Viestin lähetti Aku
Huh huh.
Ootte te säälittäviä itkijöitä kaikki. Siis molemmista leireistä.
Ei ajatustakaan järkevästä tai analyyttisestä keskustelusta tulevasta, hyvin todennäköisesti suomalaisen mittapuun mukaan korkeatasoisesta jääkiekko-ottelusta.
Kaikki vaan itkee ja vinkuu kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, koska paskat on housussa kun tuleva matsi pelottaa niin perkeleesti.
Otteluennakko? Ennemminkin itkuviidakko.
Koska tämä ylläoleva kommenttini aiemmin tähän ketjuun ei aiheuttanut ainakaan vastalauseiden myrskyä, ennemminkin päinvastoin, päätin kirjoittaa vielä takuulla puolueettoman arvioni tämän illan pelistä, paikan päältä nähtynä (matka oli pitkä ja vaarallinen, mutta perille selvittiin).
Ottelusta erottui muutama asiakokonaisuus, jotka johtivat toinen toiseen ja sitä kautta pelin ratkaisuun.
Ensimmäinen oli Kärppien hermokontrollin pettäminen. Kärpät hallitsi pelin alkua näennäisesti, mutta muutamat hyvät maalipaikat tuhrittiin ja jäätyneet kädet syväjäätyivät.
Seuraava vaihe oli HIFK:n tehokas viimeistely, joka oli seurausta peräänantamattomasta taistelusta ja sinnikkäästä yrittämisestä erityisesti kaksinkamppailuissa. Tämä erottui jopa sinne ylimmälle penkkiriville, jossa istuin. HIFK oli sanalla sanoen kaikilla osa-alueilla parempi. HIFK myös rankaisi Kärppiä heti, kun siihen paikka tuli. Ja niitähän tuli.
Kärpät rikkoi todella typerillä tempuilla HIFK:n peliä. Ilmeisesti Kärppien pää ei kestänyt, kun itsellä peli ei kulkenut ja HIFK rankaisi heti kovalla kädellä kun paikka siunaantui. Tästä Kärpät vain intoutui tekemään lisää typeryyksiä (lieneekö pelaajilla ollut tarkoitus ikäänkuin siirtää huonon pelin syy tuomariin?).
Tuomarissa ei kuitenkaan vikaa ollut, vaikka yleisö huusi Henrikssonille mitä mielenkiintoisimpia kannustuksia. Hannu tuomitsi mitä näki, joskin jokunen taisi tulla tuomittua näkemättäkin. Yhtä kaikki, tyhmiä temppuja Kärpiltä. Selvä osoitus siitä, että Kärppien mentaalipuolen valmentautuminen peliin oli ala-astetasoista. Tämä oli Kakelta hänen valmentajauransa ehkä surkein työnäyte.
Yksi pointti on kyllä kuitenkin sanottava HIFK:n ja ennenkaikkea Kimmo Kuhtan häpeäksi. Itse seurasin erityisesti häntä ja täytyy sanoa, että kyllä oli Kipeltä erittäin neitimäistä kana-kiekkoa. Hän kaatuili ja syöksyili pitkin jäätä kuin Jaana ikään. Se HIFK ja se äijämäisyys, jota itse olen tottunut arvostamaan oli todella kaukana Kipen pelistä tänään. Tämän itse epäilen johtuvan Aravirran jokerimaisesta neitiasenteesta, jolla hän nyt lienee sitten tuhoamassa HIFK:n. Pelkään pahoin.
Joka tapauksessa illan peli ratkesi ennenkaikkea siihen, että HIFK oli joukkueena parempi kentän ja pelin jokaisella osa-alueella. Se, mistä se johtui, saattoi riippua vain yhdestä asiasta: Otteluun valmistautumisesta, keskittymisestä ja siitä, miten ja kuka tämän asian oli hoitanut. HIFK:ssä se on voinut olla vaikka bussikuski, mutta siltikin se riitti tämänpäiväisen Kake-Kärppälauman lyömiseen. Aravirran kykyjä näissä asioissa olen aina epäillyt ja epäilen vieläkin. Kärppä-pelaajilta sen sijaan näytti menneen kaikki, normaalikin psyykkinen osaaminen mitä otteluun latautumiseen tulee.
Itse ennustan, että Kärpät saa turpaan perjantaina selvin numeroin. Tuomari vaihtuu, mutta se on vain hyvä, koska viimeistään silloin kaikille selviää, että näiden joukkueiden tämänhetkinen pelillinen tasoero ei todellakaan johdu tuomarista. Ero on valmentajan taidoissa saada joukkue pelaamaan ottelun vaatimalla tasolla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Silti myös joukkue (Kärpät) saa ottaa "paremmalla materiaalilla" koetusta tappiosta omaankin piikkiinsä, hehän siellä kentällä viime kädessä ovat. Amen.
HIFK:lle ohjenuoraksi finaaleihin kuitenkin yksi neuvo: Enää ei kannata kääntää selkää laidan vieressä, sillä TPS taklaa silloinkin ja lujaa. He eivät enää jarruttele, kuten Kärpät teki. Sitten sattuu oikeasti pipisti. Tämän kanamaisuuden kun HIFK poistaa (vaikka sitten ilman Aran käskyä), niin hyvä tulee. Muuten ei kunniankukko laula.
Mikäli ennustukseni perjantain pelistä ei toteudu ja Kärpät sen vie, niin olen valmis perumaan pahat puheeni Kaken kyvyistä psyykata joukkuetta. Epäilen, jälleen kerran, että sanojeni syömiseen ei ole mitään aihetta. Nyt eikä tulevaisuudessa.
