Äänestys: Vuosikymmenen parhaat elokuvat 1990-1999

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
1. American Beauty (1999) Jotenkin tämä vaan kolahti. Loistava tag-line "Look closer". Hyvä satiiri amerikkalisesta lähiökulttuurista. Kevin Spacey on loistava!
2. Se7en (1995) Upea tunnelma, hyvät näyttelijät ja loistava loppu. Tarina kulkee koko ajan taivaallisella tasolla. -"The world is a fine place and worth fighting for." I agree with the second part.
3. The Usual Suspects (1995) Esimerkki kuinka takaumista muodostetaan upea kokonaisuus. Loppu on käsittämättömän huikea.
4. Pulp Fiction (1994) Leffa sisältää kaikki argumentit, miksi QT on QT. Paranee kerta kerralta, kun elokuvaa analysoi uudestaan.
5. The Shawshank Redemption (1994) Yksi kaikkien aikojen adaptio kirjasta elokuvaksi. Paras tenho tosin katoaa parin katselukerran jälkeen. Älä vilkaisekaan suomennettua versiota. :)
6. Schindler's List (1993) Rakastettavan yksinkertaista Spielbergiä. Muutama mieleenpainuva kohtaus, joskin loppu menee hieman makeiluksi.
7. Unforgiven (1992) Todella simppeli ja ehdottoman yksitasoinen leffa, josta kuitenkin löytyy hyvin ilmaistu väkivaltavastainen sanoma.
8. Reservoir Dogs (1992) Tiiviisti Pulpin vanavenessä. Loistavaa tarinankuljetusta hienolla dialogiohjauksella.
9. The Thin Red Line (1998) Sotaa ja ihmisyyttä pohdiskeleva leffa, joka on toteutukseltaan loistokamaa.
10. Titanic (1997) Mielipiteitä jakava, mutta silti kiistaton klassikko. Elokuvan tehokeinojen juhlaa tehoisteen ja musiikkeineen. Maailma on toki henkilöhahmoja myöten hyvin mustavalkoinen.

Sitten se varjolista. Tässä järjestys ei kerro paremmuudesta, vaan pyrin löytämään vain saman tyylilajin edustajia.
1. Forrest Gump
2. Fight Club
3. L.A. Confidential
4. GoodFellas
5. Jackie Brown
6. American History X
7. T2 - Judgement Day
8. Trainspotting
9. Lion King
10. Boys Don't Cry

edit: Muokattu hieman loppupään järjestyksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
1. The Matrix (1999) - Dystooppista kartesiolais-kantilaista pohdintaa kuvamuodossa. Mestariteos.
2. Fight Club (1999)
3. 12 apinaa (12 Monkeys) (1995)
4. Terminator 2
5. Päiväni murmelina
6. Rita Hayworth – avain pakoon (The Shawshank Redemption) (1994)
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
1.Eyes Wide Shut
2.Se7en
3.Fight Club
4.Pulp Fiction
5.Trainspotting
6.Lost Highway
7.Naked Lunch
8.Goodfellas
9.American History X
10.Terminator 2
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Valtavasti hyviä elokuvia joista valita.

1. Tanssii susien kanssa (90)
2. Leon (94)
3. Crying Game (92)
4. JFK (91)
5. Schindlerin Lista (93)
6. Goodfellas (90)
7. Kivenpyörittäjän kylä (95)
8. Enemy of the State (98)
9. Ronin (98)
10. LA Confidental (97)

On se vaan jännä miten vuodet vierii, juurihan nämä tulivat ulos ja nyt on jo se vähintään 15 vuotta kulunut.
 
Viimeksi muokattu:

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Ajattelin et 1990-luku olisi ollut kovakin vuosikymmen mutta itse asiassa yllättävän vähän oli noita oikeasti kovia leffoja.
Tässä oma näkemykseni, eka top 10 ja sitten kunniamaininnat. 90-luvun alussa syntyneenä todella monella leffalla on lapsuusajan nostalgia-arvoa, mutta erittelen ne sitten erikseen.

1) American Beauty
-Kevin Spacey tekee todella hienon roolin, koko elokuva on jotenkin todella kaunis, surullinen, todellinen, vaikuttanut todella paljon muhun.

2) The Lion King
-ainut animaatio jonka päästän listalle, syystä että kävin katsomassa syksyllä Helsingissä elokuvateatterissa ja oli edelleen yksi parhaista elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Nostalgiakerroin 100000000000,

3) The Big Lebowski
-Coenin veljekset tekee kovia leffoja. Tämä on niistä kovin, täynnä loistavia hahmoja ja roolisuorituksia sekä hienoa huumoria.

4) American History X
-yksi vaikuttavimpia elokuvia jonka tiedän, Norton on loistava, kuten aina.

5) Fight Club
-Nortonin toinen loistava rooli ja elokuva. Myös Brad Pittistä on sanottava että jätkä osaa valita hyvin elokuvansa, hän on useammassa hyvässä leffassa kun kukaan toinen näyttelijä.

6) Se7en
-tässä yksi hyvä esimerkki noista Pittin hyvistä leffavalinnoista. Myös Kevin Spacey on loistava tässä melkoisen hyytävässä trillerissä

7)Silence of the lambs- uhrilampaat
-hyvistä näyttelijäsuorituksista mulle tulee kuitenkin aina ekana mieleen Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä. Muutenhan tuo leffa olisi kohtalaisen mitäänsanomaton trilleri, mutta Hannibalin hahmo pitää leffaa yllä, vrt Batman ja Ledgerin Jokeri.

8) Trainspotting
-tykkään kaikesta mitä Irvine Welsh suoltaa ulos, Trainspotting on erityisen hieno teos, vauvakohtaus aiheuttaa painajaisia vieläkin.

9) Natural Born Killers
-mielestäni todella aliarvostettu elokuva. Tarantino olisi kyllä saanut ohjata tämän, tosin Stonen ohjaamana sävy säilyi kantaaottavampana.

10) Groundhog day
-Bill Murray. Tähän vahva nostalgialisä kyllä, plus Murrayn symppauslisä.


Lapsuuden Nostalgiahuumalista ei missään järjestyksessä:

Jurassic Park
Yksin kotona
Toy Story
Aladdin
MIB
Godzilla
Austin Powers
Batman & Robin (sitä jäätämisen määrää :D )
Ötökän elämää
Mulan
Anastasia
Hercules
Mars Attacks
Space Jam
Notre Damen kellonsoittaja
101 Dalmatialaista (eka leffa minkä kävin katsomassa elokuvateatterissa. Serkun kanssa, hänen mukaansa oltiin menossa katsomaan yksikaksikolmeneljä albanialaista)
Viidakkovekara Juuso
Jumanji
Casper
Ace Ventura
Babe
Mask
Homeward Bound

Ei ollut ollenkaan paskempi vuosikymmen olla muksu :)
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
1. Mafiaveljet
2. Pulp Fiction
3. Uhrilampaat
4. Rakkautta ennen aamua
5. Fargo
6. Being John Malkovich
7. Kauas pilvet karkaavat
8. Trainspotting
9. Dead Man Walking
10. Man on the Moon

Mafiaveljet on hyvä esimerkki elokuvasta, jossa kaikki oleellinen on kohdillaan, käsikirjoitus, näyttelijät, musiikki, jne. Ehdottomasti viimeisten vuosikymmenten paras leffa. Pulp Fiction on paras Tarantino, ja vaikka ne kaikki muutkin kuuluvat suosikkielokuviini, niin tämä epsidodielokuva näistä lopulta vie voiton. Klassisia kohtauksia täynnä koko leffa ja kestää uusintakatseluita varmaan loputtomiin. Uhrilampaiden jälkeen mikään elokuva ei ole enää jännittänyt niin paljoa teatterin pimeydessä, ja Anthony Hopkins tekee parhaan pahisroolin ikinä. Romanttisissa elokuvissa on yksi ylitse muiden: Rakkautta ennen aamua, ja sen jatkokin ovat olleet mieleeni.

Fargo tuo erikoiset ruotsalaisten jälkeläiset hienossa rikostarinassa valkokankaalle, ja tulikin vastikään taas elokuvan jatkoksi tehdyn sarjan innoittamana uusintakatsottua ja edelleen toimi yhtä hyvin kuin parikymmentä vuotta sitten. Being John Malkovich osoittaa että todella erikoisista aiheista saa onnistuneen elokuvan, kun taitavat henkilöt ovat asialla. Elokuvan ennakkonäytöksestä sain hienon Malkovich naamarin, joka on vieläkin tallessa. :-) Kaurismäkien uraa on tullut seurattua Calmari Unionista alkaen ja Akin Kauas pilvet karkaavat on näistä se täydellisin.

Listan toinen eurooppalainen elokuva saa olla Trainspotting vaikka englantilaisista olisi jonain toisena ajankohtana voinut listalle päätyä joku toinenkin, nyt tämän huume-elokuvan musta huumori ansaitsee paikan listallani. Dead Man Walking toi Sean Pennin lopullisesti parhaiden näyttelijöiden joukkoon (ja sittemmin miehestä kasvoi myös laatuohjaaja). Jim Carrey teki kolme erinomaista komediaa 90-luvulla, nyt kuitenkin Nuija ja tosinuija sekä Truman show eivät päässet mukaan.

Hieno vuosikymmen elokuvan historiassa, silloin tuli käytyä vielä paljon elokuvateattereissa. Parhaimpina vuosina varmaan 40-50 kertaa, joka on tosi paljon verrattuna vaikka nykyiseen alle kymmeneen kertaan.
 

pekoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Täällähän on melkoinen angloamerikkalainen massapsykoosi päällä. Jengi luultavasti tapittanut viime yön yhteisissä Akatemian ylistysbileissä... oletan.

No, tässähän nämä.

Before the Rain (Manchevski)
La double vie de Véronique (Kieslowski)
Festen (Vinterberg)
Short Cuts (Altman)
Mùi du du xanh (Tran Anh Hung)
Europa (von Trier)
Virgin suicides (Coppola)
Los amantes del Círculo Polar (Medem)
Secrets & Lies (Leigh)
Smoke (Wang)

En tykkää asetella mitään millimetrijärjestyksiä - varsinkin kun tietää ettei noista yksikään yllä tuolle yhteenlasketulle listalle... mut menköön.

Von Trierin Breaking the Waves ei nyt vaan yllä listalle kun Europa on niin hyvä. Ja Kieslowskiltakin piti vaan arpoa tuohon niistä täysosumista joku.

Näino.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
1. Schindlerin lista
2. Forrest Gump
3. Uhrilampaat
4. Jurassic Park (olihan tuo alkuperäinen nyt oikeasti mahtava!)
5. Pelastakaa sotamies Ryan
6. JFK - avoin tapaus
7. Fight Club
8. LA Confidential
9. Uhrilampaat
10. Pulp Fiction
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Täällähän on melkoinen angloamerikkalainen massapsykoosi päällä. Jengi luultavasti tapittanut viime yön yhteisissä Akatemian ylistysbileissä... oletan.

No, tässähän nämä.

(Manchevski)
(Kieslowski)
(Vinterberg)
(Altman)
(Tran Anh Hung)
(von Trier)
(Coppola)
(Medem)
(Leigh)
(Wang)

Näino.
Tulihan tänne joku snobbailemaan, lols. Sinulla se taas taitaa mennä päinvastoin, jos on Hollywoodista ei voi olla tosi hyvä.

Se nyt vaan kuitenkin on niin, että Hollywoodissa on se paras elokuvatekniikka, joten ne aivan parhaimmat teokset sieltä ovat kovimpia. Tämän rinnalla joku intialainen, perieurooppalainen, hispaano tms. elokuva ei vaan tuota vertailukelpoista jälkeä. Eihän niitä oikein edes jaksa katsoa alusta loppuun.

Hyvänä esimerkkinä käyköön vaikka dogmailijoiden puristiset roskatuotannot tai yksittäisestä nykyelokuvasta ällöttävän makeilevan muovinen ja ambivalenssin leimaama läpitylsä Piin elämä.
 

pekoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tulihan tänne joku snobbailemaan, lols. Sinulla se taas taitaa mennä päinvastoin, jos on Hollywoodista ei voi olla tosi hyvä.
Eipiä paikkaansa ei. Hollywoodissa on tehty paljonkin hienoa elokuvaa, mutta tuossa 70-luvulla lähdettiin synkkään laskuun siitä missä oltiin aiemmin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Eipiä paikkaansa ei. Hollywoodissa on tehty paljonkin hienoa elokuvaa, mutta tuossa 70-luvulla lähdettiin synkkään laskuun siitä missä oltiin aiemmin.
Njaa, minä suorastaan rakastan noita vuosikymmenten takaisia klassikoita, mutta kyllä Hollywoodista tulee edelleen paljon aivan priimaluokan tavaraa. Muutaman viikon sisään katsellut mm. Foxcatcherin, Birdmanin ja Kaiken teorian, hienoja elokuvia, vaikka vuosikertaa 2014 ovatkin.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
On tietysti joitain poikkeuksia. Eurooppalaisista tekijöistä Kieslowski ja Haneke erottuvat joukosta. Von Trierin Antichrist ainakin oli myös äärimmäisen vaikuttava elokuva.

Kuitenkin noin kokonaisuutena Hollywood on ylivoimainen, tässä listailussa kun vielä itsellä ainakin on vahvana kriteerinä uudelleenkatseluarvo. En noita em. tekijöitäkään jaksaisi itse ihan joka viikko katsella.
Amerikkalaiset osaavat tehdä viihdyttäviä teoksia vakavuutta unohtamatta kun taas eurooppalaisilla on pakkomielle olla syvällisen ahdistavia. Intialaiset taas keskittyvät tansseihinsa jne. ihan eri kulttuuri.

Pahin syöpä nykyisin näyttäisi olevan hispaanotekijät, kuten tämä viime yön sankari Inarritu. Karmean keinotekoista egosentristä roskaa josta on vaikea saada mitään mielekästä irti. No tuo on meksikolainen mutta eniten inhoan espanjalaisia ohjaajia, jotka ovat "taiteellisuutensa" takia niitä yliarvostetuimpia. Amerikkalaisistakin toki löytyy, kuten vaikkapa Aronofsky ja mitä näitä muita on, brittitekijöistä taas Nolan on lipsunut pahemman kerran. Joku nais-Coppola edustaa toki parhaiten sitä mikä nykymaailmassa ja läntisessä kulttuurissamme on vialla.
 

pekoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Njaa, minä suorastaan rakastan noita vuosikymmenten takaisia klassikoita, mutta kyllä Hollywoodista tulee edelleen paljon aivan priimaluokan tavaraa.
Tulee sieltä yksittäisiä elokuvia, mutta suhteessa huomattavan paljon vähemmän mitä aiemmin.

Syystä tai toisesta amerikkalainen tuotanto ei tahdo iskeä nykyisin makuhermooni. Kokeiltu on.

Tässäkin ketjussa on listattuna hyviä elokuvia tuolta, mutta eivät yllä minun suosikeikseni. Olen löytänyt parempia.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En tykkää asetella mitään millimetrijärjestyksiä - varsinkin kun tietää ettei noista yksikään yllä tuolle yhteenlasketulle listalle... mut menköön.
Kiitos mainiosta listasta, josta nappaan kolme ennestään tuntematonta katselulistalleni. Tämä oli tervetullut papaijantuoksuinen tuulahdus testosteronipaukuttelujen sekaan. Harmillisen usein varsinkin aasialainen leffa jää meillä kuriositeetiksi, vaikkakin japseilla ja hongkongilaisilla oli oma hetkensä vielä 80/90-luvuilla.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tulee sieltä yksittäisiä elokuvia, mutta suhteessa huomattavan paljon vähemmän mitä aiemmin...
Riippuu vähän myös genrestä, että mitä haetaan. Mielestäni moni eurooppalainen leffa-kuvaus koskien toista maailmansotaa on eurooppalaisten tekemänä aidomman tuntuinen. Liekö sitten kiiltokuvamaisuuden puute vai mikä lienee syynä. Vaikea kuvitella, että millään Hollywood-budjetilla ja näyttelijöillä olisi saatu luotua Der Untergangin tunnelmaa. Samaten Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie - itse asiassa ihan okei jännitysleffa - on aika haalea tulkinta verrattuna saksalaisten omaan versioon.

Toisaalta sitten tv-sarjoissa - jotka aiheen huomioiden vaativat aika isot resurssit, niin kyllä BoB ja The Pacific paikkaansa puolustavat. Silti tässäkin kategoriassa saksalaiset ovat kovia, hiljattain Suomenkin telkkarissa esitetty Sodan sukupolvi oli viimeisen päälle loistava sarja.

Hollywood-tuotannossa itseäni ärsyttävät nämä remaket eurooppalaisista (tai vaikka aasialaisista) huippuleffoista. Olen nähnyt ruotsalaisen Män som hatar kvinnorin sekä jenkkiversion lohikäärmetatuoidusta tytöstä. Eihän tuo jälkimmäinen sinällään paskaa ole, mutta järkyttävän paljon paremman leffan ovat silti ruotsalaiset saaneet aikaan, oletetusti helvetisti pienemmällä budjetilla.

Nousee mieleen myös mm. Jan Guilloun kirjoista tehty Arn-trilogia. Ruotsalaisilta hieno veto, Guillou on tainnut itse sanoa, että Hollywoodista tuli kyllä tarjouksia, mutta pelkäsi jenkkilän vesittävän koko kirjasarjojen idean, niin myi sitten ruotsalaisille.
 

pekoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kiitos mainiosta listasta, josta nappaan kolme ennestään tuntematonta katselulistalleni. Tämä oli tervetullut papaijantuoksuinen tuulahdus testosteronipaukuttelujen sekaan. Harmillisen usein varsinkin aasialainen leffa jää meillä kuriositeetiksi, vaikkakin japseilla ja hongkongilaisilla oli oma hetkensä vielä 80/90-luvuilla.
Kiva jos löytyi sopivia vinkkejä. En tiedä yhtään mistä noin yleisesti tykkäät, mutta äskeiseltä listaltani näköjään unohtui myös japanilaisista:

Maboroshi no hikari (Koreeda). Vähäeleinen huippu.
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Takaisin toimintalinjalle:

1. True Romance (Its true, you are an eggplant. Walken/Hopper)
2. Unforgiven (Its hell of a thing to kill a man, you take away everything he had or ever would have...)
3. Leon (Bring me everyone. Who? EVERYONE!)
4. Nikita (La Femme Nikita) Anne Parillaud
5. The Boondock Saints (I am Rocco, I'm the funnyman)
6. The Shawshank Redeption
7. The Silence of the Lambs
8. Lock, Stock and Two Smoking Barrels
9. The Last of the Mohicans
10 Speed
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tarraan vielä vähän kiinni tähän Hollywood vastaan muut keskusteluun ja miksi äksöniä monilla listoilla. Ihmettelen itse asiassa miksi komediaa ei näy enempää listoilla. Monillehan elokuvakokemus on pako arjesta, silloin aivot narikkaan ja viihdettä kankaalle, en ihmettele yhtään jos tälläisestä tulee unohtumaton elokuvakokemus. Ainakaan minun mielestä top10 lista ei ole mikään peili ihmisen kyvystä ymmärtää laadukasta draamaa tai tunteita. Joskus voi olla niin että elämä on yhtä draamaa ja katsoo mielummin leffat viihteellisenä ja silloin nauttii niistä eniten.

_
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toiselta planeetalta
Joskus olen uhrannut muutaman ajatuksen sille, miksi joidenkin mielestä taide ja viihde pitää erotella aina niin karkeasti toisistaan, ja tullut siihen tulokseen, että ne ihmiset, jotka tätä yleensä harrastavat, eivät oikeastaan ole edes elokuvan ystäviä kovinkaan laaja-alaisesti katsoen. Oli kyse sitten karkeasti jaoteltuna joko pelkästään TAIDETTA katsovista tai pelkästään VIIHDETTÄ katsovista. Kumpikin ryhmä valehtelee itselleen.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tarraan vielä vähän kiinni tähän Hollywood vastaan muut keskusteluun ja miksi äksöniä monilla listoilla. Ihmettelen itse asiassa miksi komediaa ei näy enempää listoilla. Monillehan elokuvakokemus on pako arjesta, silloin aivot narikkaan ja viihdettä kankaalle, en ihmettele yhtään jos tälläisestä tulee unohtumaton elokuvakokemus. Ainakaan minun mielestä top10 lista ei ole mikään peili ihmisen kyvystä ymmärtää laadukasta draamaa tai tunteita. Joskus voi olla niin että elämä on yhtä draamaa ja katsoo mielummin leffat viihteellisenä ja silloin nauttii niistä eniten.

_
Komediat ovat yleensäkin pahasti aliarvostettuja muun muassa eri palkintogaaloissa ja kriitikoiden listoilla, vaikka kunnolla nauruhermoon osuvan ja vieläpä aikaa kestävän komedian tekeminen on mielestäni melkoisen vaikeaa, jopa vaikeampaa kuin top-listoihin nousevien ja palkintopyttyjä keräävien draamojen ja tragedioiden tekeminen. Kärjistettynä keskinkertainenkin "kyyneleitä puristava" elämäkertadraama pääsee joskus luvattomankin helposti ehdolle eri palkintokategorioissa, erityisesti jos kyseessä on ns. ajankohtainen teema eli joku sillä hetkellä pinnalla oleva vähemmistö- tai kriisiteema.

Olen kanssasi samaa mieltä komedian tärkeydestä ja siitä, kuinka viihde ja nauru ovat yhtä tärkeitä kuin muutkin elokuvalliset arvot. Omalle top10-listalleni valikoituikin kolme puhdasta komediaa/parodiaa eli Nuija ja tosinuija, Galaxy Quest sekä Seitsemän seinähullua sankaria (Mystery Men). Ehkeivät teokset ole ns. elokuvataiteellisesti yhteiskuntaa mullistavia ja elokuvaa lajityyppinä uudistavia auteurien teoksia, mutta kun niille on parhaimmillaan nauranut kolmatta vuosikymmentä ja joka kerta ne ns. nollaavat pollan, niin niillä on ehdottomasti oma paikkansa listalla henkilökohtaisin perustein.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Kärjistettynä keskinkertainenkin "kyyneleitä puristava" elämäkertadraama pääsee joskus luvattomankin helposti ehdolle eri palkintokategorioissa, erityisesti jos kyseessä on ns. ajankohtainen teema eli joku sillä hetkellä pinnalla oleva vähemmistö- tai kriisiteema...
A comedian at the Oscars, he's the sadest man of all, your movies may make millions, but your name they'll never call

linkki vie youtubeen, Will Ferrelin ja kumppanien esitykseen Oscar-gaalassa muutama vuosi sitten:
Jack Black, Will Ferrell, John C. Reilly sing at the Oscars® - YouTube

Itse asiasta, niin Sideways oli aikoinaan raikas poikkeus, että komediakin voi olla palkittu ja ylistetty. Hyvä leffa, jaksaa naurattaa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
A comedian at the Oscars, he's the sadest man of all, your movies may make millions, but your name they'll never call

linkki vie youtubeen, Will Ferrelin ja kumppanien esitykseen Oscar-gaalassa muutama vuosi sitten:
Jack Black, Will Ferrell, John C. Reilly sing at the Oscars® - YouTube

Itse asiasta, niin Sideways oli aikoinaan raikas poikkeus, että komediakin voi olla palkittu ja ylistetty. Hyvä leffa, jaksaa naurattaa.
Tuo oli hauska ja osuva esitys. Tämänkin vuoden gaalassa Jack Black sai olla se, joka latelee "totuuden sanoja" eli hän tuli lavalle meuhkaamaan (toki sovitusti) kesken juontaja Neil Patrick Harrisin imelän elokuvaylistyksen ja heitti realistis-raadollisempaa kommenttia.

Tämän vuoden Oscar-ehdokkaista Grand Hotel Budapest on myös erittäin hauska draamakomedia, jolle myönnettiin neljä Oscaria mutta kaikki isot pystit kuitenkin kiersivät Grand Hotel Budapestinkin eli palkinnot olivat ns. teknisempiä Oscareita. Grand Hotel Budapest ja Sideways ovat myös kumpikin luonteeltaan ns. indie-tyyppisiä elokuvia joille ehkä on raatienkin helpompi antaa tunnustusta kuin täysveriselle Hollywoodin naurukomedialle. Esimerkiksi John C. Reilly olisi saanut minun puolestani saada Oscar-ehdokkuuden vaikkapa vuoden 2007 Walk Hard -komediastaan, jossa mies näyttelee paitsi käsittämättömän hauskasti kantrilaulajatähteä myös esittää itse kappaleita joita on ollut tekemässä (Reillyhän on myös muusikko). Antaumuksellisempi ja sydämellisempi rooli kuin moni muu tuona vuonna.

Nyt meni vähän ohi aiheen eli 1990-luvun, mutta enemmän toivoisin muistettavan ja palkittavan myös komedioita draamakomedioista täysverisiin farsseihin. Monesti olisi hyvä olla enemmän naurua kuin kyyneleitä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, HIFK
Huhh... onpas tässä saanut miettiä ja jos olisi miettimistä vielä jatkanut, niin äänestys olisi loppunut aika päiviä sitten. Eli ei voi mitään, pakko se on vaan nyt jotenkin raakata elokuva. Mietin aluksi, että tästä tulee helpompaa kuin mitä 2000-luvun suhteen, mutta paskat. Hyvä jos ei ole vielä vaikeampaa. Surettaa kun jää niin paljon mahtavia leffoja pois ja varmaan niitä putkahtelisi jatkuvasti lisää mieleen, mutta jostain nyt on lähdettävä.

Yritin taas vähän suhteuttaa elokuvia omaan aikaansa. Jotkut näistä elokuvista on nimittäin sellaisia, joita ei ole nähnyt vuosiin, joten ne vois tietysti tuntua nyt paljon pliisummilta, mutta yritin miettiä mitkä fiilikset oli silloin kun ko. leffat näki ensi kertaa ja mitä tuntemuksia aiheuttivat ja suhtautumista elokuviin ylipäätään. Jonain toisena päivänä järjestys voisi olla hieman eri, mutta nyt mennään tällä:

1. Braveheart
2. Kauas pilvet karkaavat
3. Ed Wood
4. 12 Monkeys
5. Groundhog Day
6. Silence of the Lambs
7. Eyes Wide Shut
8. American Beauty
9. Sling Blade
10. The Mask

Bubbling under ei missään varsinaisessa paremmuusjärjestyksessä (rajasin nyt kymmeneen että pysyy joku roti, vaikka karsintajoukossa oli vielä lukuisia muita elokuvia):

Kivenpyörittäjän kylä
Kundun
Unforgiven
Leon
Gilbert Grape
Forrest Gump
Green Mile
Jurassic Park
Edward Scissorhands
Funny Games


Noista pisteille päässeistä elokuvista hieman:

Braveheart - Mel Gibsonin merkkiteos ja historiallisena eepoksena ihan vailla vertaa. Tässä toimii oikeastaan ihan kaikki ja tuohon aikaan ei vielä ollut niin kulutettu tiettyjä lajityypin kliseitä loppuun, joten tuntui hyvin tuoreelta ja uudenlaiselta. Ei mitään tietokonehässäkkää, vaan konkreettinen ja orgaaninen elokuva hyvillä näyttelijöillä. Freedommm! Piste.

Kauas pilvet karkaavat - Ehkä paras näkemäni A. Kaurismäen elokuva ja suomalainen elokuva noin muutenkin. Karhea ja synkistelevä, mutta samalla jotenkin pohjimmiltaan lohdullinen ja myönteinen elokuva ja Kaurismäen kuiva huumori on ihan pistelemätöntä tässä leffassa. Suomalainen klassikko.

Ed Wood - Elokuva ajalta, kun Tim Burton vielä osasi ohjata ja oli kekseliäs. Tämä "maailman huonoimmasta ohjaajasta" kertova leffa on muutenkin Burtonin filmografiassa hyvin poikkeava, vaikka kauhua sinänsä käsitteleekin. Elokuva on silkkaa mustan huumorin juhlaa ja kaiken keskellä välkkyy Bela Lugosia esittävä Martin Landau käsittämättömän upealla suorituksella.

12 Monkeys - Monty Pythonistakin tutun Terry Gilliamin ohjaama Sci-fin klassikkoteos. Aikamatkailua, psykologista jännäriä, dystopiakuvauksia, paradokseja. Tässä toimii myös oikeastaan kaikki alusta loppuun. Leffa ei lässähdä missään kohtaa, vaan pysyy ytimessä. Bruce Williksen parhaita roolisuorituksia kautta aikain ja osoitus, että osaa olla muutakin kuin pelkkä äksönsankari.

Groundhog Day - Harold Ramisin ohjaama romanttinen komedia on ihan lajinsa kärkikastia. Tällä listalla itse asiassa ainoa leffa jonka olen nähnyt vasta tällä vuosikymmenellä, kun jostain käsittämättömästä syystä olen tämän helmen osannut väistellä. Kolahti ihan täysin ja muutama kyyneltippakin tuli silmäkulmaan lopussa. Ajatusleikkien ja dialogin juhlaa ja Bill Murray kovassa vedossa.

Silence of the Lambs - Taas yksi klassikko lajissaan. Piinaava ote läpi tarinan joka pitää pihdeissään ja elokuva tietenkin kulminoituu erityisesti Anthony Hopkinsin ja Jodie Fosterin aivan käsinkosketeltavan vahvaan kemiaan joka kulkee siinä välillä kun keskustelevat. Harvoin välittyy sellainen fiilis kahden näyttelijän väliltä kuin tässä.

Eyes Wide Shut - Mestarin, eli Stanley Kubrickin joutsenlaulu, eikä mikään vähäpätöinen sellainen. Psykologinen draama, jossa on paljon seksuaalista jännitettä ja unenomaisuutta. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, mistä tarina kertoo, mutta otteessaan se on pitänyt monet katsomiskerrat. Tässäkin leffassa on vahva jännite päänäyttelijöiden kesken, mutta se ei liene yllätys kun Cruisen ja Kidmanin suhde taisi olla muutenkin vetelemässä viimeisiään.

American Beauty - Pikimustalla huumorilla sävytetty draama jossa hienosti murretaan perhe-elämään liittyviä tabuja ja ei liiemmin silotella vaikeitakaan asioita. Rujo ja kaunis elokuva samaan aikaan ja ainakin itselleni oli kerronnallisesti ja tyylillisesti täysin jotain uutta kun ensi kertaa näin ja vahvaa näyttelemistä kautta linjan Kevin Spacey etunenässä.

Sling Blade
- Billy Bob Thorntonin ohjaama loistelias draamaelokuva yksinkertaisesta miehestä (jota ohjaaja itse esittää) joka vapautuu aikuisena miehenä mielisairaalasta ja palaa kotitanhuvilleen. Minimalistinen, mutta todella sisältörikas ja paikoin pysäyttävä teos. Harmillisen vähän huomiota saanut, vaikka Thornton taisi käsikirjoituksesta Oscarin silloin napatakin.

The Mask - Pakko ottaa listalle kreisikomediaakin. Tämä räjäytti pään (kuvainnollisesti) aikanaan. Jim Carrey ei ollut ennen tätä tuttu, mutta nousi omiin lempparikoomikoihin välittömästi kun näin tämän leffan. Hajotti niin maan perkeleesti ja muutenkin visuaalisen kahjoilun juhlaa. Tiedä sitten miten iskisi tätänykyä, mutta aikanaan iski kuin leka päähän.

Edit. Nyt kun listaani katson, niin yllättävän paljon siellä on komediaakin seassa. Vaikka se komedia ei nyt olisi suoraan elokuvan genre tai kaiken päällimmäisenä, mutta kuitenkin osana tarinaa. Kieltämättä muutenkin 90-luvulta on hyviä komediallisia elokuvia jäänyt enemmän mieleen kuin vaikkapa nyt tämän vuosituhannen puolella.
 

Lämpö

Jäsen
  1. The Lion King (1994)
  2. The Full Monty (1997)
  3. Forrest Gump (1994)
  4. Il Capitano (1991)
  5. The Green Mile (1999)
  6. Jurassic Park (1993)
  7. Titanic (1997)
  8. Mrs. Doubtfire (1993)
  9. Happy Gilmore (1996)
  10. The Shawshank Redemption (1994)
Pakko tiputtaa American History X pois ku muistin yhden suosikeistani - Housut pois :D
 
Viimeksi muokattu:

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Loistava elokuva on sellainen, jonka haluaa katsoa aina. AINA. Kanavasurffaillessa mainoskatkolla tällaisen leffan kohdalle pysähdytään ja sinne jäädään. Loistava leffa on sellainen, jonka vuorosanat muistaa ulkoa, vaikka niitä ei olisi ikinä opetellutkaan. Loistavan leffan vuoksi voi jättää jopa keskinkertaisen lätkämatsin kesken, jos erätauolla tällaiseen leffaan toisella kanavalla törmää.

Kymmenen leffaa tuli helposti, ei millään tavalla paremmuusjärjestyksessä. Ulos jäi paljon, Tarantinolta muutamakin, mutta pakko karsia... Toistoa oli pakko hyväksyä Edward Nortonin kohdalla, käsittämättömän lahjakas jätkä. Jotenkin ihan puskista noussut suosikkinäyttelijäksi, Pacinon ollessa ikisuosikki.

Scent of a Woman
American Beauty
Falling Down
Fight Club
American History X
Lèon
Heat
Forrest Gump
Big Lebowski
Pulp Fiction
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja