Ylläoleville pitemmittä lainauksitta iso komppaus tästä pointista eli kyllähän se kärsivällisyys ja edes hetkellinen rauhoittuminen pitäisi olla eräs tärkeä elämäntaito jossa juurikin kaunokirjoittaminen hyvänä esimerkkinä palvelee tätäkin tarkoitusperää. Onhan tuo koulunkäynti "vanhoista hyvistä ajoista" mennyt ihan ihmeelliseksi pelleilyksi kun oppilaat lojuvat jossain säkkituoleissa tabletit kourassa ja kengät jalassa. Syömässäkin käydään pipot päässä. Kaikki ovat yhtaikaa äänessä ja veuhtomassa, keskittymisestä ei puhettakaan.
Ei sekään toki haluamani tavoite ole, että aletaan taas hakata karttakepillä suunnilleen sormet poikki jos ei pulina lopu, mutta se että tällainen lojuminen ja pälpätys sallitaan eikä mitään kuria tai auktoriteettia löydy, on omiaan tekemään liukuhihnalta uusavuttomia jotka eivät osaa käyttäytyä eikä käyttää tervettä järkeä eri tilanteissa. Ei se älylaitteiden näppärän käyttämisen taitaminen kuitenkaan pitkälle riitä kun ollaan todellisten tilanteiden äärellä ihan oikeassa elämässä.
Sekin on ihme hommaa, kuinka kaikki pitää neutralisoida. Oppiaineita sotketaan keskenään, ei voida puhua enää tyttöjen tai poikien jutuista ja ammateista jne.... Tuntuu että suunta on pahasti hukassa ja jos joskus joku opettaja koittaa saada työrauhan aikaiseksi ottamalla häirikköä hihasta kiinni ja viemällä käytävän puolelle niin johan muut tekevät videon tästä ja opettaja saa sakot, korvaukset ja potkut osakseen kun kehtasi loukata pikku termiitin herkkää itsetuntoa.
Tässä on taas esimerkki siitä kuinka järjenkäyttö on pannassa digihuuman yhtenä sivuoireena mutta ei tämä ensimmäinen asia ole, jossa opitaan oikeille raiteille vasta kantapään kautta. Toivottavasti edes silloin.