A trip down the memory lane

[Gags]

Toisessa ketjussa, toisessa osiossa, joku kyseli Jokeri-kannattajien muistoja divariajoilta ja jotain sinne bozikin kanssa kirjoitimmekin. Siitä sikisi ajatus tällaisesta ketjusta, johon Jokerikannattajat voisivat kirjoittaa omia muistojaan vuosien varrelta. Ketjun avaajana otan valtuudet määritellä pienet ehdot ketjuun kirjoittamiselle; pidetään kronologinen järjestys tarinoissa, muuten saa kirjoittaa ihan mistä vaan, junnuvuosista, pelaajista, Aimosta, yksittäisistä pelaajista, yksittäisistä pelitapahtumista, ihan mistä vaan Jokereihin liittyvästä. Aloitetaan 60-luvun lopusta ja Jokereiden syntyhetkistä. Löytyykö sen ajan tapahtumista jotain muistavia kirjoittajia?

 

[Knower]

Meikäläisen ensimmäinen muisto Jokereista on ehkä vuodelta 1982 tai 1983. Isällä oli hyllyn reunalla 10 kiekkoa, jokaisessa SM-liigajoukkueen logo. Minä bongasin siitä sitten Jokereiden merkin ja päätin että alan kannattamaan narrilogolla varustettua porukkaa. En asunut Helsingissä päinkään, joten ensimmäinen peli sai vielä odottaa.

Sen vuoro tuli sitten kaudella 86-87, peli oli Jokerit - KalPa. Peli taisi muistaakseni päättyä 5 - 4 KalPalle, suosikkipelaajallani Rauli Sohlmanilla ei ollut paras päivänsä. Tuolla kaudella taisi pelata myös toinen suosikkini, Gary Yaremchuk, jonka suorituksia seuraavana päivänä koulussa hieman liioittelin. Lisäksi pelaajista on jostain syystä jäänyt mieleen myös ainakin yhden maalin tehnyt Veli-Pekka Kinnunen.

Divariaikana isä ei heittänyt minua kertaakaan peleihin, vaikka olisin mielellään mennyt. Helsingissä en asunut silloinkaan (enkä ole koskaan asunut), joten sinänsä ymmärrettävää. Divariaikojen suosikkipelaajia oli Anssi Melametsä, Tony Arima sekä tietenkin Teemu Selänne. Selänne oli myös ensimmäinen pelaaja jota oikeasti hieman fanitin, en sillä tavalla tyttömäisesti mutta kuitenkin.

Ensimmäiseltä liigakaudelta divarin jälkeen muistan kauden ensimmäisen matsin (muistaakseni Jokerit - Ilves), joka päättyi 6 - 6 tai ainakin sinne päin. Säilynoja, Långbacka ja Selänne oli muistaakseni kohtuullisen hyviä tuossa matsissa. Lisäksi tietenkin on jäänyt mieleen Selänteen loukkaantuminen ja Vesa Kuhan (?) virallinen vihaaminen. Matseista ennen 92 -mestaruutta on jäänyt parhaiten mieleen Jokerit - TPS kaudelta 90 - 91 kun Majorov oli jo mukana. Jokerit voitti 5 - 1 ja aina kun Hannu Virta koski kiekkoon, koko yleisö, minä mukaanlukien vihelsi ja buuasi (en tiennyt miksi, mutta täysillä olin silti mukana).

Myöhemmiltä kausilta muistoja on sitten tietenkin enemmänkin. 1993 lähtien on tullut Turussa asuttua ja sen jälkeen monta vuotta tuli nähtyä kaikki TPS - Jokerit -matsit. Parhaiten mieleen on jäänyt Strömberg vs. Mettovaara kaudelta 1995 (tai 1996) ja lähietäisyydeltä, sydän kurkussa seurattu Oton -97 finaalinamuttelu, kun ei viitsinyt pistää kiekkoa tyhjiin vaan passasi vielä "hieman" häkeltyneelle Varikselle joka sutaisi sitten lätyn verkkoon.

Nykyään on ollut vähän hiljaisempaa tuonne hallille lähtemisen kanssa, mutta hengessä olen kyllä edelleen mukana.

edit: lisäystä

 

[Gags]

Jaahas, eipä taida toistaiseksi irrota keneltäkään juttua Jokereiden syntyhetkistä, joten siirrytään vähän eteenpäin eli 70-luvulle. Tämä oli omalta kohdaltani aikaa jolloin aloitin SM-liigaotteluissa käynnin. Pahaksi onnekseni isäni vei minua HIFK-otteluihin ja näin hyvin vähän Jokereiden otteluja, mutta onneksi nuorelle pojalle kuitenkin kasvoi oma tahto ja itsenäisyyden ensimmäisiä askelia otettiin eikä menty isän tahdon ja valtavirtojen mukana HIFK-leiriin, vaan Jokereista tuli minun suosikkijoukkueeni.

Samoihin aikoihin pakattiin ensimmäistä kertaa lätkäkamat ja mentiin oikeaan lätkäjengiin pelaamaan. Kyseessä oli Jokereiden Aimo Mäkisen pyörittämä Kanada-sarja, jossa ensimmäinen pelipaita jonka itse vedin päälleni, oli legendaarinen New York Rangersien sininen paita. Seuraava iso juttu pienen Jokerin omalla kiekkouralla oli kun Kanada-sarjan joukkueista valittiin ikäluokan edustusjoukkue joka pelasi Jokereiden paidassa Helsingin piirin sarjaa ja SM-kisoja ja tuon paidan kantaminen oli sen hetkisen elämäni täyttymys.

Samoihin aikoihin rupesimme SM-liiga otteluissa myymään ohjelmia ja viemään curling-kiviä jäälle Stockmann Mini Cupia varten. Muistatteko tuon väliaikakilpailun jossa maaliviivalta neljä arvottua kilpailijaa yritti saada curling-kiven mahdollisimman lähelle punaviivaa? Tällöin elettiin suunnilleen vuosia 74-76.

 

[bozik]

Legendaariseksi mainostettu 60-luku on minulle aikakausi, johon pääsen tutustumaan vain historian kirjoista - onneksi näin ;) Ihan ensimmäisistä Jokeri-vuosista minun on siis mahdoton kirjoittaa, 70-luvun loppu ja etenkin 80-luvun alku taitaa olla minulle se aika, jolloin lopullinen päätös ”omasta” seurasta tuli tehtyä.

Oikeastaan 70-luvusta päällimmäiseksi minulle on jäänyt mieleen Hifk peli, jossa tuli turpaan enemmän kuin laki salli, taisi olla 13-0 (?). Tuohon matsiin liittyy niin valtava määrä pikkupojan tunteita, että välillä nordiksella käydessäni tulee edelleen katsottua sitä paikkaa, josta tuon ottelun näin ja tilanne palaa mieleen. Nykyisin fiilis tosin on lähinnä nostalginen, eikä edes itku ole enää lähellä…

Toinen asia joka kyseisestä vuosikymmenestä on jäänyt mieleen on Jokerien käsittämättömät hienot peliasut ja seuratakit ym. En muista tätäkään ihan varmasti, mutta tulivatko ne kirkkaan keltaiset ja kirkkaan punaiset, ihan Shellin värejä muistuttavat, takit halleihin jo 70-luvulla vai vasta 80-luvulla ? Niinkin hämärä voi olla ihmismieli, että vielä tänä päivänä minulla on päässäni selvä kuva tuollaisista legendaarisista Jokeri-takeista. Jumalauta ne olivat hienoja ja lopulta minullakin tuollainen oli. Jos jonkun esineen tai tavaran saisin menneisyydestä takaisin, haluaisin vanhan takkini. Eihän se nykyisellään mahtuisi kuin rukkaseksi, mutta seinälle sen hellästi laittaisin ja kultaraameihin.

80-lukujen tapahtumiin täytyy vielä palata paremmalla ajalla. Se vuosikymmen on minulle todellinen Jokeri-vuosikymmenen, silloin pelasin aktiivisesti Jokerien junioreissa, kävin katsomassa kaikki mahdolliset ottelut ja Jokereista tuli lopullisesta tärkeä osa tätä maallista vaellustani.

Ps. Erinomainen aihe ketjulle, tällainen pitää ehdottomasti olla. Tänne voi palata aina kun mieleen palaa joku legendaarinen muisto, hyvä tai paha, molempia taipaleelle mahtuu. Vuosiluvut ja kaudet saattavat tosin ainakin minun kirjoituksissani heittää. Jostakin syystä tärkeät vuodet ym. eivät oikein pysy meikäläisellä korvien välissä, mutta pääpainohan varmasti on tapahtumilla ja ilmiöillä joita Jokereihin liittyy.

 

[pappi]

Oikein hyvä aihe tässä ketjussa :)
Kyllä se oli kelta-punainen takki joka mullakin oli hankittuna vuonna 1978.Muistan kun istuin tuo takki päällä Lohjan ammatikoulun rakennuslinjalla.Luokan opettajana oli Kärpistä tuttujen Torkkelien velipoika.Jokerit oli muistaakseni hävinnyt jonkun matsin Kärpille ja siitähän sain kuulla sitten jatkuvasti.Se 70-luvun loppu oli aikaa jolloin Jokerit rämpi pohjamudissa.Mutta silti pidettiin ja edelleen pidetään Jokereista kiinni!

 

[Stolk-2]

Ketjun aloittaja olisi voinut avata ketjun jokaiselle vuosikymmenelle, joten kaikki ehtisivät kirjoittaa omista vuosikymmenistään omaan vuosikymmenketjuun.

 

[Gags]

Ketjun aloittaja olisi voinut avata ketjun jokaiselle vuosikymmenelle, joten kaikki ehtisivät kirjoittaa omista vuosikymmenistään omaan vuosikymmenketjuun.

Maltti on valttia. Näin jokainen ehtii kaivella muistilokeroitaan ja kun tulemme 80- ja 90-luvulle, ketju varmaan täyttyy kirjoituksista. Sun pitää Stolkki antaa meille vanhoille patuille aikaa kaivaa muistojaan, meillä kun tuo muisti pätkii pahasti.

 

[yökkömies]

Joskus sumuisella 70-luvulla

Niin, muistelen kaihoisasti niitä aikoja joskus 76 kun saatiin paikallismatseissa turpaan joku 8-1. Siinä sitten ylpeänä manskun bussipysäkin viereiselle nakkikiskalle ostamaan rasvaista lohduketta. Se oli aina niin saatanan mukavaa vastata nakkihemmon kysymykseen "paljon päätty"? Mutta jotenkin jo silloin tiesin, että parempia aikoja on tulossa. Ja sen herkullisemmilta ne maistuivat, parmmille kuin nakkipiirakka...

 

[ELÄKELÄINEN]

Ainakin pari peräkkäistä mallia Hifkin ja Jokeritten 70-luvun fanitakkeja taisi olla samanmallisia.Väri, logo ja toisessa mallissa resoreitten teksti olivat tietysti joukkueen mukaan.Ja rotsit vierekkäin myynnissä Stockan urheiluosastolla.
Aiemmassa mallissa resoreissa oli värit ja jälkimmäisessä tekstit.
Jokereitten junnuilla taisi olla sininen satiinitakki,joka oli aivan helevetin hieno.

Itse siis pelasin Hifkin junnuissa.Jokereilta tuli turpaan aina n. 10-0.Esa Tikkanen oli pirullinen vastus.Onneksi oli vuoden pelikiellossa,kun viilteli luistimella jotain EVUlaista.Näin ainakin kerrottiin ja Esa vaan irvisteli siviileissä vaihtoaitiossa sen kauden.

Mulle se intohimoisin lätkävuosikymmen oli 70-luku akselilla Hifk-Jokerit.

 

[bozik]

Ainakin pari peräkkäistä mallia Hifkin ja Jokeritten 70-luvun fanitakkeja taisi olla samanmallisia.Väri, logo ja toisessa mallissa resoreitten teksti olivat tietysti joukkueen mukaan.Ja rotsit vierekkäin myynnissä Stockan urheiluosastolla.

Tämähän se olikin kaikkein parasta, kun Jokereiden rotsi oli selkeästi hienompi kuin Hifk:n. Ja tästä ei edes keskustella ! Hifk:n silloinen rotsi oli ihan mitätön ja väritön Jokerien vastaavaan nähden.

 

[Vakio]

Kyllä se oli kelta-punainen takki joka mullakin oli hankittuna vuonna 1978.

Jep, kyllä se kelta-punainen takki oli 70-luvulla kova sana. Minä olen omani saanut ehkä 75 tai 76. Sitähän sitten koulussa ylpeänä kannettiin. Tosin luokan muutamalta harvalta HIFK-fanilta tuli hieman kuittia noista väreistä, ne kun hieman muistuttivat erään rajanaapurimme silloisen lipun värejä ;).

Sittemmin takkini poistui aktiivisesta käytöstä ja vein sen mökille. On sitä eräskin kerta tullut puita tehtyä ko. takki päällä. Nyt en ole sitä moneen vuoteen nähnyt. Pitääkin seuraavan kerran kun menee mökille, katsoa löytäisikö sen vielä jostain ja missä kunnossa.

Olen tainnut ensimmäisen kerran istua (tai seisoa) Jokeri-pelissä joskus v. 71 tai 72, joten onhan tässä jo yhtä ja toista nähty vuosien varrella.

 

[PeteX]

Takit tulivat tosiaan Stokkalle myyntiin 70-luvulla ja tottakai sellainen piti hankkia heti. Takista on muuten vielä Jokerilogo-kangasmerkki jäljellä neulottuna nykyisessä fanipuserossani ja tietysti sydämen päällä. Täällä duunissa on huoneeni muistitaululla kiinni pari vanhaa pääsylippua, joihin olen kirjoittanut matsien tulokset:
14.11.1976 Jokerit-KooVee 6-5
25.11.1976 Ifk-Jokerit 1-6
Tuo jälkimmäinen oli kyllä aika harvinainen tulos tuohon aikaan, sillä turpaan tuli silloin naapurilta useasti ja kovaa. Liput muuten maksoivat istumapaikoille tuolloin 16 markkaa. Jokefaniuteni alkusysäyksen antoi Tumba Turunen ja hänen lämärinsä. Olin tuolloin aika pienikokoinen kaveri ja Tumban esimerkki näytti, että pienempikin kaveri voi sisulla pärjätä. Tuohon aikaan oli muodikasta olla joko Ifk-tai tapparafani, koska jengit pärjäsivät hyvin ja sen sai kyllä aina tuntea koulussa hävittyjen matsien jälkeen. Halliin mentiin yleensä kolmen kaverin porukassa ja paikallismatseissa huudettiin suunnilleen koko ottelun ajan "Laaalliii, Laaallii", jolloin saatiin L. Partinen kuumentumaan ja ottamaan jäähyjä.
Laskeskelin tuossa vähän aikaa sitten, että olen edelleen käynyt katsomassa vanhassa hallissa enemmän Jokereiden kotiotteluja kuin Hartwall Areenassa. Parin vuoden sisällä tilanne pitäisi jo olla toinen.

 

[ELÄKELÄINEN]

Tämähän se olikin kaikkein parasta, kun Jokereiden rotsi oli selkeästi hienompi kuin Hifk:n. Ja tästä ei edes keskustella ! Hifk:n silloinen rotsi oli ihan mitätön ja väritön Jokerien vastaavaan nähden.

Ettei muuten olisi ollut vielä niin,että se punainen osa oli samassa kohtaa sekä Hifkillä että Jokereilla.Jokereilla sitten loppu keltaista ja Hifkillä valkoista.
Ja yhteistä oli myös liian pieni koko.
Sorry sekaantuminen ,mutta niin mielelläni luen näitä.

 

[Vakio]

Ja yhteistä oli myös liian pieni koko.

Kyllä. Jotain valokuvia kun olen myöhemmin katsellut noilta ajoilta niin kyllähän kortsukin on väljempi kuin tuo rotsi. Minulla on muuten ollut n. 15-vuotiaana tuo takki päällä eräissä hautajaisissa ;). Silloin ei kai ollut niin nokonuukaa mitä lapset tuollaisiin tilaisuuksiin laittavat päällensä. Hivenen kyllä on myöhemmin hävettänyt niitä hautajaiskuvia katsoessa. Hieno takki, mutta ei ehkä hautajaisiin. Tai ehkä silloin(kin) elettiin Jokereissa hautajaistunnelmissa.

 

[bozik]

Ja yhteistä oli myös liian pieni koko..

Tätä ei voinut nauramatta lukaista. En tiedä mikä niissä rotseissa oli, mutta niiden hienouden lisäksi mieleen on jäänyt juuri se, että ne oli jotenkin aivan päin seiniä suunniteltu. Aina sai olla repimässä takkia selän ja toisaalta ranteiden peitoksi. Voi jessus !

Ja Sorry sekaantuminen, mutta niin mielelläni luen näitä.

Sekaan vaan, hauskojahan nämä tällaiset ketjut välillä ovat. Jokerien osalta juuri tällä hetkellä voi olla jopa syytä muistella menneisyyttä ja mitä kaikkea siihen sisältyykään. Terapeuttista.

Vakiolle propsit. Hautajaisiin laitetaan AINA parasta päälle.

 

[Gellner]

Sallinnette pienen vierailun tähän ketjuun...Olen jonnekin toiseenkin ketjuun tainnut kertoa, että 80-luvun alusta lähtien faijani raahasi minut Jokereiden matseihin. Mulle kävi sitten vähän samalla tavalla kuin Gagsillekin, päinvastaisesti vain, eli ei auttanut faijan yritykset kasvattaa minusta Jokerit-fania, vaan HIFK:sta tuli suosikkini. Jokereiden matsien kautta innostuin kuitenkin lätkästä, vaikka sitten toisen joukkueen "valitsinkin". Kiitos siitä Jokereille :)

Hirveän paljon en noista ajoista muista, mutta joitain pieniä yksityiskohtia on jäänyt mieleen. Parhaiten on jäänyt mieleen yksi Jokereiden divarimatsi. Jokereissa pelasi silloin joku totaalisen surkea pelaaja, nimeä en millään muista. Koko narrifanilauma alkoi nauraa ja huutaa herjoja aina kun tämä kyseinen pelaaja sai kiekon. Olisi kiva tietää tämän pelaajan nimi. Muistaakseni Reippaassa pelasi silloin samanniminen pelaaja, taisi olla ihan maajoukkuekalustoakin tämä nimikaimojen parempi puolisko. Minä nimittäin luulin silloin, että kyseessä on tämä maajoukkuepelaaja, ja eihän sellainen pelaaja voi olla huono. Erkki Mäkelä on nimi joka tulee mieleeni, mutta onko tuon nimistä pelaajaa pelannut Jokereissa?

 

[Konsta Kepuli]

Hirveän paljon en noista ajoista muista, mutta joitain pieniä yksityiskohtia on jäänyt mieleen. Parhaiten on jäänyt mieleen yksi Jokereiden divarimatsi. Jokereissa pelasi silloin joku totaalisen surkea pelaaja, nimeä en millään muista. Koko narrifanilauma alkoi nauraa ja huutaa herjoja aina kun tämä kyseinen pelaaja sai kiekon. Olisi kiva tietää tämän pelaajan nimi. Muistaakseni Reippaassa pelasi silloin samanniminen pelaaja, taisi olla ihan maajoukkuekalustoakin tämä nimikaimojen parempi puolisko. Minä nimittäin luulin silloin, että kyseessä on tämä maajoukkuepelaaja, ja eihän sellainen pelaaja voi olla huono. Erkki Mäkelä on nimi joka tulee mieleeni, mutta onko tuon nimistä pelaajaa pelannut Jokereissa?

Ei mun mielestä voinut olla Erkki Mäkelä, joka olisi niin kehno ollut. Vaikka siihen aikaan Jokerit toki aika rajoitetulla joukolla operoikin. Varmaan joku toinen.


Ja nyt omiin mustoihin.

Tyät loppu kotipuolessa v. 88 ja sitten duunia etsiin stadista. OK. Löytyi ja siitähän sitä uraa alkoi urkeemaan enemmänkin. Joka tapauksessa, vanhempi kollega niihin aikoihin kysyi, josko lähdetään kattoon lätkää. Mä sanoin, että mikäs siinä, ja se oli sitten Jokereitten matsi. Heppu oli valkasta, ja ilmoitti että sielläpäin valinta on Joukamiehet. En laittanut hanttiin.

Mieleen muuten jäi ekasta matsista kun Pentti Lehtosaari teki byyrin ja jengi karjui kiivaasti "Hyvä Pena" huutoja.

Se seisomokatsomo....

Sen verran sitten naksahdin, että pakko oli tiukassa paikassa lampsia OKO Aleksille ja maksaa satku, että vielä pelattais. Oon joskus muuten miettinyt että mitähän mä nyt oikein omistan, Jokerit HC, OY, OYJ, FC.... Onko äänivaltaa? Ei sen väliä.

Vähän myöhemmin tuli mentyä, 1990 jotain, Jokerit Oy:n sääntömääräiseen yhtiökokoukseen, jota sattumoisin puheenjohti Juha Rantasila. Ja Hjallis hääräsi juuri silloin, joko olevana tai tulevana, vallanhaltijana. Konkurssiuhka ym. oli asalistalla. Kirjanpitäjät eivä suositelleet sijoituskohteeksi...mutta toki myönsivät vastuuvapauden.

Hassua oli että etukäteen ei ollut pöytäkirjantarkastajia sovittu, mikä yleensä kuuluu normaaliin kokouskäytäntöön. Ja kun niitä sitten kyseltiin, niin harvalukuisessa joukossa ei vapaaehtoisia ilmennyt. Jonkin verran yhdistoimintaa jo kokeneena päätin siitten uhrautua kun tiesin ettö iso hommahan se ei ole, ja saa vielä oman nimensä nimensä historiaan. Joko oikeuden pöytäkirjoihin, tai sitten SM-liiga -seuran historiikkiin. Onneksi meni jälkimmäiseen...

Myöhemmin olikin sitten edessä yksi muikeimpia Jokeri -kannatusvuosien hetkiä kun saapastelin Jokereiden vanhaan "Kaarre" toimistoon Nordiksen ja Manskun kulmaukseen ja Leenan opastuksella veivasin puumerkin pöytäkirjään.

Mä olin, ja olen, osa tätä kaikkea.

Se on paperilla.


"Tarkistanut ja Hyväksynyt"

Konsta Kepuli

 

[kaizu]

Ah, memory lane with Jokerit...

80-luvun puoliväli, paikallisottelu. IFK johtaa tapansa mukaan viidellä-kymmenellä maalilla. IFK:n pelaaja pääsee jäähyaitiosta, kuuluttaja kuuluttaa "joukkueet täysilukuiset". Pienen hetken kuluttua IFK saa kaksi jäähyä lisää perätysten, joku huutaa: "joukkueet tasaväkiset." Tätä se oli silloin..

Paikallispeli 80-luvun puolenvälin jälkeen, oliko 87 ? IFK ei raaski lyödä viimestä naulaa Jokereiden arkkuun runkosarjapelissä, mutta tieto muilta paikkakunnilta vahvistaa sen: Jokerit putoaa ensimmäiseen divisioonaan.

A3:sen synty divariaikoina. Kovaa menoa peleissä, nousu takasin liigaan (oliko 89 ?) ja hirveä uho päällä. Tavoite olla "stadin ykkönen": Turpaan jokaisessa paikaillspelissä, rumin lukemin.

93-playoffit. Sheibat ja kumppanit. Jari Korpisalo päättää Jokereiden kauden jatkoajalla. Hyvää yötä.

NHL lakko kaudella 94-95, Jari ja Teme taas Jokeripaidassa ! Avauspeli IFK:ta vastaan, kotiottelu. IFK tietysti voittaa.

Onhan noita, vaikka kuinka monta muistoa...vakavasti puhuttuna tuo Jokereiden divariajan ei soisi enää toistuvan. Niin kauan kun on joku, jota "vihata" on omienkin kannattaminen paljon hauskempaa.

 

[pappi]

Parhaiten on jäänyt mieleen yksi Jokereiden divarimatsi. Jokereissa pelasi silloin joku totaalisen surkea pelaaja, nimeä en millään muista. Koko narrifanilauma alkoi nauraa ja huutaa herjoja aina kun tämä kyseinen pelaaja sai kiekon. Olisi kiva tietää tämän pelaajan nimi. Muistaakseni Reippaassa pelasi silloin samanniminen pelaaja, taisi olla ihan maajoukkuekalustoakin tämä nimikaimojen parempi puolisko. Minä nimittäin luulin silloin, että kyseessä on tämä maajoukkuepelaaja, ja eihän sellainen pelaaja voi olla huono. Erkki Mäkelä on nimi joka tulee mieleeni, mutta onko tuon nimistä pelaajaa pelannut Jokereissa?

Ei voi kysymyksessä olla kukaan muu kuin Arto "Uni" Laine.Pelasi puolustajana numerolla 6. Jäätäviä suorituksia !Aiheutti sydämmen tykytystä myös katsomossa!

 

[bozik]

Hirveän paljon en noista ajoista muista, mutta joitain pieniä yksityiskohtia on jäänyt mieleen. Parhaiten on jäänyt mieleen yksi Jokereiden divarimatsi. Jokereissa pelasi silloin joku totaalisen surkea pelaaja, nimeä en millään muista. Koko narrifanilauma alkoi nauraa ja huutaa herjoja aina kun tämä kyseinen pelaaja sai kiekon. Olisi kiva tietää tämän pelaajan nimi. Muistaakseni Reippaassa pelasi silloin samanniminen pelaaja, taisi olla ihan maajoukkuekalustoakin tämä nimikaimojen parempi puolisko. Minä nimittäin luulin silloin, että kyseessä on tämä maajoukkuepelaaja, ja eihän sellainen pelaaja voi olla huono. Erkki Mäkelä on nimi joka tulee mieleeni, mutta onko tuon nimistä pelaajaa pelannut Jokereissa?

Et kait Laineen Arskaa tarkoita ? Jokereissa siis pelasi puolustaja Arto Laine kun taas Reippaassa "hivenen" parempi Erkki Laine. Näin ainakin minä muistelisin.

Arto Laineen olin jo pitkään ajatellut ottaa esille tässä ketjussa. Mä olen ihan varma siitä, että sellaista jätkää ei tulla enää ikinä näkemään. Laine näytti kentällä armottomasta kankkusesta kärsivältä deekulta, joka ei oikein uskalla koskea mihinkään ja pyrki muutoinkin "kulkemaan seiniä pitkin". Minä olen ainakin kaverien kanssa nauranut makeasti ja monta kertaa Artoa jäällä seuratessani. Ihmeellinen hiippailija.

Tästä samasta miehestähän on tarinaa myös muistaakseni jääkiekon värityskirjassa. Siellä Jokerien silloinen puolusta Jarmo "hihat palaa" Koskinen kertoo jengikaveristaan. Arska oli Lahdessa kierretty kuin pujottelukeppi ja Reipas oli tehnyt maalin. Matsin jälkeen herra Laine oli kivenkovaa väittänyt ettei ollut silloin jäällä kun tuo "joku" kierrettiin. Peli oli kuitenkin saatu nauhalle ja joukkuekaverit näyttivät tilanteen, jossa selvästi näkyy Laineen pelinumero tämän kierrettävän pujottelukepin päällä. Tähän Arska oli pelimiehenä todennut, että "joku on pelannut mun paidalla" :)

Arto Laineelle kuuluu suuret kiitokset ikimuistoisista hetkistä jäähallista.

 

[Gellner]

Et kait Laineen Arskaa tarkoita ? Jokereissa siis pelasi puolustaja Arto Laine kun taas Reippaassa "hivenen" parempi Erkki Laine. Näin ainakin minä muistelisin.

Jess, kiitos pappi ja bozik! Arto Lainehan se oli. Selässä kun oli sama nimi kuin maajoukkuepelaaja-Laineella, joten en voinut ymmärtää että miten niin huono voi päästä maajoukkueeseen... Jossain matsissa tämä Arto Laine sai kiekon hyökkäyssinisellä. Ei tiennyt syöttääkö vai laukaista, yritti kuitenkin jotain tehdä. Tuloksena voimas etukenoasento, steppailu luistimilla ja eikun turvalleen jään pintaan. Vastustaja karkasi 2-0 -hyökkäykseen ja Jokereiden fanikatsomolla oli hauskaa.

 

[tumba17]

Ekat matsit on tullut istuttua faijan kanssa tuossa 60-70 luvun vaihteessa, kun asuttiin hallin kulmilla ja faija sattumoisin vei Jokerimatseihin. Aktiivisemmin aloin matseja seurata sitten kaudella 71-72 ja pari vuotta tuosta, kausarikin oli jo taskussa. Syyskauden kausari maksoi muistaakseni tuolloin 128 markkaa (10 matsia).

Minultakin tuo keltainen liian snadi Jokeritakki löytyi ja mutsin mukaan tuo olisi vielä landella varastossa, itse en tosin ole varma. 80-luvulla tuli hankittua sitten tuo sininen hiukan toppatakkia muistuttava rotsi, joka on takuuvarmasti tallella. Sitten kouluun laitettiin aina HIFK-voiton jälkeen (joita ei tosin tuossa 70-80 luvun aikana niin hirveästi tullut) päälle Jokerivillapaita, talvella päähän keltainen Jokeripipo ja sitten minulla on varmaan ainoana Suomessa Jokeri-lapaset. Mummo nuo joskus kutoi, keltapunaiset nekin ja rystysten kohdalla luki Jokerit.

Laineen Arton lisäksi legendaarisia Jokeripakkeja oli Ari "Abe" Mäkinen, jonka lämäri siniviivalta saa jopa Kiprusofin vaikuttamaan McInnikseltä, kundi pelasi vaikka kuinka kauan, mutta ei tainnut tehdä urallaan kun yhden maalin. Timo "Roope" Saari taas oli koko 70-luvun Jokeripuolustuksen kulmakivi, vittumainen pelityyli, mutta herrasmiehen eleet.

Ulkomaalaisista on mieleen painunut jostain kumman syystä mm. David Conte, joka pelaajana oli aivan surkea, nykyisin vaikuttaa scouttina. Sitten liigan eka todellinen "gooni", eli Charles Luksa, joka pääsi Iltasanomiin asti väkivaltaisen pelityylinsä takia. Hidas mutta kankea, tosin kohtuullisen kovan laukauksen kundi omasi. Muistissa on myös 76? pelannut Chuck Lefley, joka oli todellinen vahvistus ja jopa jonkin sortin NHL-stara, mutta ei viihtynyt valitettavasti kuin vajaan kauden.

Tuon Bozikin 0-13 matsin olen katsonut A7/B1 kulmassa, eli jouduin koko matsin ajan istumaan vinossa, HIFK latoi maaleja liukuhihnalta ja koulussa vittuiltiin urakalla seuraavana päivänä. Ko. matsissa Kamppuri vaihdettiin jossain kohti pois ja Uotilan Ilmo jatkoi sitten imurointia, Kamppuri tuotiin sitten kolmanteen erään takaisin.

Loppuun ei voi olla mainitsematta minulle vahvimman vaikutuksen antaneita pelaajia, eli Nallipyssyketjua. Em. syystä tuo nicki on valittu ja minulla on edelleen tallessa Tumban kuvalla varustettu Jokereiden avaimenperä. Valitettavasti kaikkien aikojen Jokeripyssyllä ei tällä hetkellä ole ihan paras vaihe elämässä, mutta se on sitten toinen juttu. Tuo ketjun huikea taitotaso on jäänyt vahvasti muistoihin.

Tarinoitahan olisi vaikka kuinka, mutta olkoon tuossa hiukan alkua. Oi niitä aikoja!!

 

[bozik]

Jossain matsissa tämä Arto Laine sai kiekon hyökkäyssinisellä. Ei tiennyt syöttääkö vai laukaista, yritti kuitenkin jotain tehdä. Tuloksena voimas etukenoasento, steppailu luistimilla ja eikun turvalleen jään pintaan. Vastustaja karkasi 2-0 -hyökkäykseen ja Jokereiden fanikatsomolla oli hauskaa.

Arto Laine oli ilmiö, olisi mielettömän hienoa kuulla mitä miehelle kuuluu tänä päivänä. Vaikka minäkin olen pitkään kiekkoa seurannut, niin en tiedä yhtä suosittua pelaajaa kuin Arto oli. Kukapa voisi nimetä pelaajan, joka nauratti sekä omia että vastustajia eli oli tavallaan kaikkien suosikki ja vieläpä pelaili suhteellisen pitkään pääsarjatasolla ? Ei niitä voi olla kuin Arto Laine. Laineelle kuuluu kiitos siitäkin, että edes Jokerien vaikeimpina hetkinä hän ei joukkuettaan hyljännyt. Arto oli aina valmis pelaamaan, jos hänen vain annettiin.

Ovat nämä hienoja muistoja, kesken arkipäivän tulee oikein mukava fiilis ja hymyillyttää kun muistelee Lainetta. Artohan pelasi jossakin vaiheessa muistaakseni pakkiparina Jarmo Koskisen kanssa. Jammu on varmasti omien tarinoidensa arvoinen, mutta tässä yhteydessä on todettava tuon olleen todellinen pariskunta. Arska oli lempeä ja hiljainen seinänvierustyyppi, Jammulta taas paloi hihat minuutin parin välein ja vaikka ilman syytä ;)

Jarmo Koskisesta mieleen tulee ensimmäisenä se, että aina kun ukko tuli jäälle sitä vain odotti koska hän alkaa rähjäämään. Toinen huomionarvoinen piirre oli "hieman" kulmikas luistelu. Muistelen monessa pelissä sekä omien että vastustajien kannattajien yrittäneen saada Koskista rähisemään ja yleensä aina se onnistui. Kunnon rakkikoira.

 

[Jokerit Forever]

1970-80 -lukujen taitteeseen juontaa juurensa oma jokerifaniuteni. Kaikki lähti kohdallani siitä kun faijani silloinen naispuolinen työkaveri styylasi jonkun HIFK-pelaajan kanssa, olisiko ollut Sinisalo, Linnonmaa tms. No, tämä sitten järkkäsi faijalle ja mulle lippuja tähtirintojen kotipeleihin wanhaan halliin hyville mestoille A5-katsomoon, ja huomasin heti pitäväni näkemästäni. Siis pelistä. Sitten, ihan sattumalta yksi noista tuon kauden paikan päällä seuraamistani matseista oli paikallisottelu. HIFK vei pelin, mutta sillä ei ollut mitään väliä koska tykästyin oitis vierasjoukkueen tyylikkäisiin peliasuihin sekä ennen kaikkea Jokereiden erittäin hienoon logoon! Tuona kylmän ja lumisen, mutta aurinkoisen kirpeän Tammikuun pakkaspäivän kuulaana iltana antoi allekirjoittanut sydämensä sille oikealle, Helsingin Jokereille.

Koitti syksy 1980 ja mieli teki itsekin kokeilemaan lätkän pelaamista joukkueessa. Ja seuran piti tietenkin olla nimenomaan Jokerit, kuka pikkujätkä sitä nyt muka vihollisen kanssa haluaa flirttailla? Liityin sitten ikäluokkani jokerijunnuihin ja olin helvetin ylpeä asiasta kävellessäni kaduila,koulun pihoilla ja puistoissa aidossa Jokereiden sinisessä topparotsissa. Ja vaikka itse sanonkin niin se oli rohkea teko, koska niissä kortteleissa joissa budjattiin kannatti vähintään yhdeksän pikkujätkää kymmenestä lätkässä HIFK:ta, kuka mistäkin syystä.

Tuolla kaudella käytiin paljon myös katsomassa Jokereiden äijien pelejä, joissa useimmiten tuli takkiin mutta ei se menoa haitannut. Pelaajista jäivät mieleen Lake Placidin olympiavoittaja, muhkeapartainen hyökkääjä Phil Verchota sekä nuoret ja ärhäkät Melametsä & Arima ynnä taitava luistelija Sakari Petäjäaho.

Siitä kaudesta lähtien olen Jokereiden matseissa käynyt, välillä kausikortilla ja välillä ilman. Lukemattomia muistoja ja juttuja on mieleen piirtynyt, mutta palataan niihin sitä mukaa kun ketjun memory lane kulkee kohti nykypäivää...

 

[Vakio]

Loppuun ei voi olla mainitsematta minulle vahvimman vaikutuksen antaneita pelaajia, eli Nallipyssyketjua. Em. syystä tuo nicki on valittu ja minulla on edelleen tallessa Tumban kuvalla varustettu Jokereiden avaimenperä. Valitettavasti kaikkien aikojen Jokeripyssyllä ei tällä hetkellä ole ihan paras vaihe elämässä, mutta se on sitten toinen juttu. Tuo ketjun huikea taitotaso on jäänyt vahvasti muistoihin.

Ikävä kuulla, että Tumballa on vaikeuksia. Toivottavasti tilanne paranee. Minulle kuitenkin noihin aikoihin "the ketju" oli Leppä-Sutinen-Arvaja. Jumalauta, että oli hyvä ketju. Sutinen oli parhaimmillaan aivan maaginen ja vähän samantapainen taiteilija kuin Otto Janecky. Muistan elävästi joskus 70-luvulla kauden avauspelin Jokerit-Ilves, jonka Sutinen ratkaisi läpiajolla. Mies oli siis yksin läpi, lähti sitten harhauttamaan maalivahtia, mutta ei ottanutkaan kiekkoa mukaan harhautukseen, vaan kiekko jatkoi suoraan. Veskari meni retkuun ja kiekko lirui tyhjään maaliin.

Leppä puolestaan oli kentällä herrasmies, jonka esitykset olivat tasaisen hyviä
illasta toiseen. Arvaja ei kummoinen pelaaja ollut, mutta sai varsin usein kunnian päättää klap-klap kuvion tyhjään maaliin.

Mieleenpainuvimpia pelejä oli Jokerit-Lukko 70-luvun alkupuolella. Peli päättyi 21-3. Kolmannessa erässä päästettiin jopa Jyrki Seivo ensimmäistä kertaa viltistä pelaamaan. Saman tien tuli syöttö lapaan, kova spurtti oikeata laitaa pitkin ja kiekko maalin kattoon. Olisko ollut siinä vaiheessa 18-2 ;).

Olivatpa nuo tosiaan aikoja.