Suomen voitto on huomattavasti vaikeampaa kuin Ruotsia vastaan, sillä edes psykologista tekijää ei nyt ole puolellamme. Pudotuspelit ovat juuri sitä, mitä USA:n pelaajat todella haluavat voittaa.
Suomella on nimenomaan tässä ottelussa psykologinen etu puolellaan. Suomi
pääsee pelaamaan puolivälierissä, kun taas USA
joutuu pelaamaan puolivälierissä.
Suomelle jo tämä puolivälieräpaikka on ihan hyvä saavutus ja nyt sitten päästään vapautuneesti haastamaan USA. Ollaan toki selkeitä altavastaajia, mutta se asetelema on sopinnut meille ennenkin. Oikeastaan tässä ottelussa ei ole Suomen kannalta mitään hävittävää.
USA:lla on sitä vastoin pelkastaan hävittävää, sillä kaikki odottavat joukkueelta selvää voittoa. Tämä on USA:lle selkeä kuolemanottelu, joka heidän on pakko voittaa. Varsinkin kun suora välieräpaikka oli jo tulossa Kanada voiton myötä. USA johti tuota A-lohkon kärkikamppailua, mutta niin vaan kanukit nousivat viimeisen 10 minuutin aikana 2 maalin takaa voittoon.
USA:lla oli siinä 4-2 tilanteessa vielä mahdollisuus lyödä lopullinen niitti ottelulle, mutta avopaikasta kiekko tolppaan. Ja sieltähän ne kanukit jälleen nousi. Jonkun verran jenkkipoikien päässä varmasti vielä pyörii tuo tappio ja siinä Suomelle onkin hyvä sauma iskeä heti ottelun alkuun, jolloin USA joutuu yhä pahempaan paikkaan.
Täytyy vielä muistaa viime vuoden kisoista, että juuri USA koki puolivälierissä yllätystappion Slovakialle. Eli näistä asetelmistä lähdettäessä, en pitiäisi mitenkään mahdottoman Suomen voittoa. Huippuonnistumistahan se vaatii koko joukkueelta, maalivahtipelin täytyy olla huipputasolla ja vastaavasti omista paikoista pitää laittaa kiekko verkkoon.
Itselläni suurin huoli kohdistuu USA:n fyysisyyteen. Nyt on ehditty jo totuttautumaan pienen kaukalon peliin, mutta täytyy muistaa, että tähän asti ollaan pelattu ainoastaan eurooppalaisia joukkueita vastaan. USA tulee pelaamaan huomattavasti kovempaa kuin aikaisemmat vastukset, sen voi sanoa nähtyäni USA-Kanada ottelun, joka oli aivan erinäköistä peliä.
Kyllä Suomenkin joukkueesta varmasti löytyy pelaajia, jotka pystyvät vastaamaan fyysiseen peliin, mutta katse kääntyy näihin meidän pienikokoisiin ratkaisupelaajiin.
Rajala on pelannut kisoissa todella pehmeästi, eikä ole hakennut minkäänlaista kontaktia, vaan on keskittynyt surfailemaan pelin ulkopuolella. Rajalalla olisi taitojensa puolesta edellytyksiä vaikka mihin, mutta pitäisi olla halua mennä pienistä väleistä ja laittaa kroppaa likoon. Rajalan kohdalla kokoonkin vetoaminen on pelkkää selittelyä, samankokoisesti tai jopa pienemmät Eberle ja Tedenby haastavat rohkeasti pakkeja.
Tämän turnauksen perustella onkin helppo nähdä, miksi nämä herrat menivät varaustilaisuuden ensimmäisiellä kierroksella ja Rajala tippui vasta 4.kierrokselle. Kekäläinen puhuu paljon pelaajien skouttaamisen kohdalla siitä halusta ja tahdosta, joka välittyy pelaajasta. Nyt on Rajalan aika näyttää löytyykö sitä todellista halua ja uskallusta pelata.
Granlundilta kyllä löytyy selvästikin halua, mutta fysiikka ei tunnu vielän riittävän isoja poikia vastaan, vaan Mikke löytyy jatkuvasti jään pinnasta. Sinällään hiukan ihme, kun Granlund on pelannut syksyn hienosti liigassa äjiä vastaan.
Mutta toisaalta tämä todistaa sen, että nuorten kisoissa ja pienessä kaukalossa kiekolliselle jää huomattavasti vähemmän aikaa tehdä ratkaisuja. Eikä siellä nuorten kisoissa ole vastassa enää mitään poikia, vaan kyllä ne on ihan äijän kokoisia kavereita, jotka heittelevät Granlundia. Granlund pitääkin pystyä tekemään ratkaisut nopeammin kuin mihin hän on liigassa kenties tottunut, koska kaksinkamppailuväännöissä hän ei pärjää.
Granlundin ja Rajalan harteilla lepää todella paljon maalinteon suhteen, joten toivottavasti onnistumisia tulee.
