Kestohuumoriksi kääntynyt syyskuu, lämpimät kelit, ihmiset mökeillä, lapset tarhassa ja vanhukset sairaalassa.
En toki epäile etteikö tiettyjä haasteita ole kääntää kelloa talviaikaan. Yötkin leutoja eikä edes hallanvaaraa! Ja Pesäkarhut painaa kauttaan täyttä häkää.
Sitten toisaalta, ohjelma on ollut tiedossa pitkään, avaus kotona syyskuun puolivälissä, keskiviikkoiltana Ilvestä vastaan. Näitä Ässäaiheisia tapahtumia on 30 noin puolen vuoden raameihin, millä merkityksin ja innostuksin kutakin on myyty ja myydään? Avauspeli, kotiavaus, Ilves on valtakunnallisesti mielenkiintosimpia joukkueita, vaikkei nyt Porissa mikään magneetti.
Ässädokkaria telkassa, brändiuudistusta ihan kauden alla. Ässien olemassaolo on kartalla, mutta millä motiivein ja merkityksin saatu kansaa liikkeelle huomiseen matsiin.
Toki, huomioitava myös Karhunkämmenen ja Pataljoonan aktiivisuus, Rattis-etkonsa ja marssi Keskusaukiolta kohti Isomäkeä ennen Ilves-matsia. Kaikella näkyvyydellä, ryhmäytymisellä, kulttuurilla on nähdäkseni merkityksensä.