Se on syytä muistaa, että valmennuksen vaikutus on rajallinen ja se liigatasolle nousu on ennen kaikkea kiinni pelaajan sisäisestä motivaatiosta.
Joku satunnainen patriklaine voi surffailla puhtaalla lahjakkuudella ja junnuvuosien pohjilla, mutta muuten se seuraava steppi edellyttää aina sen sisäisen lampun syttymistä.
En nyt tämän kauden pelaajien arjesta suoraan ole kuullut/seurannut, mutta katsomoon vaikuttaa että Viitala on vetänyt kesän (jolloin kauden kunto rakennetaan, kauden aikana käytännössä nykyisellä pelitahdilla vain syödään sitä kuntopohjaa) puolivaloilla ja/tai vääriä asioita painottaen.
Katsokaa seuraavassa pelissä, kun on kokoonpanossa, sitä miten luistin kulkee sen vaihdon ekan 20-30 sekunnin jälkeen. Ainakin omien havaintojeni perusteella jaksaa vetää sen vaihdon ekan spurtin terävästi, sitten on pääsääntöisesti loppuvaihdon ajan selviytymässä jäällä.
Viirrettiä nyt ei varmaan kokoonpanossa enää näy, mutta siellä ne ongelmat ovat myös nimenomaan jalalla pelaamisessa, jonka juurisyy lienee siellä kesätreeneissä.
Liigakiekkoilu vaatii nykyisellä pelinopeudella ja -määrällä kurinalaista ja määrätietoista urheilijan elämää, jota ei saa kukaan pelaajalle väkisin syötettyä.
Siksi on välillä hyvä ottaa näitä uusia startteja, josko se valo syttyisi uudessa ympäristössä.