1. The Shawshank Redemption
2. Schindler's List
3. Unforgiven
4. Good Will Hunting
5. Lion King
6. Goodfellas
7. Heat
8. Sleepers
9. The Silence of the Lambs
10. Casino
Omissa kirjoissani kaikista kovin vuosikymmen. The Shawshank Redemptionin henkilökohtainen merkitys on valtava, olen nähnyt tuon useammin kuin minkään muun elokuvan ja joka kerta ne samat hetket sykähdyttää. Teini-iässä olin kun tuohon rakastuin, ja jo pelkästään siksi on selvää ettei mikään tuota tule ylittämään, kaikki vahvimmat musiikki- ja viihdekokemukset kun tuppaavat syntymään tuolloin varhaisaikuisuudessa. Schindlerin katsoin ensimmäistä kertaa entisen tyttöystävän kanssa, ja lopputekstien pyöriessä oltiin aika pitkä tovi täysin vaiti. Erittäin vaikuttava kerta toisensa jälkeen. Unforgiven tuoreempi tuttavuus, alle vuosi sitten näin vasta ensimmäisen kerran. Ihan hemmetin laadukas ja rosoinen pätkä laadukkailla näyttelijöillä ja mielenkiintoisilla roolihahmoilla höystettynä.
Good Will Hunting on kaunis kasvutarina, edelleen tuntuu huimalta että hädintuskin 25v Damon&Affleck tuon rustasivat. Williamsin paras roolisuoritus, Huntingin tylyttäminen puistonpenkillä on yksi ikimuistettavimmista monologeista elokuvahistoriassa ja jo pelkästään tuon perusteella olisin itse antanut Oscar-ääneni miehelle. Leijonakuningas listalla tietysti pääosin lapsuusmuistojen perusteella, mutta yksi niistä suhteellisen harvoista Disney-piirretyistä jotka toimivat erinomaisesti myös aikuisena. En tiedä minkä reaktion Mufasan kuolema aina laukaisee, mutta se on edelleen tiukka paikka. Mafiaveljet Scorsesen parhaimmistoa, ja yksi viimeisistä toimivista mafiakuvauksista.
Heatissa aikoinaan valtavasti hypetetty Pacino vs De Niro, ja erinomainen leffahan tuo on, joskin johonkin vielä suurempaankin olisi ollut eväitä. Val Kilmer ei sytytä vähääkään, eikä juoni ole mitenkään erikoinen. Sleepers on kuuluisa lähinnä siitä kuinka epämiellyttävä kokemus se tekijöilleen oli, eikä ole mikään erityisen arvostettu yleisesti, mutta minulle toimii. Hyvin samanhenkinen kuin Mystic River, vaikkei aivan samalle tasolle ylläkään. Uhrilampaat tietysti Hopkinsin ansiosta. Kokonaisuutenakin ihan ehjä ja vahva esitys, ja Foster on kirjoissani yksi parhaista naisnäyttelijöistä. Casino on aina ollut itselleni sellainen köyhän miehen Goodfellas, mutta jos teosta tarkastelee omassa kontekstissaan, niin oikein laadukas leffahan se on.
- - - - - - - - - -
Osoituksena siitä, kuinka kova taso 90-luvulla oli, paljon jäi omia suosikkeja vielä uloskin. Esimerkiksi listan hahmotteluvaiheessa pidin täysin selvänä, että mm. Fight Club, American Beauty, Usual Suspects ja Reservoir Dogs ovat listalla, mutta ei niistä lopulta yksinkertaisesti mahtunut mikään. Kovaa touhua, varsinkin jos vertaa seuraavana äänestettävään 80-lukuun.