Eilinen ottelu ei ollut intensiteettitasoltaan mielestäni lauantain Porin kamppailun veroista. Taklauksia oli vähemmän ja vauhtia ei ollut aivan yhtä paljon. Sen sijaan tilanteita oli enemmän. Molemmat joukkueet tekivät yllättävän paljon virheitä, joista toinen olisi voinut rankaista.
Ensimmäinen erä oli tasainen. Tapparan yritys oman pään purussa eräonnistui ja Mave sai kiekon.. Mitä mies tekikään, kahvitti Hancockin silkinpehmeillä käsillään ja heitti unelmasyötön Kuuselalle takanurkalle. Odotetusti Mave sai aikaisen onnistumisensa johdosta pelihuumorinsa kohdalleen ja lopputulos on kaikkien tiedossa. Ässilläkin tuli paljon virheitä omassa päässä ja kiekko oli lähellä pomppia Tappara-pelaajille avopaikkoihin. Riksman pääsi loppujen lopuksi melko vähällä, Lehto seikkaili jo ensimmäisessä erässä kulmassa ja maali jäi tyhjäksi. Toivosen lämäri kilpistyi kuitenkin Tapparapuolustajan polveen.
Toisessa erässä tapahtui jotain itselleni täysin odottamatonta. Jukka Rautakorven pelin kivijalka, keskialueen ohjauspeli mureni. Joukkueelta puuttui 3 parasta puolustavaa puolustajaa, mikä tietenkin näkyi oman pään pelissä, mutta keskialueen sumputtamiseen sen ei pitäisi vaikuttaa näin selkeästi. Rautaukko on onnistunut tähän asti tukkimaan Ässiä vastaan keskialueen niin tiiviisti, että Marko Kivenmäki ei ole pystynyt tuomaan kiekkoa montaakaan kertaa vauhdilla keskialueen yli hyökkäysalueelle. Ässien toisessa maalissa Kivenmäki sai kiekon vauhtiin keskialueen laidassa, loistava harhautus keskelle, kiekko Kauppisen mailan ja luistimen välistä takaisin laitaan, Lehtoa vietiin väärään suuntaan ja rystyltä kiekko etuyläkulmaan. Ihana maali, jonka muistan ikuisesti. Kolmannessa maalissa Tapparan Mika Viinanen menetti kiekon suorassa hyökkäyksessä Ässien siniviivalla. Vastahyökkäyksessä Tapparan keskialue jälleen auki ja kiekko Mavella kovassa vauhdissa laidassa. Sinisen jälkeen jättösyöttö Uusikartanolle, joka levittää toiselle puolelle Kuuselalle, joka ampuu tulisesti läheltä Lehdon längistä sisään. Neljäs maali oli hyvin rauteemainen, paluukiekko läheltä sisään.
Kolmannessa erässä Tappara oli jo säästöliekillä ja Ässät varmisteli. Ässien pieni löysäily aiheutti taitavalle Kontiolalle lisätilaa ja mies rankaisi kahteen otteeseen, Öhman taisi ohjata toisen ilmasta sisään.
Ässien nelosketju ei mielestäni jaksanut polkea aivan niin hyvin kuin kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa. Muutenkaan Ässät ei ollut kamppailussa aivan niin agressiivisella karvauspelillä kuin viime lauantain pelissä.
Tapparan Kontiola oli näkyvä, mutta hautoi kiekkoa jopa liikaa. Hän on kuitenkin pelaaja minun makuuni, taitava, oivaltava ja hyvähermoinen. Konnalta voi odottaa arvaamattomia ratkaisuja, mikä on loistava lisä kaavamaiseen nykykiekkoon. Konna toi useasti kiekkoa yli keskialueen, saattoi lyödä liinat kiinni juuri ennen hyökkäyssiniviivaa katsoen syöttöpaikkaa ohi pysähtyneiden Ässäpakkien. Tosin eilen temppu kostautui muutamana paitsiotilanteena, kun kaverit eivät arvanneet Konnan oivalluksia.