kahden suunnan sentteri
Jäsen
Yksi päivän mielenkiintoisimmista raapustuksista:
Heikki Patomäki – Natsi-analogioista
Muutama poiminta:
Heikki Patomäki – Natsi-analogioista
Muutama poiminta:
Saksan perikadosta ja Hitlerin itsemurhasta on kulunut jo yli 70 vuotta. Elämme toisenlaisissa olosuhteissa kuin 1920- ja 30-lukujen eurooppalaiset. Koska Hitler ja hänen hallintonsa ovat monille suorastaan itse pahuuden symboli, väitteet siitä, että perussuomalaiset ja muut vastaavat liikkeet Euroopassa olisivat viemässä meitä takaisin 1930-luvulle voivat vaikuttaa jo lähtökohtaisesti virhepäätelmältä.
Ontologinen turvattomuus on yleensä vain jossain taustalla, mutta se alkaa hallita ajattelua ja käyttäytymistä, kun epävarmuus ja pelko kasvavat riittävän suureksi, kun riittävän moni huolestuttava asia uhkaa toteutua yhtä aikaa. Esimerkiksi työttömyydessä ei yleensä ole kyse vain rahasta, vaan myös siitä, että itsellä on tunnustettu asema yhteiskunnan jäsenenä. Työttömyys ja varsinkin pitkäaikaisen työttömyyden pelko lietsovat ontologista turvattomuutta. Näin nykyään vallitseva talouspolitiikka tuottaa kansalliskonservatiivista identiteettipolitiikkaa.
Ontologista turvattomuutta voi toisaalta lisätä myös se, että joutuu kohtaamaan omaa olemisen tapaa tai annettuina otettuja arvoja kyseenalaistavaa ”kulttuurillista nihilismiä” tai sellaisia toisenlaisia ihmisiä, joiden koodeja ja merkityksiä ei ymmärrä. Tätä erityistä vaikutusta lisää, jos koetaan, että työttömyys tai muut epävarmuutta lisäävät ongelmat johtuvat muukalaisista – tai heitä tukevista kulttuuriradikaaleista.
Historiallisen analogian valossa tutummalta kuulostaa se kun kansanedustaja Jani Mäkelä uhittelee Facebookissa toiselle maailmanpolitiikan professorille Teivo Teivaiselle, että hänen työpaikkansa on leikkauslistalla, kun budjettia valmistellaan. Kiista alkoi kun Mäkelä oletti väärin, että mielenosoitukseen tarvitaan viranomaisten lupa – kenties ajatellen, että niin pitäisikin olla. Mäkelän uhittelussa oli ajattelemattoman koston makua (ja hän pyysikin anteeksi), mutta uhittelu kertonee laajemmin asenteista, jotka koskevat yliopistoja, kriittistä ajattelua ja intellektuelleja.
Kun NSDAP nousi yksinvaltaan, se kielsi juutalaisten ja vasemmistolaisten oikeuden valtion virkoihin. Näin myös Saksan yliopistot puhdistettiin hetkessä kaikista toisinajattelijoista. Tie kohti Saksan perikatoa oli alkanut.
Siitä alkoi myös amerikkalaisen tieteen nousu.