20-vuotiaiden MM-turnaus Kanadan Saskatchewanissa 2009-2010

  • 254 393
  • 594

Dragan

Jäsen
Tekee Ortiollakin tiukkaa että mahtuu kahden parhaan kassarin joukkoon ensi vuonna. Aittokallio ja Gibson ovat vahvat nimet myös maalivahtitontille.

Jos tuota ensi kauden rosteris pohtisi niin omasta mielestäni vielä parempi kuin tämän vuoden joukkue. Vaikka etenkin puolustusosastolla tulee ikävä paria yli-ikäistä '90 kuten Niemi tai Laakso. Joukkue voisi kuitenkin olla jotain tähän tyyliin:

Aittokallio
Gibson/Ortio/Suomalainen/Iilahti?

Veskarit ei missään järjestyksessä. Potentiaalisia nimiä vaan listasin.

Tommi Kivistö
Sami Vatanen
Nico Manelius
Rasmus Rissanen
Mikael Aaltonen
Lauri Kärmeniemi
(Santeri Arousva/Julius Nyqvist)

Mikael Granlund
Joonas Nättinen
Toni Rajala
Iiro Pakarinen
Erik Haula
Teemu Pulkkinen
Joonas Donskoi
Mika Partanen
Mikael Salmivirta
Teemu Rautiainen
Markus Granlund
Joel Armia

Bonus valttikorttina voisi heittää kisaan pelipaikasta vielä vaikka nimiä kuten Dallas Stars AAA Midget Majorin Teemu Tiitinen (en tiedä yhtään minkä tasoinen pelaaja) tai vaikkapa Petteri Halisen Bluesista. Joka tapauksessa mielestäni ensi vuodeksi on luvassa vielä astetta parempi joukkue. Tuollainen hyökkäys olisi aika taitava, enemmänkin se tarvitsisi jonkun Hartikaisen tyylisen rouhijan. Puolustuksessakin saisi olla kokoa.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Ensivuoden kisoja tosiaan odottaa jo etukäteen. Ainakin teoriassa maalintekovoimaa pitäisi Pulkkisen ja Donskoin myötä olla enemmän kuin tällä joukkueella. Kiekkokontrolli ja taito periaatteessa riittävät, mutta kun maalivahtipelaaminen on korkeintaan keskinkertaista ja viimeistely nähdyn tuskaista, ei tulosta ole lupa odottaa.

No, toivotaan revanssia Venäjästä ja USA-Kanada-finaalia.
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Vois taas jotain intoutua selittämään, kun katselin tuon Suomi-USA-pelin uusintalähetyksen Maxilta.
Kun tuota peliä katseli, niin sai huomata, että siinä oli kaksi todella erilaisella filosofialla pelaavaa joukkuetta vastakkain. USA:n joukkueen hyökkäyspeli tähtää suoraan maalintekoon, eikä pelkkiä tilanteita edes yritetty rakentaa... yritettiin vain tehdä maaleja. USA:n hyökkäys tähtäsi aina ylivoimahyökkäyksen luomiseen toista aaltoa hyväksikäyttämällä, jolloin jenkit saavat yhden pelaajan nollille maalivahtia vastaan, mikä sopii heidän pelaajilleen, jotka ovat taitavia viimeistelijöitä.
Jenkkien heikkous on sitten se, mikä on miesten MM-kisoissakin useasti nähty, että jos vastaan tulee kiekollisesti vahva joukkue, joka hallitsee peliä kiekollisesti ja puolustaa hyvin, kuten näiden kisojen Ruotsi, niin jenkkiporukka on aika hampaaton ja mitäänsaamaton, mutta jos USA pystyy kiekollisesti hallitsemaan peliä, peli on aika selvä jenkeille, koska se pystyy vyöryttämään tätä tehokasta hyökkäyskuviotaan.

Suomi ei pyri tekemään maaleja, vaan tekopaikkoja. Kun maalikuviot eivät ole ennalta harjoiteltuja, vaan paikat maalintekoon syntyvät spontaanisti ja yllättäen, viimeistely kärsii. USAn pelitapa suosii viimeistelijöitä, Suomen pelitapa halveksuu viimeistelijöitä. Onhan se ihan eri asia, tuleeko kiekko lapaan totutun kuvion päätteeksi, vai tipahtaako se lapaan cheerliiderin pikkuhousuista.
Toisen erän lopun ylivoimasyöttelyssä Rajala ei vetänyt tyhjään maaliin, vaan jatkoi syötöllä Vataselle. Yksilöitä halveksuva pelitapa aiheuttaa juuri tällaista kylmän viimeistelyn puuttumista.
Raskin peliä on kovasti kehuttu, koska hän haastaa jatkuvasti vastustajan puolustajia 1 vs. 1 tilanteisiin. Merkittävää on kuitenkin, ettei hän ole vielä kertaakaan sellaista tilannetta voittanut.

Se, mitä Suomen pelissä kutsutaan suoraviivaisuudeksi, on paikkojen luominen ja roiskiminen maalivahdin logoon ja se, mitä USA:n pelissä kutsutaan suoraviivaisuudeksi, on pelin tähtääminen maalintekoon. Veikkaan, että jos Suomen peliä pyrittäisiin monimutkaistamaan, siitä tulisi suoraviivaista maalintekopeliä USA:n tapaan. :)
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ensivuoden kisoja tosiaan odottaa jo etukäteen. Ainakin teoriassa maalintekovoimaa pitäisi Pulkkisen ja Donskoin myötä olla enemmän kuin tällä joukkueella. Kiekkokontrolli ja taito periaatteessa riittävät, mutta kun maalivahtipelaaminen on korkeintaan keskinkertaista ja viimeistely nähdyn tuskaista, ei tulosta ole lupa odottaa.

No, toivotaan revanssia Venäjästä ja USA-Kanada-finaalia.

Eipä tuo kiekkokontrolli niin paljoa merkitse, tulos merkitsee. Suomihan voitti selvästi laukaukset sekä Venäjää että Yhdysvaltoja vastaan, mutta hävisi kummatkin matsinsa. Ihan samahan se on, vaikka kiekko olisi Suomella lähes koko ajan hallussa ja laukauksia satelisi, jos hallinta on näennäistä ja laukausten laatu luvattoman heikko.

Maaliin joku sellainen pelaaja, joka saa oikeasti pelata ykkösenä illasta toiseen ja on tottunut paineisiin. Esim. jos Ortiosta puhutaan, niin vaikka Joni lupaava onkin, niin eihän hän TuTossakaan mikään ns. voittava maalivahti ollut. Torjuntaprosentit olivat Ortiolla näyttäviä, mutta TuTon Tommi "betoni" Virtasen voittoprosentti otteluista on paljon suurempi. No, kenties ensi vuonna sitten Ortiokin on kehittynyt lisää, veskarithan ovat parhaimmillaan vasta vanhempina.

Mitä kenttäpelaajiin tulee, niin jos ei osata tehdä maaleja (kuten ei näköjään osata), niin sitten ainoa vaihtoehto on muuttaa pelityyliä aktiiviseksi puolustuspeliksi, antaa vastustajan pitää kiekkoa mutta pelata "kilpikonnapuolustusta", josta lähdetään hyökkäämään vain vastaiskuilla ja ylivoimalla. Mukaan isoja kovaotteisia pakkeja sekä lisää Hartikais-tyyppisiä suoraviivaisia rouhijoita hintelien ihmelapsien rinnalle.

Tämäntyylinen taktiikka näytti ainakin Sveitsillä toimivan mainiosti, yli 50 laukausta tuli sveitsiläismaalivahdillekin, mutta laukausten laatu ei ollut ihmeellinen ja Sveitsin koppipuolustuslinja piti. Tylsäähän tuollainen epäkiekko on katsojan kannalta, mutta tulosurheilussa tulos ratkaisee, ja pelitapa on sovitettava omiin resursseihin.

Faktat on tunnustettava, ja fakta on, että ei suomalainen juniorikiekkoilu ei tällä hetkellä samalla tasolla kuin muilla jääkiekon huippumailla, eikä täällä panosteta siihen samalla tavalla kokonaisvaltaisesti kuin vaikkapa Ruotsissa tai Yhdysvalloissa. Ei se mikään sattuma ole, että Ruotsin junnut pärjäävät, kyllä siihen on panostettu ja toimintaa koordinoitu.

Henkilökohtaisesti toivon, että Suomi saisi nyt kiekot häkkiin merkityksettömässä sijoitusottelussa ja voittaisi Venäjän, ja toivon Sveitsin jatkavan hyviä otteitaan saavuttamalla pronssiottelussa voiton Yhdysvaltoja vastaan.

Finaaliin minun puolestani siis Kanada ja Ruotsi, ja voitto totta kai länsinaapurille. Sinikeltaisten joukkue ilmoitti ainoaksi tavoitteekseen kultamitalin jo ennen kisoja, ja ennemmin kultamitalin ruotsalaisille suo kuin kanukeille.
 

Touho

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Suomi, Minnesota
Ensi kauden runkohan koostuu pääosin näistä pelaajista:

Ortio/Gibson/Aittokallio

Vatanen/Rissanen/Kivistö/Manelius/Aaltonen/Kärmeniemi/Nyqvist

Pulkkinen/Granlund/Haula/Rajala/Nättinen/Donskoi/Partanen/Salomäki tai Granlund jr/Tallberg/Pakarinen

Maalivahdit ja puolustus on aika helppo mutta hyökkäyksessä kaikki on vielä auki. Puolustuksen yleistaso jää kyllä tämän vuoden tasosta vaikka Vatanen jatkaakin/pelaakin ensi kisoissa, sillä Niemi, Eronen, Laakso tippuvat ja tilalle Rissanen, Manelius, Aaltonen eivät välttämättä ole edustuksessa ensi kaudella.

Toivottavasti Rajala pääsee SM-Liigaan takaisin. Liike kuntoon ja heti!
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Edustuskelpoiset ensi vuoden kisoissa:

Joni Ortio
Sami Aittokallio (+ 2011-2012 kisat)
Tommi Kivistö
Sami Vatanen
Toni Rajala
Iiro Pakarinen
Mikael Granlund (+ 2011-2012 kisat)
Joonas Nättinen
(Erik Haula)
(Teemu Pulkkinen, + 2011-2012 kisat)
(Joonas Donskoi, + 2011-2012 kisat)

Lisäisin tähän vielä:

Toni Kluuskeri (vakuutti allekirjoittaneen ottelussa Sveitsiä vastaan)
(Miikka Salomäki, +2011-2012-2013 kisat)
(Markus Granlund, +2011-2012-2013 kisat)

Eli hyviä pelimiehiä on tyrkyllä ensi vuoden kisoihin. Ja mielestäni, kun tätä listaa katsoo, niin kyllähän Suomi-kiekko edelleen lahjakkuuksia tuottaa hyökkäyspäähänkin. Joukkueen kokoamisessa vaan ei koskaan ole oikein ajatus mukana.
 
Viimeksi muokattu:

Wilson-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Kokonaisuudessaan Suomen esitys kaikkia kovempia joukkueita vastaan oli erittäin hampaaton. Tämän kruunasi parhaiten ottelu jenkkejä vastaan, jossa edes maalipaikoille ei päästy juuri ollenkaan. Ja kun ottaa huomioon suomen viimeistelytaidon niin voitto ei ole mahdollinen. Suomen "tähtipelaajat" floppasivat totaalisesti. Rajala ja Granlund ovat kyllä niin kaukana muiden maiden tähdistä, että tulee mieleen pitäisiköhän tässä jo huolestua kun lupaavimmat pelaajat ovat tuota tasoa. Siinä missä Sveitsin -92 syntynyt häkkipää ratkoo pelejä nämä suomen lupaukset eivät saa mitään aikaan. Puhumattakaan jos ruvetaan vertailemaan Kanadan ja Yhdysvaltojen tähtiin. Toivottavasti ensivuodeksi saadaan vahvistusta ainakin maalivahtiosastolle ja sopii myös toivoa, että Rajalat ja Granlundit saavat jotain aikaiseksi.
 

Touho

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Suomi, Minnesota
Minkälaista ketjuttelua on ensi kaudella? Granlundin tilanne on sellainen että pelaako mies sentteriä vai aikooko pelata/jatkaa laidassa kuten tällä kaudella HIFK:ssa. Jokatapauksessa tulee nostamaan tasoaan tästä turnauksesta. Sentteritilanne olisi siinä tapauksessa Ma.Granlund, Nättinen, Salomäki, Halinen. Itse kannattaisin Rajalan siirrättämistä Nättisen rinnalle, sillä on kaveri sen verran köykänen, että tarvitsee sen yhden jämäkämmän kaverin ja ykkösketju olisi Pulkkinen-Granlund-Granlund, mikä toisaalta olisi aika mikkihiiri ketju, mikä olisi hiukkasen riskaabelia, mutta eiköhän sekin onnistune.

Kakkonen Rajala-Nättinen-Donskoi ja monipuolisempi Haula kolmoseen tyyliin Haula-Salomäki-Partanen.

Neloskenttä olisi Tallberg-Halinen-Pakarinen ja siinä olisi sitä kuuluisaa vääntövoimaa ja jo tänä vuonna erinomaiset kisat pelannut Pakarinen jatkaisi nelosessa. Tarvittaessa Pakarisen voisi nostaa ykköseen/kakkoseen, mutta ainakin alussa näin.

Mielestäni puolustuksen taso laskee, vaikka Suomen puolustus on ollut heikkoa näissä kisoissa. Eronen ja Laakso ovat pelanneet tällä kaudella omissa liigamiehistöissään ja Niemi oli joukkueen kapteeni. Heidän tilalleen tulevat Rissanen, Manelius ja Aaltonen. Manelius ja Aaltonen eivät todennäköisesti pääse ensi kaudella edustusjoukkueidensa kokoonpanoon kuin kokeilemaan elleivät ota isoa tasonnostoa kesällä.

Maalivahtitilanne on selvää pässinlihaa. Ortio ottanee harppauksia Ylösen valmennuksessa ja on selkeästi parempi ensi vuonna. Gibson ja Aittokallio ovat kovat haastajat.

Granlund-Granlund-Pulkkinen
Donskoi-Nättinen-Rajala
Haula-Salomäki-Partanen
Pakarinen-Halinen-Tallberg

Vatanen-Rissanen
Aaltonen-Manelius
Kivistö-Kärmeniemi

Ortio/Gibson/Aittokallio
 

Petrell#32

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Mikael Granlund
Rajala ja Granlund ovat kyllä niin kaukana muiden maiden tähdistä, että tulee mieleen pitäisiköhän tässä jo huolestua kun lupaavimmat pelaajat ovat tuota tasoa.

Olisi pitänyt olla jo monta vuotta. Täytyy Granlundin kohalla muistaa ikä. Hänen tasonsa muiden maiden vastaaviin tapahtuu paremmin u18 kisoissa. Rajalaan olin pettynyt jo siinä vaiheessa, kun kaveri lähti WHL:n pelaamaan. Vai voiko joku väittää, että hän ei olisi tällä kaudella kehittynyt paremmin Ilveksessä ketjukavereinaan Pesonen ja Genoway?
 

Schadowan

Jäsen
-93 syntyneistä siis mahdollisia nimiä voisivat olla Armia, Salomäki ja Granlund. Tärkeintä lienee, että he pelaavat ensi kauden alusta lähtien liigassa tai ainakin Mestiksessä. Mitään A-junnujyriä on turha nostaa mukaan. Mutta luulen, ettei kisoissa nähdä kuin max yksi 1993-syntynyt. Meillä on kuitenkin vahva 91-92 pohja hyökkääviin kenttiin. Granlund, Pulkkinen, Donskoi, Haula, Rajala. Nättistä en enää laske potentiaaliseksi hyökkäyspään nimeksi. Hänestä saadaan kiva kolmos/nelos kentän sentteri. Eli periaatteessa kakkoskenttään olisi sentterin paikka avoinna. RGP kenttää on täysin turha rikkoa. Haula ja Donskoi kakkoseen. Kolmos ja neloskenttään riittää pelaajia Pakarisen johdolla.

Pakisto huononee ja veskariosasto pysyy about samana. Vaikea sanoa miten sitten käy, mitali on työn ja tuskan takana jälleen kerran. Kukakohan saadaan valmentajaksi?
 

Katto

Jäsen
Minäkin kiinnitin huomiota siihen ettei Jortikka reagoinut mihinkään. Samoilla ketjuilla vedettiin vaikkei homma toiminut.

Jortikan pleksiin nojailusta tuli ihan Alpo Suhonen mieleen.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mitä kenttäpelaajiin tulee, niin jos ei osata tehdä maaleja (kuten ei näköjään osata), niin sitten ainoa vaihtoehto on muuttaa pelityyliä aktiiviseksi puolustuspeliksi, antaa vastustajan pitää kiekkoa mutta pelata "kilpikonnapuolustusta", josta lähdetään hyökkäämään vain vastaiskuilla ja ylivoimalla. Mukaan isoja kovaotteisia pakkeja sekä lisää Hartikais-tyyppisiä suoraviivaisia rouhijoita hintelien ihmelapsien rinnalle.

Tämäntyylinen taktiikka näytti ainakin Sveitsillä toimivan mainiosti, yli 50 laukausta tuli sveitsiläismaalivahdillekin, mutta laukausten laatu ei ollut ihmeellinen ja Sveitsin koppipuolustuslinja piti. Tylsäähän tuollainen epäkiekko on katsojan kannalta, mutta tulosurheilussa tulos ratkaisee, ja pelitapa on sovitettava omiin resursseihin.

Mä näen kyllä tämän kuvion syy- ja seuraussuhteet aika lailla toisin päin. Oma käsitykseni on se, että Westerlund, Summanen, Dufva ja muut tulossankarit ovat nimenomaan luoneet sellaisen suomalaisen pelitavan, jota Musta Nuoli yllä kuvaa. Kielletään joukkuetaktiikkaan vedoten kaikki edes mahdollisesti maaliin tähtäävä toiminta ja vieraannutaan siitä.

90-luvun alussa miesten maajoukkue vielä vilisi vanhan liiton senttereitä, jotka osasivat tehdä maaleja ja pisteitä ilman erillistä taktiikkapalaveria. Nykyään mieluiten valjastetaan 2-3 jarruketjua ja odotetaan yhdeltä ihmeitä. Maalintekovastuusta vapautetaan joukkueen enemmistö, mikä suomalaiselle tietysti onkin suuri helpotus. Näin syntyy kaiken maailman ruohija-taistelijaa vaikka millä mitalla, mutta liian vähän peruspelaajia, jotka eivät kuollakseen pelkää maalitilanteita.

Väsyneessä mielentilassa tehty kärjistys, mutta menköön.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Minäkin kiinnitin huomiota siihen ettei Jortikka reagoinut mihinkään.
Näihin ongelmiin on aivan omat lääkkeensä, mutta ei niistä sen enempää.
---

Kaikenlaista mukavaa on nykytekniikka tuonut meidän penkkiurheilijoiden iloksi, mutta pakko myöntää, että nämä spekulaatiot junnujen kehityksestä yms. ovat aika turhia ja ahdistaviakin omasta mielestäni. Selänne, Koivu ja kumppanit saivat tulla meitin iloksi sellaisenaan, ja vaikka tähtiä odotettiinkin, ei tarvinnut ahdistua Sakun löysäilystä toisen erän kuudennessa vaihdossa Ruotsin maalin takana, kun Foppa vei siltä kiekon ja on paljon fyysisempi ja muutenkin lahjakkaampi, eikä siitä Sakusta paskaakaan tule enää.
 

#16 Murray

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei se ikä näyttänyt hidastavan Taresenkon tai Niederreitterin menoa. Molemmat -92 syntyneitä ja molemmat Granlundia edellä miltei joka osa-alueella.

No toi nyt on vähän liioiteltua. Molemmat pelaajat ovat maalintekijöitä ja heillä on parempi liike kuin Granlundilla. Tästä on ihan turha vatvoa. Granlund on vielä erittäin hidas ja ei liike riitä näihin kisoihin. Aikaisemmin jo sanoin, että SM-liigassa tuo liike riittää, koska hän pelaa laidassa. Hirvittävät erot tuli laitureihin kun hän pelasi keskellä, ei koskaan kerinnyt mukaan auttamaan.

Laita on tällä hetkellä Granlundille oikea pelipaikka, jos/kun liike parantuu niin siirto keskelle.
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Ei se ikä näyttänyt hidastavan Taresenkon tai Niederreitterin menoa. Molemmat -92 syntyneitä

Tarasenko on kyllä 91-syntynyt, tosin loppuvuodesta, minkä vuoksi häntä ei ole NHL:aan varattu.
Venäjän joukkueessa Kuznetsov ja Telegin olivat 92-syntyneitä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mä näen kyllä tämän kuvion syy- ja seuraussuhteet aika lailla toisin päin. Oma käsitykseni on se, että Westerlund, Summanen, Dufva ja muut tulossankarit ovat nimenomaan luoneet sellaisen suomalaisen pelitavan, jota Musta Nuoli yllä kuvaa. Kielletään joukkuetaktiikkaan vedoten kaikki edes mahdollisesti maaliin tähtäävä toiminta ja vieraannutaan siitä.

90-luvun alussa miesten maajoukkue vielä vilisi vanhan liiton senttereitä, jotka osasivat tehdä maaleja ja pisteitä ilman erillistä taktiikkapalaveria. Nykyään mieluiten valjastetaan 2-3 jarruketjua ja odotetaan yhdeltä ihmeitä. Maalintekovastuusta vapautetaan joukkueen enemmistö, mikä suomalaiselle tietysti onkin suuri helpotus. Näin syntyy kaiken maailman ruohija-taistelijaa vaikka millä mitalla, mutta liian vähän peruspelaajia, jotka eivät kuollakseen pelkää maalitilanteita.

Väsyneessä mielentilassa tehty kärjistys, mutta menköön.

Niin no... Dufva-kiekko on paskaa katseltavaa, Jukurien robottikiekkokin oli aikoinaan hirvittävän tylsää - mutta aina ne perhanat voittivat,vaikkakin vähämaalisesti. On aivan totta, että Westerlund, Dufva, Summanen yms. ovat luoneet tuollaisen pelitavan -ja sen seurauksena juniorivalmennuskin on sen vuosia sitten omaksunut.

Nyt sitten ei tiedetä, ollako lintu vai kala: nykyinen juniorijoukkue yrittää selvästi pelata tavalla, johon sen jäsenten kyvyt eivät riitä. Samalla myöskään pelaajien luovuus ei riitä, koska heille on todennäköisesti vuosikausia iskostettu juuri tätä virheitä (ja luovuutta) välttelevää konemaista joukkuerouhimista yksilösuoritusten rinnalla.

U20-joukkue ei (tavallaan suomalaisen jääkiekon onneksi, sillä jääkiekko on maalintekopeli, ei maalinestopeli) enää tätä robottikiekkotaktiikkaa noudata, mutta valitettavasti joukkueen taitotaso ja fyysiset valmiudet eivät kuitenkaan riitä siihen taktiikkaan, jota se nyt noudattaa. Aktiivinen pelinhallinta, kiekon dominointi ja runsaat laukauksethan olisivat erinomainen asia, jos laukauksissa olisi järkeä ja pelaajilla olisi luovuutta ja ennen kaikkea terveen itsekästä rohkeutta kokeilla itse erilaisia suoraviivaisia vetoja ylisyöttelyn ja maalivahdin rintapanssariin ampumisen sijasta.

Mutta jos ja kun taidot tai fysiikka eivät jotain vastustajaa vastaan kertakaikkiaan riitä (USA ja Kanada esimerkkeinä), niin silloin on syytä hallita myös erilaiset pelitavat ja -strategiat, joihin kuitenkin kuuluu tuo koppipuolustus, ja jonka esim. Ruotsi ja Tshekki aina osaavat mallikkaasti arvokisoissa. Nämä maathan hallitsevat hyökkäämisen mainiosti, mutta osaavat myös säädellä pelin tahtia ja jäädyttää peliä johtoasemassa. Tämä jäädytys on nimenomaan aktiivista jäädytystä, ei passiivista mailan puristamista. Ja joka kentän tulisi kyetä maalintekoon ja saada siihen mahdollisuus ja kannustusta, ei vain ykköskentän. Tästä syystä Jukka Jalosen pelirohkeusteesit ja "joka kenttä pelaa"-ideologia kuulostaakin oikein hyvältä ajatukselta ylitiukan roolittamisen ja siitä seuraavan maalintekovastuusta vapautumisen sijasta.

Näin offtopicina: sama rajoittuneisuus koskien pelitaktiikan vaihtamista sekä suoraviivaisten hyökkäysten puute koskee myös suomalaista jalkapalloa.Huuhkajathan painavat aina samalla kaavalla, oli vastassa sitten joku lilliputtivaltio (joka blokkaa kilpikonnamuurissa kaiken ja käyttää ainoan paikkansa maalintekoon) tai jalkapallon suurmaa, jonka taiturimaiset monilahjakkuudet survovat palloa sisään niin että verkko vain väpättää. Tällä "taktiikalla" Suomihan sai MM-karsinnoissakin aikaiseksi tasurin jotain kääpiövaltiota vastaan ja murskatappiot Venäjää vastaan (jonka puolestaan pudotti jatkokarsinnoissa paremmalla taktisella pelillä Slovenia, kahden miljoonan ihmisen pieni maa). Kumma kun ei hemmetinmoisilla rahoilla saada jalkapalloon sellaista päävalmentajaa, joka hallitsisi kaksi eri peluutustapaa. Sen siitä saa, kun on engelsmanneja valmentajina.
 

Wilson-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
No toi nyt on vähän liioiteltua. Molemmat pelaajat ovat maalintekijöitä ja heillä on parempi liike kuin Granlundilla. Tästä on ihan turha vatvoa. Granlund on vielä erittäin hidas ja ei liike riitä näihin kisoihin. Aikaisemmin jo sanoin, että SM-liigassa tuo liike riittää, koska hän pelaa laidassa. Hirvittävät erot tuli laitureihin kun hän pelasi keskellä, ei koskaan kerinnyt mukaan auttamaan.

Näiden kisojen perusteella ei voi kyllä mainita montaa asiaa, jonka Granlund tekee paremmin kuin Tarasenko tai Niederreitter. Toki Granlundilla on potenttiaalia vaikka mihin ja kyseessä on nuori kaveri ja kehitys esim. liikkeen osalta on kesken, mutta silti ihmetyttää Granlundin hampaattomuus näissä kisoissa. Ja en ole tässä nyt vertailemassa Granlundia kisoissa esiintyneisiin pari vuotta vanhempiin tähtiin mm. Filatov, vaan muiden maiden ikätovereihin, eli ikäluokkansa lahjakkaimpiin. Mielestäni tämä vertailu on aivan aiheellista.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Niin no... Dufva-kiekko on paskaa katseltavaa, Jukurien robottikiekkokin oli aikoinaan hirvittävän tylsää - mutta aina ne perhanat voittivat,vaikkakin vähämaalisesti. On aivan totta, että Westerlund, Dufva, Summanen yms. ovat luoneet tuollaisen pelitavan -ja sen seurauksena juniorivalmennuskin on sen vuosia sitten omaksunut.
Nyt sitten ei tiedetä, ollako lintu vai kala: nykyinen juniorijoukkue yrittää selvästi pelata tavalla, johon sen jäsenten kyvyt eivät riitä. Samalla myöskään pelaajien luovuus ei riitä, koska heille on todennäköisesti vuosikausia iskostettu juuri tätä virheitä (ja luovuutta) välttelevää konemaista joukkuerouhimista yksilösuoritusten rinnalla.

Tässä on jälleen kerran tiivistetty pääsyy (toki muitakin on) siihen, miksi suomalaisjunnut ovat vaikeuksissa.
Tuhannennen kerran: jos parikymppiseksi asti ja pahimmillaan palopostin kokoisesta asti päähän on juntattu virheiden ja riskien välttämistä, pääty- ja ränniheittoja ja riistokiekkoa (joka onkin todella oleellinen juttu kymmenkesäiselle...) sen sijaan, että olisi opetettu ja annettu oppia oikeassa tahdissa virheidenkin kautta lätkän oleellisia perustaitoja, on turha vinkua ratkaisijoiden, taitoniekkojen ja pelirohkeuden perään. 18-20-vuotias voi vielä kehittyä joissain asioissa, mutta ei se ajokoira sieltä selkärangasta enää lähde.

U 20-joukkue ei (tavallaan suomalaisen jääkiekon onneksi, sillä jääkiekko on maalintekopeli, ei maalinestopeli) enää tätä robottikiekkotaktiikkaa noudata, mutta valitettavasti joukkueen taitotaso ja fyysiset valmiudet eivät kuitenkaan riitä siihen taktiikkaan, jota se nyt noudattaa. Aktiivinen pelinhallinta, kiekon dominointi ja runsaat laukauksethan olisivat erinomainen asia, jos laukauksissa olisi järkeä ja pelaajilla olisi luovuutta ja ennen kaikkea terveen itsekästä rohkeutta kokeilla itse erilaisia suoraviivaisia vetoja ylisyöttelyn ja maalivahdin rintapanssariin ampumisen sijasta.
Mutta jos ja kun taidot tai fysiikka eivät jotain vastustajaa vastaan kertakaikkiaan riitä (USA ja Kanada esimerkkeinä), niin silloin on syytä hallita myös erilaiset pelitavat ja -strategiat, joihin kuitenkin kuuluu tuo koppipuolustus, ja jonka esim. Ruotsi ja Tshekki aina osaavat mallikkaasti arvokisoissa.

Totta kai on syytä hallita, ja tämäkin on kiekosta yleensä ja junnukiekosta erityisesti yhtään omaa kokemusta ja näkemystä omaaville selvää. On vain niin, että sen koppipuolustuksen oppii kuka normaalijärkinen pelaaja tahansa, jopa vielä aikuisena - toisinpäin on myöhäistä itkeä enää murrosiän jälkeen.
Edelleen, on täysin käsittämätöntä, että tällainen perusfakta kiellettiin suomalaisessa junnukiekossa yli vuosikymmeneksi - ja samalla ajettiin x määrä potentiaalisia pelimanneja, vanhan liiton koutseja ja ex-pelaajia ulos lajista, kun näitä ei kiinnostanut pelin ja pelaajien yksilökehityksen pilaaminen "tieteellisillä" menetelmillä, prosenttilaskuilla ja potkulaudoilla.
En jaksa enää toistaa, mitä olen ylläolevia, aikuisten ammattilaisten linjauksia sokeasti apinoineista junnuvalmentajista mieltä, mutta onneksi suuntaus on sentään kääntynyt tolkullisemmaksi. Mutta aikaa suunnan kääntämiseen tarvitaan, vuosia.
 
Viimeksi muokattu:

Hearsay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Muutama fakta:

- odotuksiin nähden ykköskenttä suorastaan romahti kisoissa
- silti sitä peluutettiin samassa kokoonpanossa läpi kisojen
- ylivoimassa Granlund oli pelintekijänä leftin miehelle oudolla paikalla
- Jortikka ei reagoinut mihinkään vaan nojasi pleksiin kädet ristissä (lue sidottuna)
- kaikki koohottavat siitä, miten nämä kisat ovat näytön paikka NHL:ään

Kysymyksiä:

- Miksi näytön paikka annetaan lopulta vain etukäteen hypetetyille pelaajille?
- Mitä tapahtuu kulisseissa, kuka on "sitonut" Jortikan kädet?
- Kuinka paljon kisoissa pyörii scoutteja ja pelaaja-agentteja?
- Ratkaiseeko raha?
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Muutama fakta:
- Jortikka ei reagoinut mihinkään vaan nojasi pleksiin kädet ristissä (lue sidottuna)

Kysymyksiä:
- Mitä tapahtuu kulisseissa, kuka on "sitonut" Jortikan kädet?

Taisi vain Jortikka mennä omalle mukavuusalueelleen eli mökötysasentoon, kun ei kulkenut. Ruotsi-ottelua eniten näistä pääsin näkemään ja siinä ainakin oli kuvaava TV-katko: Ruotsin valmentaja puhui pelaajille ja kädet viuhtoivat ohjeita. Siitä kuva leikkasi Suomen vaihtoaitioon, jossa nökötti kolme toteemipatsasta kädet puuskassa Jortikan johdolla. Sanaakaan ei vaihdettu. Peli oli toki selvästi Ruotsille siinä vaiheessa, mutta eihän valmentajan pitäisi ensimmäisenä henkiä sitä "Me ollaan hävitty tää peli" -juttua.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Taisi vain Jortikka mennä omalle mukavuusalueelleen eli mökötysasentoon, kun ei kulkenut. Ruotsi-ottelua eniten näistä pääsin näkemään ja siinä ainakin oli kuvaava TV-katko: Ruotsin valmentaja puhui pelaajille ja kädet viuhtoivat ohjeita. Siitä kuva leikkasi Suomen vaihtoaitioon, jossa nökötti kolme toteemipatsasta kädet puuskassa Jortikan johdolla. Sanaakaan ei vaihdettu. Peli oli toki selvästi Ruotsille siinä vaiheessa, mutta eihän valmentajan pitäisi ensimmäisenä henkiä sitä "Me ollaan hävitty tää peli" -juttua.

Ai Jortikkaanko me sittenkin kaaduttiin? Minusta Suomi kaatui ihan luokattoman huonoon viimeistelyyn, surkeaan maalivahtipeliin ja puolustuksen heikkouteen. Suomi olisi tarvinnut edes jonkun joka osaisi laittaa kiekon sisään paikoista, nyt jokaista maalia kohti tehtiin ihan älyttömästi töitä - on tosin ihan sama ongelma myös miesten tasolla sillä niitä luontaisia maalintekijöitä Suomella on Selänteen lisäksi valitettavan vähän. Teemu Pulkkisesta toivottavasti sellainen vielä saadaan. Granlund oli odotuksiin nähden pettymys mutta onneksi Mikaelilla on vielä ikänsä puolesta aikaa kehittyä, näitä kisojakin voi vielä pelata useammat. Ennen kaikkea Suomi olisi tarvinnut turnauksen parhainpiin kuuluvaa maalinvahtipeliä, Ortio oli sanalla sanoen paska ja yhtään isoa torjuntaa ei tule edes mieleen.
 

Hearsay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kaaduttiin siihen, että valmennusjohto ei reagoinut pelin aikana tai niiden välissä kokoonpanoihin, vaikka esim. Rajala oli ykkösessä täysi sukka. Ja ylivoimaa Granlund joutui pyörittämään ihmeellisestä paikasta. Miksi? Jotta Rajala pääsi laukomaan suoraan syötöstä!
USA-pelin lopussa, kun Rajala lopulta laitettiin vilttiin (Hallelujaa!), Elo pelasi yhden vaihdon Granlundin vasemmalla laidalla. G:hen tuli ihmeellisesti uutta virtaa ja kaatuessaankin löysi syötöllään Elon, joka pääsi tilanteesta laukomaan. MIKSI EI TÄTÄ KOKEILTU AIEMMIN?
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Grandlund nyt oli ihan sukka, tehoili jotain helvetin Itävaltaa vastaan, eipä toi muukaan Suomi porukka edukseen esiintynyt. Voi olla ettei kovin korkealla varata suomalaisia mukamas lupauksia tänä vuonna nahilaan.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Moniko oikeasti odotti, että Granlund Suomesta, 17 v., alistaa koko maailmaa näissä kisoissa? Eiköhän Granlund ole parhaimmillaan näissä kisoissa esim. parin vuoden päästä. Lisäksi on valitettavaa, vaikka totta, että Suomen huipun ja Usan/Kanadan/Ruotsin huipun välillä on kuilu, iso kuilu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös