Ja voi sitä riemukasta tunnetta silloin, kun miehen peli meni pipariksi ja Otto silmin nähden turhautui.
Oli mahtavaa, kun vastustajan joukkueessa oli pelaajia, joita rakasti vihata.
Jere Karalahti, Ville Leino, Pasi Nielikäinen, lista on loputon..
Pelaajaturvallisuuden näkökulmasta tietynlaisen taklauspelin regulointi on ollut paikallaan. Samaten ns. show painit nyt on hienokseltaan väsähtäneitä, olkoonkin, että nykyseltään poistuneet muutenkin. 2004-05 Nielikäinen-Helenius oli ajoitellen maaginen rivalry ja nostatti jännitettä Isomäen iltaan, mutta mahtaskohan enää syttyä samalla lailla.
Samalla näillä siistimistalkoilla on siivottu kyllä persoonat piiloon. Tai persoonalliset piirteet piiloon. Ikään kuin huomio, ulkoinen paine ja toimintakulttuuri sellanen, että vaatii häpyä erottua joukosta. Harvoilta löytyy ja menee vähän kliiniseksi. Eipä siinä, nyt pari viime kautta sekä Ässäfanin että Liigafanin näkökulmasta peli on ihan hyvää, vauhdikasta, intensiivistä, mutta sellanen elementti on nykyään verrattuna takavuosiin, että tilanteet, mähinät jätetään kesken ja käännytään pois. Ei haluta valokeilaa itseensä tai sitten kulttuuri ei tuota enää romuluisempia persoonia.
Vilkaisu mestaruuskautemme 2012-13 runkosarjan top-100 jäähyminuutit.
M Kankaanperä. I Pikkarainen. Nemo Nieminen. JRuutu. Huhtala. Giliati. E Rajamäki. M Jokela. Kantola. Söderholm. Jesse. R Abid. Melart. Huml. F Riska. Tuukka Mäntylä. Jysky Marttinen. Liivik. Ozzy Väänänen. M Tuulola. M Viitanen. Teemu Nurmi. J Kolehmainen. Varakas. A Halonen. Vellu Savinainen. A Aarnio. Juho Keränen. Sammal-Tapsa. Gene-Matti. J Tyrväinen. A-J Niemi. A Rantanen. Seuraavalla kaudella J Green, Semir, Jere, Jonne V.
Ehkä ne hektisimmät kilpavarustelut raskaassa kalustossa oli jo taakse jääneitä, mutta onhan tuossa 10 vuoden takaa melkonen nippu persoonia, kohnoja, elämäntapaintiaaneja, joiden pelityyli, esiintyminen ja heittäytyminen on hieman erilaista mitä nykypäivän Liigassa tuppaa olemaan.