Itseluottamus. Sen mainitsi peliä edeltävissä haastatteluissa niin Levtchi kuin Tiivola.
Oli sitten kyse sitten siitä, pelisapluunasta vai mistä, mutta Tuohilampi näytti 1. erän muutamassa vaihdossa olevansa vahvuusalueillaan. Ajo rohkeasti hyökkäyskulmaan kiekon kanssa, hyvää viivapeliä ja jako siniseltä. Pelirohkeaa liikettä ja kiekollisuutta. No, monta minuuttia ei sitten puuhastellutkaan kun katosi.
Oli sitten kyse pelisapluunasta vai itseluottamuksesta, mutta Tommila ei näyttänyt olevan 2. erän muutamissa vaihdoissa mukavuusalueillaan. Vähän jäpitystä ja puolivillaisia ratkaisuja. Kolmasti yrittivät kuviota: vasen pakki seisauttaa pelin, hyökkääjät volttaa ylöspäin, puolenvaihto oikeaan kulmaan Tommilalle, tämä syöttää viistoon ylös vasenta laitaa kiitävälle hyökkääjälle. Kahdesti kolme metriä ohi ja kiekko vastustajalle, kerran vähän taakse luistimiin, jolloin se idea, päästä lentämään laidalta hyökkäysalueelle, tyssää. No, katotaan paljonko tuo onnistuminen, näppärä nakkasu yläpeltiin, tuo sitten sitä itseluottamusta.
Vertasin Vartiaista tovi sitten Ronttiin. Tämähän ei ihan osu maaliinsa, AV terävämpi luistelija ja halukkaampi nousemaan kiekolla. Jännä nähdä mitä hänestä kehkeytyy.
Peltola. Tuttuakin tutumpi kaava: jos joutuu tekemään peliä tai alottamaan lähdöt, on kiekolliset ratkasut/toteutukset vähän sinne päin. Toisaalta, kun täytyy irrottaa vastustaja kiekosta laidassa tai ajaa ahtaalle, on joukkueen paras. Löyty vähän tiikerinsilmää ja pari isoa taklaustakin.
Yksilöjä vähän hankala arvioida hyökkäyssuuntaan, koska raikkain hyökkäyspeli tuntu jäävän 1. erään. Ei hirveesti hallittu kiekkoa tai pelattu pitkää hyökkäystä sen jälkeen. Tommilan kavennus sytytti pelin vielä uuteen liekkiin. Kovien maalinedus/läheltä piti-tilanteiden lisäks tais olla Salmion läpiajo ja Appelgren 2vs1 logoon. Vai olivatko ennen kavennusta? No, Tapparan maatessa passiivisesti johtotilanteensa päällä Ässät olis jonain toisena päivänä saattanut lyödä pelin tasoihin, 3. erän harppuunoilla tai lopun hurmoksella. Muuten ei kauhean vahvaa kiekollista jatkumoa.
Huhtanen. Eka tilanne ajo ehkä turhan romuluisesti maalille eikä lentojarrut käynnistyneet riittävän ajoissa. Oliko sitten ihan omaa päättelyä vahvuuksistaan, vai valmennuksen ohjeistus pelata niiden mukaisesti, ehkä vähän aiheuttaa veteraaniveskalle harmia. Jälkimmäisestä olis ehkä ansainnut ylivoiman, nippa nappa. Joka tapauksessa, siinä on ne työkalut mitä pitää käyttää kun paikkoja tulee. Ihan Liigauran jatkonkin kannalta. On ees joku asia jolla jää mieliin ja jolla on hyödyllinen hyökkäyssuuntaankin.
Dynastia-Tappara, maalin erätappio viimesessä erässä erikoustilanteiden kautta, pientä tunnetta ja harmitusta viime hetkien loppukirin jäätyä vajaaksi. Kyllä tuosta taas rakentaa eteenpäin, pala kerrallaan. Kuhan kiekolliseen tekemiseenkin saa vähän tasaisuutta, toisteisuutta ja sen mukanaan tuoman energian.