Porukka on vähän hukassa, kun nostaa jotain Adam Milleriä esiin tässä keskustelussa. Danforth, Kestner ja Lancaster paljon parempia vertailukohtia. Liigan taso on kyykännyt niin pahasti, että nykyään ECHL:n pistepörssin voittajan hankinta vastaa viidentoista vuoden takaista AHL:n pistepörssin voittajaa. Eli voi toki flopata, mutta sen on erittäin epätodennäköistä, ja johtunee jostain muusta, kuin pelillisistä taidoista.
AHL-pelaajatkin ovat aina jonkinlaisia arpoja, ja sieltäkin on tullut nimekkäitä ja kovia tehoja takoneita floppaajia Liigaan. ECHL:stä tulevalla pelaajalla tuo floppiriski on luonnollisesti vielä isompi, mutta toisaalta Liigaseuran kannalta riskiä inhimillistää se, että pelaajassa ei ole kiinni yhtä paljon euroja.
ECHL-pelaajien kohdalla kannattaakin katsoa syitä, miksi pelaaja ylipäätään on ECHL:ssä. Tuonne saattaa pudota hyvinkin AHL-tasoisia pelimiehiä ihan vaan siitä syystä, että emoseuralla on niin paljon NHL-prospecteja, että he ajavat ohi AHL-pelipaikkoja katsottaessa.
Toinen asia toki on luistelu, sillä AHL:ssä (ja ECHL:ssä) voi puutteellisellakin luistelulla tehdä kovaa tulosta, mutta Liiga tunnetaan luistelusarjana, jonka nopeus yllättää pohjoisamerikkalaisia pelaajia, ja kun kaukalokin on leveä, korostuvat liikkeen ongelmat. Corey Locke on hyvä esimerkki, miten AHL:n pistepörssivoittaja muuttui Liigassa rivipelaajaksi.
Kolmas asia on pelikäsitys. Varsinkin ECHL:ssä pelin taktinen taso on ala-arvoinen Liigaan verrattuna ja yksilöiden väliset taso- ja taitoerot ovat todella suuria. Tuolla voi dominoida puutteellisellakin pelikäsityksellä, jos sattuu omistamaan muita poikkeuksellisia ominaisuuksia. SaiPalla on hyvä esimerkki tällaisesta. Petr Pohl oli ECHL:ssä ylivertaisen nopeutensa ansiosta aivan pitelemätön. Teki yli 70 pistettä kaudessa ja oli lähes 30 pinnaa tehokkaampi kuin joukkueen toiseksi paras pistemies. Tuli SaiPaan ja oli Lappeenrannassakin joukkueen nopein luistelija. Mutta Liigassa pelkällä nopeudella ja yksin yrittämällä ei pärjää. Hänen pelikäsityksensä oli aivan kuralla. Pelaaja kyllä liikkui lujaa, mutta tuntui, että oli koko ajan väärässä paikassa, eikä pakit saaneet hänelle kunnolla kiekkoa täyteen vauhtiin.
Nyt kun Graberin taustoja on tullut luettua, niin yksi syy ECHL-komennukselle voi olla roolitus. Häntä peluutettiin kaudella 20-21 AHL:ssä puolustajana, mutta kauden lopussa loukkaantumisten takia siirtyi pelaamaan hyökkääjänä. Kaudelle 21-22 hänestä piti tulla hyökkääjä, joka tarvittaessa voi pelata pakkina. Eli hän oli AHL-joukkueen näkökulmasta vähän tuollainen utility-pelaaja ja jokapaikanhöylä. AHL-keskusteluissa on korostettu, että pakkitaustansa ansiosta hän voisi olla arvokas alivoimapelaaja. Mutta ECHL-tehot taas näyttävät, että häntä pitäisi kaavailla pikemminkin kiekolliseen rooliin. Erikoista onkin se, ettei noilla ECHL-tehoilla kutsuja ylös kuulunut.
Tuntuu, että viime vuosina ECHL:stä ei ole ihan karmeasti totaalisia floppeja tullut, mutta sen sijaan näitä nappionnistumisia on löynyt useita (Danforth, Kestner, Lancaster), joten kyllä todennäköisyydet on sen puolella, että Graberkin osoittautuu liigatasolla oivaksi peluriksi.
Täällä oli hyvä juttu Graberista. Antaa kuvan todella tervehenkisestä ja fiksusta kaverista, joka lähtee vapaalla ennemmin luontoon kuin Porin yöhön:
Will Graber ’20 is no stranger to scoring in Thompson Arena.
www.thedartmouth.com