Yhtymäkohtia löytyy varmasti Viuhkolaankin, kuten hokiäly, taidot ja tietty olemuskin. Toisaalta puhutaan tässäkin tapauksessa kahdesta eri pelaajasta. Vaikka Viuhkola pelasi huikean uran (ilman selkävammaa varmasti monin verroin kovemman), on Aatu Rädyssä potentiaalia vaikka mihin asti tahansa.
Viuhkola ei varsinaisesti nuorisotähti ollut, vaikka maajoukkueet tulivat tutuksi kisoja myöten ja varauskin 6. kierroksella Chicagoon. Edellä varattiin suomalaisista vaikkapa Kristian Antila, Mikko Jokela ja Tomek Valtonen. Viuhkola muistetaan ennenkaikkea huikeasta kärppäurasta. Toisinkin olisi voinut mennä ilman vakavaa selkävammaa. 2007 mm-kisoissa ehdittiin nähdä Viuhkolan tason riittävän hyvin kansainvälisillä kentillä. Piku oli Suomen ykössentteri laitureinaan Lehtinen ja Peltonen, kun Suomi sai hopeaa häviten finaalissa Kanadalle. Seuraavana oli vuorossa P-Amerikan valloitus, mutta se päättyi ikävästi selän vammoihin jo harjoitusleirillä. Todellinen taso jäi mittaamatta.
No se Viuhkolasta kun ollaan Rädyn ketjussa. No, vielä sen verran vielä liikkeen osalta, että Pikusta on varmasti jokaisella parhaiten mielessä ura selkävamman jälkeen. Samoin oli muita vammoja ja liike väkisin hidastui. Eihän Piku raketti ollut 2007, mutta hyvin voimakasjalkainen tullen kulmakapinoista aina kiekon kanssa. Liike oli sanotaanko riittävää sille ajalle.
Aatu Räty on puolestaan ihan timantti Kärppien junioritoiminnasta. Huippuominaisuuksia löytyy kosolti ja näitä ovat mm. hyvä suoraluistelunopeus, monipuoliset kiekolliset taidot, mutta Räty on älykäs myöskin puolustussuuntaan. Aatu varattaneen kärkipäässä 2021 draftissa ja aika näyttää, miten pari kautta kehittävät nuorta poikaa. Huippulupauksen debyytti miesten mukana Tepsiä vastaan oli kovasti odotuksia herättävä jo tämän kauden osalta. Voi olla, että tämä kausi mennee miesten osalta laidalla, mutta uskoisin hänen sentteröivän viimeistään ensi kaudella Kärppien yhtä kärkiketjua.