Katotaas nyt mitä tiedetään, eli realiteetit.
Korpisalo - 3 vuoden soppari olis päättynyt vuodenvaihteessa, viime kesäkuussa vt. toimitusjohtaja Lehtisen suulla ilmoitettiin, että uj jatkaa "toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella", eli pitkään.
Jari Korpisalo jatkaa Ässien urheilujohtajana
Samalla ilmoitettiin Takon 2-v jatkosta, eli Kotkaniemellä täydennettynä urheilupuolen ydintrio sidottu 2020 asti.
Hallituksen kokoonpanosta ja ammattitaidosta fiksummat voi avata jos haluaa.
Huomioita/kysymyksiä:
- Hirsimäki ei suurena innovaattorina jäänyt Ässähistoriaan, mutta oli tolkun mies vaikeina hetkinä. Oliko hän jääkiekko/talouspuolen ihmisenä jonkinlainen tulppa, jarru ettei esim. pelaajapolitiikka lähtenyt laukalle? Siis riskinhallitsija. Urheilukokematon Perttula sisään, intohimoisiin Patasydämiin Korpisalo & co. (varauksin Kotkaniemi, kyllähän valmentaja aina pyytää saa) iskee vauhtisokeus eikä Perttula osaa/älyä jarrutella?
- Ässistä NHL:ään. Kotkaniemi, Armia. Kärki, Ojamäki. Luetelkaas pelaajat, joko omat tai hankinnat, jotka on pelanneet Ässissä 2-3 kautta, kehittyneet selkeästi ja ponnahtaneet isompaan seuraan, isompaan liigaan, maajoukkueen porteille. 2013 eteenpäin vaikka. Ei niitä hirveästi ole. Lindell tais olla jo NHL-sopimuksen alla kanuunakautenaan (on muuten hieno pakki).
Alkaen valmentajarekrystä, urheilujohdosta, seurajohdon tukeen - siellä näitä strategioita, pelaajapolkuja, omat pojat-projekteja rakennetaan. "2-3 vuotta että oppivat pelaamaan voittavaa jääkiekkoa", totes Ika Lehkonen omat pojat-projekteista Ahon potkujen jälkeen, kun THF-haastiksessa syötettiin ettei Aho varsinaisesti ole tullut tunnetuksi junnujen paapojana. Ja että maalin tappiosta maalin voittoon on pitkä matka, junnuja sisäänajettaessa on hyväksyttävä, ylintä johtoa myöten, että välillä tulee takkiin.
- Valmennusryhmä. Kotkaniemen valinta luonnollinen kehityskulku, olisin itse tehnyt samoin. Kuitenkin askarruttaa, miten nää kaks muuta täydentää kokonaisuuden. Niittynen, pitkä Ässäura, nosto edustukseen jälleen ihan looginen, mutta mitä todellisuudessa tuo pöytään? Petrell, Karhu-Kissat klikki, Suomi-sarja. Voi olla hyvä tyyppi ja tulevaisuuden nimi, mutta ohan tuossa uhkakuviakin.
Kotkaniemi ensimmäinen omavastuinen päävalmentajakausi, Niittynen-Petrell apupyörinään. Mitäs sitten kun alkaa menemään päin helvettiä? Tai esiintyy sisäisiä ristiriitoja kuten joukkueurheilussa aika ajoin esiintyy. Millä auktoriteetillä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä tää ryhmä alkaa paimentamaan joukkuetta, kun pl. Kotkaniemi omat pelaaja/valmennusurat meriitteineen ei häikäise. Tuossa nipussa on kuitenkin KHL-maailmaa nähneitä, maajoukkueympyröissä pyörähtäneitä, Liigaveteraaneja. Ei kai ne hypi kenen tahansa piipittäjän pillin mukaan.