Menestyvän jääkiekon edellytys on pysty samaan aikaan sekä puolustamaan ja hyökkäämään laadukkaasti. Kohtuullisesti pärjää, kuten Ässät on tällä kaudella osoittanut, pistämällä suuremman huomion puolustamiseen, jos kyvyt eivät realistisesti riitä molempiin. Jyp on esimerkki valinnasta, jossa mentiin hyökkäys edellä ja Ässiä asteen tai pari paremmasta materiaalista huolimatta tulos tulee olemaan Ässiä aika reilustikin huonompi.
Pelitavalla voidaan ohjata jossain määrin sitä missä kaksinkamppailut tapahtuvat, mutta kuitenkin jääkiekko on lopulta aina kaksinkamppailua ja niiden voittamista. Mutta jos sinun pelaajien liike ja fysiikka eivät ole vastustajan tasolla, vaikeaa on voittaa ainakaan hyökkäämällä. Totta on, että sentterin kautta pelaaminen avaa onnistuessaan rintamahyökkäyksiä, mutta varjopuolena on sitten ehdottomasti se, että epäonnistumisesta maksetaan hintaa vastustajan lähes suoran maalipaikan verran. Käytännössä joko avaavan puolustajan tai sentterin, ihannetapauksessa molempien, pitää pystyä voittamaan tila juuri sinne alueelle, jonka vastustaja pyrkii ensisijassa tukkimaan. Ässien selkeä pyrkimys hankkia luisteluvoimaisia puolustajia tuo mahdollisuuden, jossa puolustajat nostavat tätä kautta enemmän itse jalalla ja ehkä sitä kautta saadaan kiekkoa paremmin hyökkääjille vauhtiin, mutta tämäkin vaatii tuoretta jalkaa ja sitä tuskin on ihan joka ilta on tarjolla. Itse hankkisin ehdottomasti markkinoilta pari Barach tyyppistä sentteriarpaa spekseillä jalka riittää varmasti, muut taidot opetetaan tarvittaessa.