A trip down the memory lane

[kangaroo]

Ensimmäisellä SM-sarjakaudella 69-70 ryhdyin peleissä käymään 11-vuotiaana nassikkana. Silloin kotiotteluiden irtoliput tulivat myyntiin aina tiettynä päivänä usean ottelun ryppäissä, ja niitä oltiin hakemassa heti ensimmäisenä myyntipäivänä koulusta päästyä Uuden ylioppilastalon Lippupalvelussa. Otteluliput olivat monissa eri väreissä ja maksoivat tuolla kaudella 6 markkaa.

70-luvun alun pelaajista jäivät parhaiten mieleen jo mainittujen nallipyssyketjun ja Leppä-Sutinen-Arvajan lisäksi esim. Ilpo Koskela, Timo Saari, Jorma Valtonen, V-P Ketola, "Leuka" Mononen ja keitä kaikkia siellä nyt olikaan. Pitäisikin yrittää löytää varastojen kätköistä esiin muistaakseni 73-74 ja 74-75 kausilla hallissa ottamani valokuvat, jos niistä vielä jotakin selvää saisi.

Vakio: se 21-3 Lukko-peli tosiaan jäi jotenkin erityisesti mieleen; suurempaa maali-iloittelua en minä ainakaan muista koskaan nähneeni.

 

[tumba17]

Vakion mainitsema "Onska" Sutinen on varmaan lahjakkaimpia Jokeriessa koskaan pelanneita pelaajia. Juonikas pelinrakentaja, joka pystyi itsekin ratkaisuihin. Ape Suhosen hyvä kaveri, molemmat kun ovat Forssan seuduilta ja pelasivat jopa kauden Jokereissakin samaan aikaan.

Phil Verchotasta muistan kun kundi saapui Lake Placidin sankarina ja ei ollut pelannut varmaan vuoteen. Painoa oli reippaasti ja selkä oli pystyssä n. 15 sekunnin luistelun jälkeen. Petrasi sitten kovasti ja taisi laukoa yli 20 maalia.

Tilanne joka on myös painunut mieleeni, oli kun 70-luvun lopulla Jokerit pelasivat treenimatseja usein ruotsalaisia jengejä vastaan. Erään matsin jotain Västra Frönlundaa tms. vastaan, Jokerien pelaaja nro. 11 teki ensimmäisessa vaihdossa maalin. Kundilla ei ollut nimeä paidassa ja ei edes toimitsijoiden kirjoissa. Nimeä jouduttiin kysymään vaihtoaitiosta asti ja maalintekijäksi kuulutettiin sitten Jari Kurri, jonka nimi on sittemin tullut varsin tutuksi. Kurri muodosti Henkka Lepän ja Matti Heikkilän kanssa Jokereiden parhaan ketjun kaudeksi, mutta sitten Jaria kutsuivat isommat kaukalot.

 

[MC61]

Em. syystä tuo nicki on valittu ja minulla on edelleen tallessa Tumban kuvalla varustettu Jokereiden avaimenperä. Valitettavasti kaikkien aikojen Jokeripyssyllä ei tällä hetkellä ole ihan paras vaihe elämässä, mutta se on sitten toinen juttu.

Osaatko kertoa, mikä Jokeri-ikonilla on? Moraalisista syistä voi tietenkin kieltäytyä. Itse kerron oman Jokeri-historiani myöhemmin.

Erinomainen ketju!

 

[Jotva]

Oma Jokeriurani niin pelaajana kuin kannattajanakin alkoi 70-luvun puolivälissä, kun kaverini houkutteli Jokereiden kaupunginosajoukkueeseen mukaan. Pelattiin samaista Kanada-sarjaa, jonka Gags tuolla aiemmin mainitsi. Joukkueemme oli Minnesota North Stars, eikä menestys ollut kovin kummoinen. Yksi pronssimitali jäi kuitenkin käteen noista vuosista.

Samoihin aikoihin alkoi matseissa käynti. Lippurahat yritin tienata mainoksia jakamalla ja välillä tuli kiire hallille suoraan lehdenjaosta. Taisi mennä välillä muutaman viimeisen talon mainokset roskiin, kun ei halunnut missata edes alkulämmittelyä. Muutaman kauden verran kävin broidini kanssa katsomassa lähes jokaisen Jokerimatsin. Sitten tuli parin vuoden tauko matseissa käynteihin oman pelaajauran lopahdettua. Inttiaikana homma alkoi taas kiinnostaa, kun samaan aikaan siellä sattui olemaan yksi Jokerien (ja maajoukkueen) pelaaja, joka järjesti meille lippuja matseihin silloin tällöin. Sen jälkeen innostus ei ole enää päässytkään pahemmin hiipumaan.

 

[D. Moylan]

80-luvulle...

Mulla alkoi yhteinen tie Jokereiden kanssa kauden 80-81 karsinnoista, jolloin näin ekan Jokeri-matsin; HPK sai pataan 9-5. Muistan matsista vain sen, että kumpikin jengi sai rankkarit. Myös Zamboni taisi viedä huomioni tuossa pelissä...

Noina vuosina taisteltiin lähinnä Lukon kanssa jumbotilan välttämisestä. Pelasin myös Jokeri-junnuissa kaudesta 81 alkaen. Noina aikoina ei liikoja gloryhuntereita tosiaan ollut; Töölössä suurin osa skideistä kannatti IFK:ta, joten tiettyä siviilirohkeutta vaati Jokereiden värien tunnistaminen. Kuittia tuli myös ihan riittävästi. Klassikkopeleihin ja -pelaajiin palataan siis ketjun edetessä.

 

[Gags]

D.Moylan. Nimimerkki sai muistamaan tuon legendaarisen hulmutukkamme, nron 14, Dave Moylanin. Eli Moilanen, kuten hänet paremmin tunnettiin. Siinä oli pelaaja minun makuuni ja hän on oikeastaan ensimmäinen hanskaaja jonka minä paremmin muistan. Vai oliko Gary Yaremchuk ennen Moilasta?

Dave Moylan ja pelinumeronsa 14 sai minut myös muistelemaan muita tuolla numerolla Jokereissa pelanneita kavereita. Miksiköhän niin moni noista sattuu olemaan ulkomaalainen? Lisäksi niitä joita mä muistan, yhdistää myös eräänlainen värikkyys. Phil Verchota, Dave Moylan, Aaron Boh, Sean Gagnon ja kotimaisista tietenkin Jake Koskinen. Ketä muita muistatte kantaneen tuota legendaarista numeroa Jokereissa.

 

[D. Moylan]

Yaremchuk pelasi meilla 80-luvun puolessa välissä ja oli kyllä pelitaidoiltaan Moylania aika komeasti edellä... Nyt tuli pieni oikosulku, mutta oman muistini mukaan Moylan pelasi meillä numerolla 21. Ovat tietysti Oton kanssa niin saman tyylisiä pelaajia, että voin hyvin sotkea sankarit toisiinsa...

90-luvulla numerolla 14 pelasi Rambo Koivisto, joka oli myös värikäs hahmo, tosin eri tavalla kuin Boh ja kumppanit.

D.Moylan. Nimimerkki sai muistamaan tuon legendaarisen hulmutukkamme, nron 14, Dave Moylanin. Eli Moilanen, kuten hänet paremmin tunnettiin. Siinä oli pelaaja minun makuuni ja hän on oikeastaan ensimmäinen hanskaaja jonka minä paremmin muistan. Vai oliko Gary Yaremchuk ennen Moilasta?

Dave Moylan ja pelinumeronsa 14 sai minut myös muistelemaan muita tuolla numerolla Jokereissa pelanneita kavereita. Miksiköhän niin moni noista sattuu olemaan ulkomaalainen? Lisäksi niitä joita mä muistan, yhdistää myös eräänlainen värikkyys. Phil Verchota, Dave Moylan, Aaron Boh, Sean Gagnon ja kotimaisista tietenkin Jake Koskinen. Ketä muita muistatte kantaneen tuota legendaarista numeroa Jokereissa.

 

[Vakio]

Phil Verchota, Dave Moylan, Aaron Boh, Sean Gagnon ja kotimaisista tietenkin Jake Koskinen. Ketä muita muistatte kantaneen tuota legendaarista numeroa Jokereissa.

Tällaisia muistuu lisäksi mieleen: Antti Aalto, Jani Hassinen ja Ismo Kuoppala. Mahtoiko aivan alkuaikoina Olli "Molla" Hietanen pelata myös numerolla 14? Entäs Ilkka Kaarna?

 

[Gags]

Nyt tuli pieni oikosulku, mutta oman muistini mukaan Moylan pelasi meillä numerolla 21.

Joo taisi mulla muisti pettää ainakin tämän mukaan: http://koti.phnet.fi/latka/jokerit/numerot.html eli taisi todellakin Moylan pelata numerolla 21.

 

[bozik]

Yaremchuk pelasi meilla 80-luvun puolessa välissä...

Jokohan Gary on saanut kypärän oikein päähänsä ? Oli helvetin hieno pelimies, mutta päällimmäisenä on ukosta jäänyt mieleen vinossa oleva kypärä !! Minulle se oli Garyn "tavaramerkkI".

Toinen mieleen jäänyt asia on kaverin hartiat. Jeesus mitkä ladonovet, tuollainen pitäisi saada nyky-liigaan maskimieheksi. Lyhyet jalat ja helvetin leveät hartiat.

 

[Gags]

Gary Yaremchuk suoritti oikein kunniakkaan ensiesiintymisensä Jokeri-paidassa, kun tuli muistini mukaan ekaan paikallisotteluun suoraan lentokentältä. Heti ekassa erässä HIFK-paidassa tuolloin pelannut Tony Arima rupesi tökkimään Garya joka tiputti hanskat välittömästi ja siinä sai silloin aika kovassa maineessa ollut Arima kyytiä.

Toinen muistoni Yaremchukista on kun hänellä paloi aivan totaalisesti pinnat Ässien Tapio "Pratu" Levon kanssa ja Gary löi Levoa nyrkillä kypärään niin lujaa että vanha CCM-kypärä halkesi.

Eräässä ottelussa kun Yaremchuk passitettiin suihkuun ja hän kävi niin kuumana erotuomarille jäähallin käytävällä että lupasi tappaa päätuomarin ottelun jälkeen ja Göran Stubb kävi Jokereiden huoltajalle Raikka Suomalaiselle sanomassa että nyt kannattaa viedä Yaremchuk koppiin tai tulee rumaa jälkeä. Silloin n. 130-kiloinen Raikka veikin Yaremchukin pois ennenkuin ottelu päättyi.

 

[liigajyrä]

Muistaako

kukaan ekaa divari vuotta ja Fjodor Kanareinkiniä. Joka pelissä vähintään yksi katkennut maila huitomisen seurauksena. Eräs tuttu joka silloin divarissa pelasi kertoi että Kanareinkin ei todellakaan tiennyt mikä oli deodorantti vaan karju todellakin haisi maskuliiniselle hielle.

Toinen hieno ja vaikea persoona oli Lehtosaaren Pena joka oli todellinen junnu tähti mutta pää ei kestänyt. Toki voitti kultaa TPS:ssä mutta kiekkoura ei oikein edennyt.

YKsi hieno persoona oli myös MAUNO KOIVISTO joka myös Kerhossa urallaan pelaili.

 

[Jokerit Forever]

Tokihan Fjodor-setä muistetaan. Olikos niin että kaveri pelasi ilman nimeä paidan selkämyksessä vai ilman mainoksia paidassa, jotenkin se nuttu oli muistaakseni erilainen kuin muulla jengillä..mutta oli ihan hyvä pakki, pelaten loppukauden meidän nykyisen UTJ:n kanssa samassa parissa.

Lehtosaari taas oli pelimies, monessakin mielessä. Muistan divarikaudelta ottelun Jokerit-Ketterä, ja tilanteen jossa Lehtosaari 3 vs. 5 alivoimalla kahvitti yksi kerrallaan jokaisen vastustajan pelaajan samalla vartaloharhautuksella, lopuksi läpiajosta vastaan liukuneen maalivahdin, jonka jälkeen tyhjän maalin edessä nosti kiekon lavan päälle ja neppasi maalin kattoon:) Seuraavana päivänä jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli otteluraportti otsikolla "Lehtosaari sirkusteli voittomaalin". Todellista helmeä!

 

[eh]

Lehtosaari taas oli pelimies, monessakin mielessä. Muistan divarikaudelta ottelun Jokerit-Ketterä, ja tilanteen jossa Lehtosaari 3 vs. 5 alivoimalla kahvitti yksi kerrallaan jokaisen vastustajan pelaajan samalla vartaloharhautuksella, lopuksi läpiajosta vastaan liukuneen maalivahdin, jonka jälkeen tyhjän maalin edessä nosti kiekon lavan päälle ja neppasi maalin kattoon:) Seuraavana päivänä jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli otteluraportti otsikolla "Lehtosaari sirkusteli voittomaalin". Todellista helmeä!

Mä oon miettinyt jo vuosia, mikä oli se huikea 3-5-av-maali, jonka muistan divarivuosilta. Kiitos!

Nyt kun 80-lukuun on päästy, pääsen minäkin mukaan. Peleissähän käytiin ensimmäisen kerran niin pienenä, ettei varmasti ymmärtänyt mitään mistään. Ikää oli kolme vuotta, matsi syksyllä 1982 muistaakseni Ilvestä (pääsylippu tallessa) vastaan. Ensin matseissa käytiin faijan kanssa, sitten vähän myöhemmin ihan itsekseen tai pikkubroidin tai kaverien kanssa.

Divaria edeltävältä ajalta muistot ovat varsin hataroita. Sen muistan, että kaiketi putoamista edeltävällä kaudella pelattiin joku ratkaiseva (ylimääräinen?) matsi muistaakseni SaiPaa vastaan. Voitto piti Jokerit sarjassa. Sitten muistan Lindroos-Laitinen-tutkaparin, etenkin sen aloitusvoittoa välittömästi seuranneen maalin. (Laitisen siirtyminen IFK:hon oli aika rankka isku, tuli joskus myöhemmin kuittailtua jollekin kiskanmyyjälle hallilla, kun sillä oli vierekkäin Säilynojan ja Laitisen tarrat siinä tiskissä kiinni.)

Divariajastakaan ei kummoisia muistikuvia ole ja koska epäilen, että menee vielä hetki ennenkuin pääsemme 90-luvun aivan alun kamaluuksiin ja Boris Pelastajaan ja sitä seuranneeseen buumiin, vaikenen toistaiseksi.

 

[Gags]

Divaria edeltävältä ajalta muistot ovat varsin hataroita. Sen muistan, että kaiketi putoamista edeltävällä kaudella pelattiin joku ratkaiseva (ylimääräinen?) matsi muistaakseni SaiPaa vastaan. Voitto piti Jokerit sarjassa.

Ainakin stadissa pelattiin yksi matsi SaiPaa vastaan, jossa silloin Leif Boorkin valmentama SaiPa oli jo käytännössä ratkaissut ottelun mutta Jokerit taisi nousta 2-5 tilanteesta 7-5 voittoon ja siinä Linkki ainakin oli mukana ja ratkaisevassa roolissa. Olisiko ollut joku kausi että yksi tippui suoraan divariin tjsp. mutta hyvin ratkaiseva se voitto tosiaankin oli. Leif Boork nimeää tuon yksittäisen ottelun edelleenkin koko valmentajauransa synkimmäksi hetkeksi.

 

[Kuzmin]

Lähes koko 70-luvun miehitin paikkaa c3 rivi 1 eli aivan vaihtoaition yläpuolella. Mieleen on tietysti jäänyt nallipyssyketju Hiirros-Turunen-Kyntölä , sekä Sutisen kissa joka oli nimeltään Lenin (ihan Aimo Mäkisen kiusaksi). Ylivoimaisesti mieleenpainuvin muisto oli kuitenkin vahvistuksesikin tituleerattu Valeri Kuzmin ,joka oli aivan uskomaton pelimanne. Jo vuosia eläkkeellä virunut mies , joka tuskin aktiiviaikoinakaan oli osannut mitään. Oli tainnut nimet seota politbyroossa.

 

[liigajyrä]

Niin hieman

tälläistä nippelitietoa. Toni "Moukari" Dahlman on sukua tälle kyseiselle nallipyssy ketjun Kyntölälle sillä Kyntölä on "Moukarin" Eno.

 

[tumba17]

Kuzmin on varmaan kankein pakki, jonka muistan nähneeni pelaavan. Iso mies, jota sen aikainen Jokerien kausilehti kommentoi tyyliin, kovan laukauksen ansiosta tulee olemaan siniviivapelote ja ulottuvuutensa takia vastustajan on vaikea ohittaa. Montaa maalia Valeri ei kauden aikana tehnyt ja kierrettiin useampaan kertaan. Oli muuten silloisen valmentajamme Majorovin suositus.

Legendoista voi sitten taas mainita aivan toisen luokan venäläispakin, eli Nikolai Makarovin. Verkkokalvoihini on ikuisesti juurtunut Makarovin läpiajo HIKFta vastaan, jossa Jokerit pelasivat alivoimaa. HIFKn vaihtovirheen takia Makarov on läpi ja Hannu Lassila ei varmaan tänä päivänä ole suoristunut siitä solmusta, johon Kolja hänet laittoi. Edelleen yksi dominoivimpia pelaajia liigassa, jollei jopa paras. Valitettavasti vain kausi 82-83 oli Koljalta huippu, loukkaantumiset olivat sitten seuraavan kauden kiusa.

 

[pappi]

Muistoja 80-luvulta

80- luvulta muistuu mieliin Jokereiden nousu hetkeksi parrasvaloihin kaudella 1982-83.Jokereiden peräsimessä oli "Pappa" Ruotsalainen. Tuolta kaudelta muistuu mieliin se , että Jokerit pelasi iloista kiekkoa .Ketjut Pekka Järvelä- Arto Sirviö-Risto Kerminen ja Hannu "Häbä" Oksanen- Jari Lingren- Sakari Petäjäaho saivat pelin iloisesti pyörimään vastustajan päässä.
Pakeista muistuu mieliin erikoisesti Nikolai "Kolja" Makarov jota voidaan edelleen pitää ehdottomasti yhtenä parhaimpana ulkomaalaisvahvistuksena Suomen liigajäillä.
Tuo kausihan oli melkein täysosuma.


Divari ajalta muistuu erikoisesti mieliin se että Jokereiden otteluun ei myyty numeroituja istumapaikkalippuja vaan silloin sai mennä istumaan minne halusi.Istuin aika lähellä A 3 katsomoa ja huomasin siellä pari innokasta fania (mm. Pave ) jotka pitivät ääntä.Ajattelin että tuonne katsomoon täytyy mennä istumaan. Pikkuhiljaa tuohon katsomon osaan ajautui vain uskollisia kannattajia ja meteli oli valmis.
Siitähän se alkoi se Jokereiden fani kulttuuri.Kierreltiin porukassa bussilla ja joskus henkilöautolla pitkin Suomen divarikaupunkeja ja kannustettiin Jokereita.

Fani paidat tulivat muotiin ja sellainen itsellekkin tuli hankittua.Harmittaa vaan se ,että 90-luvun puolivälissä vein humaritaarista avustuskuormaa Venäjälle Pietariin niin kerta kaikkiaan tuli pakattua nuo kaksi Jokerifanipaitaa ja iso lippu tuohon kuormaan mukaan.Eli joku venäläinen käveli/ kävelee Jokereiden fanipaita numero 13 ja 21 päällä pitkin Pietarin katuja.

 

[Stolk-2]

Tokihan Fjodor-setä muistetaan. Olikos niin että kaveri pelasi ilman nimeä paidan selkämyksessä vai ilman mainoksia paidassa, jotenkin se nuttu oli muistaakseni erilainen kuin muulla jengillä..mutta oli ihan hyvä pakki, pelaten loppukauden meidän nykyisen UTJ:n kanssa samassa parissa.

Tuo eka divarikausi oli synkin kausi koskaan Jokereissa. Tippuminen divariin oli kova paikka, mutta kun meinattiin vielä pudota yksi sarjataso alemmas ei lämmittänyt mieltä. Oltiin muistaakseni yhdeksänsiä.

 

[laredo]

Ehei

Ainakin stadissa pelattiin yksi matsi SaiPaa vastaan, jossa silloin Leif Boorkin valmentama SaiPa oli jo käytännössä ratkaissut ottelun mutta Jokerit taisi nousta 2-5 tilanteesta 7-5 voittoon ja siinä Linkki ainakin oli mukana ja ratkaisevassa roolissa. Olisiko ollut joku kausi että yksi tippui suoraan divariin tjsp. mutta hyvin ratkaiseva se voitto tosiaankin oli. Leif Boork nimeää tuon yksittäisen ottelun edelleenkin koko valmentajauransa synkimmäksi hetkeksi.

Paikan päällä olleena lienen pakotettu korjaamaan raportin. Pääpiirteiltään homma meni näin.

Ko. otteluun tulikin yleisöä yllättäen tollaset 6 000 henkilöä. Lippuluukulla ei kukaan ollut osannut varautua. Seurauksena valtavat jonot ja monilta ekan erän hukkaaminen. Itse ottelussa Saipa johti viimeisessä erässä 13 minuutille asti 0 - 2. Viiden minuutin sisään tasoitti Jokerit. Tunnelma oli käsittämätön, ennen kokematonta Jokereitten matseissa. Muistaakseni tälle kaudelle lanseerattu jatkoaika toi sitten Jokereille vielä 3 - 2 voiton ja Saipa ei tästä tappiosta koskaan toipunut.

 

[elf]

Ko. otteluun tulikin yleisöä yllättäen tollaset 6 000 henkilöä. Lippuluukulla ei kukaan ollut osannut varautua. Seurauksena valtavat jonot ja monilta ekan erän hukkaaminen. Itse ottelussa Saipa johti viimeisessä erässä 13 minuutille asti 0 - 2. Viiden minuutin sisään tasoitti Jokerit. Tunnelma oli käsittämätön, ennen kokematonta Jokereitten matseissa. Muistaakseni tälle kaudelle lanseerattu jatkoaika toi sitten Jokereille vielä 3 - 2 voiton ja Saipa ei tästä tappiosta koskaan toipunut.

Kyseisestä pelistä: Eikös Sohlman loukkaantunut kesken pelin, löi päänsä tai jotain. Maaliin taidettiin laittaa Markus Korhonen? kun oikein muistelen.

Jatkoaika maalissa linkki hoiti B-piste aloituksen jotenkin eteenpäin ja luikersi itse perässä ja veskarilta puikot, tai jotain.. Samaan tyyliin kun nuorempi Filppula viime kaudella DDR-hallissa punasia vastaan.

Huikee peli jokatapauksessa..

 

[rancid]

Jatkoaika maalissa linkki hoiti B-piste aloituksen jotenkin eteenpäin ja luikersi itse perässä ja veskarilta puikot, tai jotain.. Samaan tyyliin kun nuorempi Filppula viime kaudella DDR-hallissa punasia vastaan.

Huikee peli jokatapauksessa..

Taisipa olla Linkki, kun pisti aloituksesta suoran syötön takatolpalle nousseelle kaverille (taisi olla Kari Laitinen), joka neppas kiekon tyhjiin. SaiPan miehet eivät tajunneet vielä kaukalosta poistuessaan, mitä oli tapahtunut.

 

[Haie]

. Maaliin taidettiin laittaa Markus Korhonen? kun oikein muistelen.

Markus Korhonen oli pikkupoika tuolloin. Maalivahti oli Mika Korpinen.

 

[laredo]

Memory lane continues

Pannaas nyt tähän syssyyn kaikki muistojen muistot.

Vuonna -78 aloin käydä matseissa viikkorahoillani, pikkupoikana ja lähinnä yksikseni. Koko jääkiekko oli uusi ja jännittävä maailma. Kävin tasapuolisesti HIFK:n sekä Jokereitten kotiotteluissa. HIFK oli se suosikki mutta jostain syystä oli semmoista säälinpoikasta Jokereita kohtaan. Ensimmäinen matsini oli seisomakatsomossa tällä kaudella. Lippu maksoi 5 mk, yleisöä 1778 ja ottelu oli Jokerit - Kärpät. Lopputulos tässä tylsähkössä pelissä tyhjässä hallissa oli 1 - 5 ja Jokereitten ainokaisen teki lupaava nuori juniori nimeltään Jari Kurri. Syötöstä maalin eteen, siitä niin 3 metrin päästä vasempaan alakulmaan.

Tuossa 80-luvun taitteessa tulee mieleen jälleen ottelu Jokerit - Kärpät. Tämän ottelun narrit hävisivät 3 - 6. Oltiin äitylin kanssa kulmassa katsomassa ja partasuinen ameriikanvahvistus Phil Verchota aloitti semmoisen tappelun juuri meidän kulmassamme että oksat pois. Ukot painivat ja nyrkkeilivät hien ja veren lentäessä ajalta joka tuntui kestävän ikuisuuden. Poislähtiessämme äiti sanoikin että "jos tämä jääkiekko on tällaista niin eiköhän sinun tulisi katsella muita urheilulajeja, minä en ainakaan enää lippuja sinulle osta." Muistaakseni tässä ottelussa Jokerit olivat tilanteeseen 3 - 3 aivan tasapäin ottelemassa voitosta mutta Melametsä meni aukomaan suutaan Kärppien vaihtoaitioon saaden 2 min ja 10 min tms. jonka jälkeen noutaja tuli.

Näihin aikoihin tosiaankin kävin tasapuolisesti Helsingin matseissa kunnes eräänä kertana ottelussa HIFK - Jokerit menin tauolla vessaan kuselle laariin. Päällä oli Jokerirotsi ja pipona IFK:n merkit. Vessassa sitten pari aikuista katsoi asiakseen kommentoida pikkupojalle "En mä tiennykkään että Jokerifanit kusee kyrvän kautta...". Tämän jälkeen siirryin Jokereitten leiriin ja poltin IFK:n pipon juhlallisesti kavereitten kanssa.

Ensimmäinen liigakausi divarin jälkeen. Ottelu Jokerit - KooKoo. Maalivahtien torjunnat KooKoo 63 ja Jokerit parisenkymmentä. Ottelun voitti KooKoo 3 - 6.

Myös muistan lekentaarisen Oton leipälaudan ja jatkoaikavoiton. Jatkoilla sitten nuorena miehenä pyysin päädyssä naisilta kielareita mestaruuden kunniaksi. Eivät lämmenneet.