Aika vähiin on vielä homottelu jäänyt tässä ketjussa, vaikka kravatit joillakin jo repsottavat. Hyvä näin.
Aika jännä juttu on, että ihmiset toisinaan diggaavat jotain bändiä vain siksi, että se on riittävän harvinaista ja harvojen huvia. Sitten kun bändi tekee liian suositun levyn, se muuttuu paskaksi koska liian monet sitä diggaavat. Paskaksi muuttuvat useasti saman tien myös ne yhtyeen vanhat levyt, vittu niitäkään enää jaksa diggailla kun nekin on jo melkein kaikilla.
Esim. Metallica on bändi, jonka uralle sattui selvä vedenjakaja, eli tämä musta levy. Sitä ennen bändi oli melko homogeenisen hevi-yleisön melko laajassa suosiossa, mutta kuitenkin valtavien yleisömassojen tavoittamattomissa. Musta levy muutti tämän, Metallica lopetti olemasta pelkkä genre-bändi ja laajensi repertuaariaan, mikä tietysti valtavasti vitutti niitä vanhoja faneja. Yhtye myi itsensä ja lisäksi eihän tää enää oo kivaa, ku kaikki diggaa sitä. Ei yksikään "tosi kova" Metallica-fani sano mustaa levyä suosikikseen. Kuitenkin kyse oli loppujen lopuksi siitä, että jätkät olivat liian hyviä paukuttaakseen samaa jöötiä loppuelämäänsä ja päättivät tehdä välillä jotain muuta. Niinku vaikka Beatlesikin teki.
Itse olen aivan osapäiväinen Metallica-fani, kaukana mistään hirmufanista, ja voin omasta puolestani sanoa, että musta levy on yhtyeen ylivoimaisesti paras. Biisilista on alusta loppuun todella hyvä. Sävellykset ja sovitukset ovat aivan eri tasolla verrattuna aiempaan. Soitinvalikoima kaikkine jännine mausteineen on selvästi edellä ja paljon kekseliäämpää kuin aiemmilla levyillä. Jännittävää ja raikasta hevin ja muiden tyylien fuusioittamista. Mustaa levyä seuranneilla levyillä yhtye taas on muuttunut vieläkin popimpaan suuntaan ja etääntynyt alkuperäisestä genrestään yhä vaan, mutta haittapuoleksi on tullut tietty ylituottaminen ja siloisuus. Kuitenkin, ainakin meikäläiselle ei-genre -fanille, siellä on muutamia erittäin hyviä biisejä, joita ilokseen kuuntelee.
Aivan samalla tavoin monet proge-puritaanit kiroavat jonkun Yesin 90125:n alimpaan helvettiin, koska se on väärin tehty, ei ole oikeanlaista Yesiä. Meille löysäpipoisemmille sekin levy tarjoaa monia ilon hetkiä. Eikä ne vanhat levyt siinä hötäkässä varmaan muuttuneet vähääkään.
