Pöhöttyneen ja elähtäneen hesarin levätessä itsetyytyväisillä laakereillaan Aamulehti lataa aihe toisensa jälkeen painetta kansallisiin kipupisteisiin. Viikolla pääkirjoitussivulla otettiin pureskeltavaksi pyhä kepulehmä eli koko maan asuttuna pitäminen. Ei tarvitse olla selvännäkijä olettaessaan, että lehden asenne oli selvä: pohjoisia ja itäisiä syrjäseutuja ei pidä ehdoin tahdoin pitää hengissä koska se tulee muulle väestölle liian kalliiksi. Niinpä asutuksen pitää antaa rauhassa ja vapaasti asettua luonnollisille sijoilleen - suurinpiirtein Pähkinäsaaren rauhan kartoittaman rajan eteläpuolelle. Näin turvataan Suomen (Varsinaisen Suomen) toimintakyky ja kannattavuus.
Vaikka omat taustat ulottuvatkin paliskuntarajojen pohjoispuolelle ymmärrän ja hyväksyn tuon ajatusketjun melko hyvin. Jos töiden karatessa Intiaan ja Kiinaan meillä ei ole varaa pitää armeijaa - luovutaan siitä, ja jos samasta syystä ei ole varaa kustantaa asvalttiteitä Iisalmeen ja Kilpisjärvelle - jätetään ne huoltamatta. Ken haluaa jäädä asustamaan rakkaa ja kairaa, jääkööt sinne mutta omalla kustannuksellaan. Yhteiskunta tarjoaa "ilmaiset" palvelunsa vain tietyllä alueella, sen ulkopuolella jääkööt yrittäminen lännen lakien kaltaiseksi olotilaksi.
Vaikka omat taustat ulottuvatkin paliskuntarajojen pohjoispuolelle ymmärrän ja hyväksyn tuon ajatusketjun melko hyvin. Jos töiden karatessa Intiaan ja Kiinaan meillä ei ole varaa pitää armeijaa - luovutaan siitä, ja jos samasta syystä ei ole varaa kustantaa asvalttiteitä Iisalmeen ja Kilpisjärvelle - jätetään ne huoltamatta. Ken haluaa jäädä asustamaan rakkaa ja kairaa, jääkööt sinne mutta omalla kustannuksellaan. Yhteiskunta tarjoaa "ilmaiset" palvelunsa vain tietyllä alueella, sen ulkopuolella jääkööt yrittäminen lännen lakien kaltaiseksi olotilaksi.