Jälkikäteen kun miettii mitä kaikkea tuli nuorena tehtyä rasismin, pankkien, ydinaseiden ja monen muun asian vastustamisen nimissä, hävettää. Kaikenlaista, joskus aineellistakin tuholaistyötä. Oli hienoa kun tehtiin jokin isku ja oli vielä hienompaa, kun lehdet kirjoittivat siitä. Oltiin - tai ainakin minä olin - kuninkaita, jotka ovat aloittaneet sanallisen ja fyysisen sodan sortajia vastaan. Kerran oli palaveri ay-liikkeen keskipomojen kanssa. Kysyttiin, että miksi ette lähde tällaiseen mukaan, saataisiin työläistenkin asiat kuntoon. Ne katso aika hitaasti ja totesi, että voi vittu teidän kakaroiden kanssa, me tehdään se mitä tehdään, ja aina laillisesti. En ihmeitä tehnyt itse, mutta tein juttuja ja osahan meni paljon pitemmälle.
Mitään tarkkaa analyysia en voi esittää, mutta kyllä mulla on kuva, että tällainen ääritoiminta ruokki myös samanaikaista toista äärpipäätä eli tässä tapauksessa äärioikeiston toimintaa. Ei se mikään ponnin varmaan ollut, mutta uskon että äärivasemmiston esilläolo julkisuudessa vaikutti siihen, että natsien yms toiminta aktivoitui. Tässä on mielestäni aivan samat enteet juuri nyt. Ääripäät ruokkivat toisiaan ja kilpailevat iskuista ja media- sekä nyt uutena somehuomiosta. Oikeistopopulistin valinta USA:n pressaksi ja Saksan mahdollinen siirtyminen seuraavissa vaaleissa nykyistä selvästi enemmän populistisen oikeiston suuntaan, voi toimia Suomessakin bensana molemmille ääripäille.