä on hyvinhyvin pieni!
