Siirsin vapaan puolen yleispätevästä maailmanloppuketjusta. Tämä pikku muisto sopii paremmin tänne:
Nyt kun lopun ajat ovat lähellä, uskallan tunnustaa erään nuoruusaikani suuren synnin, jonka kanssa olen tuskaillut kymmeniä vuosia. Taisin olla siinä 16-vuotias ja menossa oli mielen avartamisen aika, johon kuului myös pössyttelyn kokeileminen. Ne hipit, joilta me tätä ruskeaa ainetta hankimme, painottivat että älkää nulikat käyttäkö tätä alkoholin kanssa, sillä kannabis ei pääse silloin oikeuksiinsa. No, me käytimme sitä nimenomaan alkoholin vaikutuksen lisäämiseksi. Kävi niin, että jouluaattoaamuna huomasin taskun pohjalle jääneen pikku biitin ja päätin, että nytpä kokeilen tätä sitten pelkiltään. Mulle oli tulossa hyvä aikaikkuna tälle kokeilulle. Mutsi, faija ja mummo olivat lähdössä klo 16 joulukirkkoon ja oli pikkubroidin vuoro olla siellä mummon iloksi. Meillä oli vuorojoulut tässä. Mummo oli jo sen verran höppänä, että hän aina kuvitteli molempien poikienkin olevan kirkossa. Kirkkoon oli matkaa vajaa kilometri ja matka käveltiin mennentullen. Mummo ei ollut enää 11 sekunnin satasen kunnossa ja hänen kanssaan kävely edestakaisin kesti sellaiset 50 minsaa.
Näistä asetelmista lähdettiin siitä, että mutsi jätti laatikot uuniin ja perunat hiljaiselle tulelle ja kotiinjäävänä se jäi mun tehtäväkseni pistää uuni päälle, levy kakkoselle ja sammuttaa ne siinä 45 minuutin kuluttua. No, kauan odotettu kirkkoreissu alkoi ja meikäläinen väänsi sätkän samantien. Pistin uunin ja levyn päälle ja painuin takapihalle avartamaan aistimaailmaani tämän jointin välityksellä. Olin nukkunut edellisenä yönä sellaiset 3 tuntia. Polteltuani sen biitin tunsin selittämätöntä ilon tunnetta, johon liittyi kuitenkin voimakas väsymys. Päätin, että kyllä tässä ehtii vähän oikaista ja menin huoneeseeni sängylle selälleni makaamaan ja laitoin David Bowieta soimaan. Suora leikkaus: kaikkialla leijuu kaamea haju ja faija repii meikäläistä sängystä: "Oot polttanut laatikot ja perunat!" Keittiössä mutsi ja mummo pelastivat mitä pelastettavissa oli ja broidilla oli hauskaa. Enpä ollut laittanut munakelloa päälle. Koska oli joulu, niin tokihan ihmisillä oli iloinen mieli ja hyvä tahto, eikä mulle pahemmin suututtu. Mutsi oli sen verran kettu, että tajusi tähän liittyvän jotain muutakin kuin viaton nukahtaminen. Silloin pelimiehenä tunnustin, että olin napannut vähän viiniä ja joulukonjakkia ja asiasta päästiin yli. Nyt on paljon kevyempi olo, kun sain tämän jaettua kanssanne. Tötsyjen vetäminen jäi sinne nuoruuteen. Musta se oli typerää, unettavaa tavaraa ja preferoin alkoholin aikaansaamaa nousua kuitenkin.