Olipa käsittämätöntä draamaa tämä finaali! Jos neljä vuotta sitten pelattiin laimeat ja kuivat kisat niin nämä kisat olivat ehkä puolustusvoittoiset ja sikäli tylsähköt, mutta draamaa ja huippujoukkueiden huippupelejä ei jäänyt puuttumaan. Peliä tuskin kukaan viitsii lähteä analysoimaan, oli vaan mahtavaa taistelua ja MM-finaalille arvoisensa esitys. Italiaa pitäisin hieman parempana, ehkä juuri sen yhden onnistuneen rankkarin verran.
Zidane teki mitä teki, ei voi mitään. Onneksi Ranska ei sen jälkeen enää voittanut, olisi jäänyt vähän ikävä maku suuhun. Ei voi kuin ihmetellä miten jäätäviä pilkkuja heitettiin infernaalisessa paineessa, kaikki (paitsi tietysti Pirlo) vetivät pallon voimalla varmasti sisään. Trezeguetille sitten osui se lyhyin tikku, mutta upeasti mies seisoi selkä suorana loppuun asti.
Italia on kyllä mahtava joukkue ja se kipinä mikä vuosina 90 ja 94 syttyi tähän joukkueeseen, se palasi näiden kisojen ja suurten pelaajien ja persoonien myötä. Nyt voin tunnustaa kannattavani kolmea maajoukkuetta. Eikä ole sattumaa että joukkue jossa pelaa maailman paras maalivahti, paras toppari, paras laitapakki, paras pelintekijä, paras työjuhta, yksi parhaista piilokärjistä juhlii nyt maailmanmestaruutta.
Lopuksi vielä sanoisin että MM-kisat pitäisi pelata Euroopassa kaksi kertaa kolmesta. Yhtä jäljelle jäävää voisi kierrättää Brassien, Argentiinan ja joidenkin muiden kesken sitten.
EDIT: Olipa hauska ilmiö italialaisesta fudiskulttuurista. Kun Grosson pilkku meni maaliin, sen sijaan että pelaajat olisivat rynnänneet kasaan, kaikki juoksivat omia reittejään tekemään omia tuuletuksiaan täysin epämääräisessä järjestyksessä. Aivan huikeaa, kyllä nauratti!
