Torstai tuli käytyä melko hitaalla. Kevyt kevätflunssa, huutaminen ja juhliminen vienyt 50% äänestä, playoff-parta ajamatta. Nyt on hieman univaikeuksia.
Kattelin koosteita KalPa-sarjasta alkaen -ajatella, olihan tää pitkä 5 viikon rupeama- ja mietin Ässien Kevään pelaajia. Mestarijoukkueessa paljon muita ole kuin onnistujia.
Niemi - mestarijoukkueen ykkösketjun sentteri. Kuka olisi uskonut? Selkeä tasonnosto aiempiin vuosiin. Tehokkain pudotuspeleissä. Isot minuutit. Viimisimmissä peleissä kiekolliset ratkasut erityisesti ylivoimalla ponnettomia, mutta muuten hoisi ruutunsa alotuksissa, alivoimilla ja loppuhetkillä. Hieman samat sanat Armiasta - finaaleissa taisi jo fysiikkakin olla koetuksella, tämä näkyi hieman viipyilevästi kiekollisuudessa. Vastapainoksi kovaa duunia takakarvassa ja kiekonriistoissa, näitä oli hieno seurata. Savinainen oli eläin. Sitä odotti että koska laiturin isot minuutit alkaa näkymään, mutta näin ei tapahtunut. Kyky olla pelin ytimessä jäätävää luokkaa, kovatkin syötöt kuolettu lapaan, osas rauhottaa tai purkaa oikealla tavalla omallakin alueella.
Uusikartano - oikein tiedä mitä miehestä pitäs sanoa. Av-spesialisti, tasapainotti finaalien tehokkainta ketjua. Oli itse asiassa paras pelinpyörittäjä ylivoimilla. Aina jäällä vikalla minuutilla. Ryanin kova duuni, luistelu ja karvaus oli aiheuttamassa useampaakin isoa maalia. Kokenut äijä ties miten tällasia pelejä pelataan, piti pelinsä kasassa vaikka henkilökohtasen elämän puolella tapahtui kaikkea mielenkiintoista. Osaa pistää paikoista ja epäpaikoista sisään. Kuten myös Lukko-hylkiö Elo. Pelas ennakkoluulottomasti, iski terävästi, isoks mieheks hyvä luistelija. Maalintekijän vikaa. Hieno ketju kokonaisuudessaan.
Mutanen-Sillanpää-Brodin. Vauhtilaiturit joiden välissä kenttää tasoittava sentteri. Kova karvaus ja prässi pisti vastustajan pakit nesteeseen, antoi energiaa koko joukkueelle ja kiihdytti yleisöä. Ruotsalaisen työhevosen vauhti jotain ihan muuta, kiertää kaukalon kahdesti siinä missä peruspelaaja kerran. Kovia pommeja, takakarvaa, energiaa ja muutama tärkeä maali.
Runkosarjapettymysten jälkeen olen valmis antamaan ison tunnustuksen Pihlmanille. Voittaja, tietää tasan tarkkaan miten näitä pelejä pelataan. 10 min peliajalla pisti ison ruhonsa vaappuen liikkumaan, taklas painavasti, viihtyi ahtaissa paikoissa, oli aina ekana puolustamassa omia ja hämmentämässä pakkaa. Hieno asenne. Aaltonen veti kaikki pudotuspelit, peruspeliä, mutta hoiti hommansa mallikkaasti. Juusela pääs iskeen maalin finaaleissa, kovaa vääntöä. Käytti kokoaan hyödyksi. Lähteenmäki tuulennopea, ehkä peliajatuksessa vielä uupuu, mutta hänkin hoiti ne minuuttinsa kunniakkaasti.
Marttinen-Heshka. Kanukin JYP-sarjan kenties vammasta johtuvaa koomailua lukuunottamatta jäätävä pari. Jos Marttinen olis joutunut sivuun KalPa-sarjan tällien takia, roikkuisi kaulassa korkeintaan pronssia. Kokeneena pakkina taiteli myös ylivoimalla viivalla, perustyö kuitenkin pimentää kaverin parhaat ja jakaa kovuutta sekä ensimmäinen syöttö. Kylmäpäisiä sooloja 6. finaalissa. Heshkalle 5 syöttöä finaaleissa, ohjas hyökkäjät laitoihin ja eliminoi. Kaksi sanaa: Kokemus.
Uusitalo-Sammalkangas. Mitä ne on vetäny parina, jonku 3 vuotta? Isoja minuutteja. Jossain vaiheessa tuli varmasti sadateltua Udeakin, joku lipsahdus finaaleissa, mutta niin se vaan tää saatanan sähköjänis ja kuntoihme hoiteli ne prässätyt päätykiekot, papu ja tahto riitti vääntään Niemistäkin vastaan. Tapsalta jäänyt mieleen viimeistely vs JYP ja pari huikeeta pommia mm. se joka pisti Palolan istumaan 4. finaalissa. Ukkoa seinälle, keskusta kiinni, maalin edessä ei ole mukavaa.
Taimi pelas kiekollisesti aika ajoin täysin hermottomasti. Nättejä syöttöjä, muutama komee kuti, aina pitänyt hänen porilaisen terrierimäisestä asenteesta. Kerkes välillä pelastamaan pakkiparinsakin. Honkanen ilmeisen iso palanen jengiä, kova luonne. Avaussyötön antaminen tai laadukkaat purut ei välttämättä hänen heiniä, mutta aina joukkueelle. Hieman hakusessa jossain finaalipelissä, silti piti huolen ettei maalin edessä tai laidoissa juhlita. Malkamäen tyyli, koko miellyttänyt aina, nyt finaaleissa hieman epätasaisempaa jälkeä. Joutui Miliisin syrjäyttämäksi. Kuiteski sitä tärkeää perusduunia peruspakkina. Parkkonen paikkas KalPa-sarjassa, mutta siitä on jo vuosia.
Raanta. Joskus tulee otettua kunnia maalivahdilta jos hyökkääjä ei osuisi edes ladonseinään. Mutta uskomattomia venytyksiä perustorjuntojen päälle. Kertoo että paketti kasassa, atleettisuus huipussaan. Ei herpaannu kiekkosateessa tai jatkoajoilla. Rento luonne, kova suoritustaso. Ravimies-Järvenpää ohjasti penkiltä.
Karri vaikuttaa fiksulta mieheltä, harvemmin sortuu liirum-laarumiin, on rehellinen itselleen ja muille. Tammikuun kriisin aikoina ja jälkeen osasi tehdä oikeita pelillisiä liikkeitä, oikealla tavalla sekä pelin että pelaajien valmentaja. Pokka piti tiukimmillakin hetkillä. Suon tälle pitkän linjan Ässälle tämän, kaikkea hyvää jatkoon. Petolintu-Kotkanemi ja agitaattori-Kaukoranta.
Hullu kausi. Vielä lauantaina täysi lataus aiheen tiimoilta. Joukkue hajoaa, mennyttä ei voi elää uudestaan, mutta muistot säilyvät ikuisesti, niitä ja voiton tuomaa iloa on hieno jakaa läheisten kanssa. Kiitos Ässät.
