Loukkaantumisen aiheuttavista taklauksista
Loukkaantumiseen johtavista taklauksista - puhtaista tai ei - on rutistu sen verran kauan, että osalta kirjoittajista tuntuu unohtuneen SM-liigan kirjoitetut säännöt. Jos niitä oli koskaan tiedossa, paitsion, pitkän kiekon ja rangaistuksien lisäksi.
Itse taklauksesta minulla ei ole enempiä sanottavia, sen ovat lukuisat itseäni asiantuntevammat kiekkotietäjät täällä käyneet lukuisia kertoja läpi ja tietävät varmasti paremmin kuin mihin pystyisin miljoonassa vuodessa (jostain syystä muuten tätä taklausta, sen paremmin kuin viime kevään finaalien Komarov-taklausta ynnä enemmän tai vähemmän muitakaan vastaavanlaisia kontakteja, ette siltikään ole saaneet selvitettyä perusteellisesti ja löydettyä syypäätä. Yleensä yhden joukkueen kannattajat puolustavat, vastustajan ovat vastaan ja muut ovat joko osittain tai kokonaan toisen puolella).
Sen sijaan haluaisin huomauttaa sääntöjen vaikutuksesta tuomioon. Nythän näyttää HIFK-leirissä eniten napinaa aiheuttavan pelikiellon saaminen puhtaasta taklauksesta ja huilien pituus. Erotetaan nyt kaksi oikeuden jakamiseen liittyvää seikkaa: tuomaritoiminta ja säännöt. Tuomarit toteuttavat säännöt ja tekevät näin ollen pelistä (jotenkuten) turvallisen. On
täysin yhdentekevää, oliko kontakti puhdas vai ei, koska sääntöjen (
IIHF:n säännöt 2006-2010) kohta 527, kohtuuttoman kova peli, on sovellettavissa mihin tahansa loukkaantumisen aiheuttavaan taklaukseen. Tuomareilla on käytössä pitkä lista sääntöjä, joista osaa en ole nähnyt käytettävän koskaan. Väkivaltaisuutenahan nuo taitavat suurimmaksi osaksi mennä. Oli taklaus sitten Komaroviin tai Vihkoon tai Hassiseen tai kehen hyvänsä, loukkaantumisen aiheuttaminen huolimattomuudella on rangaistavaa. Laakson tapaukseen en ota kantaa... Vaikka joku voi siitä älähtää.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyseinen sääntö on hyvä. Tykkään kovasta pelistä, mutta ilman kyseistä sääntöä peliuria katkeaisi tiuhemmin. Antaa poikien pelata, mutta hitto vie, en minäkään työn takia itseäni aio tappaa (tosin työni on vähemmän mielenkiintoista ja kiihkeää kuin lätkä).
Lisäksi on muistettava vanhat, jääräpäiset tavat. Niistä ei päästä eroon, esimerkkinä kahvakiekko, joka on sen verran syvällä ettei sitä saada pois helpolla. Jos jostain konnuudesta on aina annettu jäähy, hyvin todennäköisesti siitä saa jatkossakin jäähyn, elleivät säännöt muutu. Samaten tämä pelikieltojen pituus: vaikka myöntäisi virheensä, muutoksia alkuperäiseen päätökseen ei tehdä. SM-liiga toimii toisinaan kankeammin kuin Puolustusvoimat, joka nyt sentään on jo aika kankea laitos, ja jopa hitaammin mutta jäyhemmin kuin SPR, joka on jo saavutus! Nääh, vitsi vitsinä. Liigassa sentään halutaan uudistuksia. Niissä ei vain useimmin ole juuri mieltä.
Mielenkiintoisena lisänä tulevat SM-liigan kurinpitopäällikkö Muukkosen ratkaisut. Millä perusteella hän oikein jakaa tuomioita? Tahallisuudesta ei ollut kyse Karalahden tapauksessa hänen korjauksensa mukaan, mutta onko tahallisuuttakin useampaa astetta? Tarkoittaako hän, että jalkakamppi on tahallinen, mikäli pelaaja vaistomaisesti heittää jalan vastustajan eteen? Tämähän on meille kaikille tuttua, kaveri pitää pysäyttää ja kun ihmisluonne on tämmöinen kuin on, se käy yleensä sillä mahdollisimman ilkeällä tavalla. Väittäisinpä, että vieläpä vaistomaisesti. Muukkonen totesi, ettei usko Karalahden haluavan vahingoittaa toista pelaajaa, mutta voi teko olla tahallinen ja siitä saada sen yhden ylimääräisen matsin pelikieltoa vaikkei haluaisikaan kaveria lasarettiin. Nyt tosin nousee esille kysymys, miten käy jos maalivahdin päälle ajetaan tahallaan ja niin edelleen. Pienet erot, suuret vaikutukset. Muukkonen perustelee päätöksensä, julkisesti jopa (päätökset löytyvät liigan sivuilta), ja niistä näkyy oleellinen päätöksen kannalta. Jos nyt kysyn itseltäni (totta kai kysyn, jotta saisin teidät hiljaisiksi), millaisen linjan itse ottaisin, niin enpä äkkiseltään pysty sanomaan. Tai pystyn kyllä, mutta se menee periaatteella "kysykää mitä vaan, mäkin vastaan mitä vaan".
Tässä kirjoittaessa tulee väkisinkin mieleen, että keskustelun liigasäännöistä avaaminen auttaisi ainakin yhteen asiaan: enää ei voitaisi rutista aiheetta tuomarien surkeudesta ja heidän ala-arvoisia päätöksistään sekä kuinka puhtaasta taklauksesta voi antaa ottelurangaistuksen. Jos kerran säännöissä lukee, että vastustajan loukkaantumisen aiheuttava taklaus on ottelurangaistuksen arvoinen, niin minkäs tuomari sille mahtaa? Nariskaa vain tuomareista, kunhan he tekevät virheen. Sääntöjen osaamisesta heitä ei voi syyttää, vaikka heille muuten sysätäänkin tarkkaan ajateltuna hemmetinmoinen vastuu yli-inhimillisesta näöstä alkaen aina jumalalliseen tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen asti.
Ei ole Kerhon kotiyleisökään sen parempi, turha laittaa sädekehää pään päälle. Ottelu ei tainnut edes ehtiä alkaa kolmannessa pelissä Rinkelinmäellä HIFK:ta vastaan v. 2007 pudotuspeleissä kun eräs ilmeisen asiantunteva papparainen jo huusi päätuomarin surkeudesta. Toisekseen, runkosarjassa joku liigatasolla noviisituomareista vihelsi epäselvästä maalieduspyörityksestä rankkarin vastustajalle. Vihellyskonsertti ja naurunremakka oli melkoinen, ja tuomarin todettiin viimeistään siinä vaiheessa menettäneen ottelun hallinnan. Tosiasiassa tuomio oli aivan oikein sääntöjen mukaan. Varusteen heittämisestä omalla maalialueella tulee rangaistuslaukaus.
Tuomareilla on suuri vastuu, eikä kiitosta tule koskaan. Ei koskaan. Ellei ottelusta tule kuin hyvin vähän napinaa jälkikäteen se on hyvin hoidettu. Tuomarien palkka on aivan liian pieni julkisesta itsensänolaamisesta. Jonkinlainen masokisti on oltava, jotta lähtee vapaaehtoisesti hankkimaan tappouhkauksia.
Niin ja muuten. Tää on SM-liiga. Jos haluatte siitä entisen NHL:n kaltaisen, itku, poru ja valitus joka hemmetin taklauksesta on paitsi turhaa, myös rasittavaa. Täällä on hommattu jo adressia Kummolan erottamiseksi, ei liene suuri vaiva tehdä samaa liigan änhooälläistämisen puolesta.
---
Hmm. Olisi tainnut olla parempi tämä viesti yleisessä taklauskeskustelussa tai erillisenä kolumnina. Lisäksi jatkoajan sivusto teki oharit viestin lähettämisen aikaan, joten tästä kopiosta jäi pari kappaletta pois alkuperäiseen verrattuna. Onneksi otin copypastella talteen edes osan. Tai ehkä olisi saanut mennä bittiavaruuteen koko roska...