Marjamäen antama arvosana 9- on käsittämättömän hyvä siihen nähden, että Suomella piti olla paras joukkue moneen vuoteen ja lopputuloksena oli huonompi sijoitus kuin vuosi sitten Jortikan johdolla. Näin siitä huolimatta, että useat pelaajat olivat vuoden kokeneempia kuin vuosi sitten ja maalivahtipelaaminen oli ainakin luokkaa parempaa.
Suomen peli oli aivan saatanasti parempaa kuin vuosi sitten.
Suomella oli paras joukkue moneen vuoteen, mikä johti siihen, että Suomi oli aivan kärkimaiden kannassa eikä roikkumassa karsintasarjan rajoilla. Suomen paras joukkue moneen vuoteen on silti paperilla aika lailla jäljessä noita tämän formaatin neljää suurta (nyt kun Ruotsikin on pitänyt viime vuosina laskea).
Se nyt on ihan yksi hailee miten sijoitusottelu sijoista 5 ja 6 päättyy. Ei siitä mitalia saa.
Lyhyessä turnauksessa kyse on aina, kuten Tami sanoo "Win the right games". On aivan sama, miten hyvältä peli näytti alkulohkossa jotain Saksaa tai umpisurkeaa Slovakiaa vastaan, kun ratkaisevilla hetkillä korttitalo sortui ja ratkaiseva matsi hävittiin.
Suomen peli näytti oikein hyvältä sekä noissa alkulohkon heittopussipeleissä että ratkaisupeleissä. Ratkaisupelit vain hävittiin, ei siellä mikään korttitalo sortunut vaan peli oli oikein hyvää - Venäjää vastaan johdon tupeksiminen on yksi asia, mutta toisaalta pelin tappamiseen aiemmin oli monta mahdollisuutta. Niitä mahdollisuuksia käyttämässä ei ollut tarpeeksi laadukkaita pelaajia.
Eikä Venäjän voitto ollut sattumaa, kuten välierä Ruotsia vastaan hyvin osoitti. Suomi oli tässäkin turnauksessa huonompi kuin Kanada, Venäjä, USA ja Ruotsi. Eteenpäinmenoa ei siis tapahtunut.
Eteenpäinmenoa tapahtui aivan saatanasti. Suomi pelasi tasaväkiset, jatkoajalle menneet matsit sekä USA:a että Venäjää vastaan. Vähintään toisesta olisi suoraan sanottuna ansaittu voitto, ja siten välieräpaikka. Viime vuonna Ruotsi ja USA kylvettivät Suomea 7-1 ja 6-2, ja Venäjältäkin otettiin siinä vielä merkityksellisessä pelissä pataan varsinaisella peliajalla.