Olen hieman ihmeissäni kun katsoin 90-luvun ratingejani IMDB:stä. Vain kymmenellä elokuvalla kymppi. Pirun hyvillä elokuvilla ysejä. Mennään rehellisesti, mutta muutamat leffat vaativat kieltämättä uudelleenkatsomista. Joistain ulosjätetyistä on fiilis, että niiden kuuluisi olla tuolla listalla. Goodfellas ja Schindlerin lista näin etupäässä, mutta johtuisiko siitä, että olen molemmat nähnyt vain kerran kauan aikaa sitten. Omista katseluista hieman henkii monotonisuus. Eli IMDB:stä olen pyrkinyt katsomaan top-250 listalta tavaraa kun olen ehtinyt ja sitten olen televisiosta katsellut kaikki yli seiskan keskiarvosanan omaavat leffat. Eli listalta ei löydy yllätyksiä toisinsanoen. Ja ihan noista suosituimmistakin löytyy pari aukkoa sivistyksessä. Terminator 2:sta en ole nähnyt sitten 2000-luvun alun ja Casinoa en tietääkseni ikinä. Varmasti muitakin, mutta nuo on lymynneet jo kauan katsomislistalla.
1. Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta (1994)
Edellisessä äänestyksessä mainitsin pitäväni erityisesti tarinoista, joissa on useita toisilleen tuntemattomia päähenkilöitä, joiden polut kohtaavat elokuvan aikana. Siihen päälle kun lisätään Tarantinon tatsi (aliampuva sanavalinta) ja tuollainen tähtikaarti, niin puhutaan yhdestä minun kaikkien aikojen suosikeistani. 90-luku + elokuvat = ajattelen aina ensimmäisenä tätä. Paranee ja paranee vielä vuosienkin myötä.
2. L.A. Confidential (1997)
Pohjana James Ellroyn romaani, joka sijoittuu 1950-luvulle ja käsittelee LAPD:n rikollisuutta ja korruptiota. 1950-luku, Los Angeles, sensaationalismin synty, film noir, isot gangsterit, viittauksia elokuviin. Pääosassa kolme toistaan selkeästi eroavaa etsivää ja hemmetinmoinen juoni, joka kietoutuu nautittavalla tavalla yhteen. Mitä muuta sitä elokuvaltaan haluaisi? Titanic meni ja vei kuitenkin Oscarin, kaksi kovaa sattui samalle vuodelle.
3. The Silence of the Lambs - Uhrilampaat (1991)
"Put the lotion in the basket". Goodbye Horses ja tanssi, mitä on sitten parodioitu esimerkiksi Clerksissä. Yksi elokuvahistorian kiehtovimmista pahiksista Hannibal Lecterin muodossa ja samalla yksi 90-luvun parhaista näyttelijäsuorituksista. Putsasi pöydän 91 Oscareissa, vaikka leffan ilmestymisestä oli kulunut aikaa lähimain vuoden verran.
4. The Lion King - Leijonakuningas (1994)
Kasvoin tämän mahtavan Disneyn animaation parissa ja olen nähnyt sen lukemattomia kertoa. Joku päivä täytyy ottaa asiakseen alkaa katsella näitä animaatioita alkuperäiskielellä varustettuna. Ei sillä, ettei suomidubien kanssa olisi tehty erinomaista työtä. Jotenkin vain tahtoo jäädä nykyäänkin animaatioiden katsominen olemattomiin. Räyhä-Ralph ja Johnny Deppin liskoleffa taitavat olla ne viimeisimmät, molemmista nautin hyvinkin paljon.
5. American Beauty (1999)
Voi olla, ettei mikään muu elokuva ole synnyttänyt minussa näin paljoa ajatuksia kerralla. Sam Mendesin debyyttiohjaus, joka maalaa keskiluokan pettymyksen/tylsyyden elämään (The American dream) ja pakottaa katsojan pohtimaan myös itseään.
6. Forrest Gump (1994)
Yksi inspiroivimmista feel-good elokuvista ikinä. Katselin sen joskus sohvan pohjalta useita, useita, useita vuosia sitten ja tartuin Forrestin juoksemiseen. Kuinka mahtavaa olisi jaksaa painaa yhtä kevyellä askeleella ja vain juosta joka paikkaan. En nyt väitä, että leffa motivoi elämäntapamuutokseen tai oli mitenkään tietoisesti mielessä, mutta pystynpähän itsekin kokemaan nyttemmin tuota samaa mahtavaa fiilistä ja itsensä ylittämistä. Huono homma, että se teki kipeänä olosta entisestään sietämättömämpää. Eli juurikin nyt. "Stupid is as stupid does". Leffa ehkä ylittää realistisuuden rajat, mutta mitä väliä.
7. Se7en (1995)
David Fincherin erinomainen sarjamurhaajajahti. Kaikinpuolin nätti ja tiivis paketti, joka ei hairahdu sivuteille. Vaikka onkin hyvin juonipainotteinen, niin kestää silti erittäin hyvin useitakin katsojakertoja.
8. Funny Games (1997)
Se alkuperäinen. Kaksi sekopäätä ottaa lomailevan perheen panttivangiksi ja alkaa pelailla sadistisia pelejä. Neljäs seinä/fourt wall saa kyytiä kun sekopäät viestivät meidän, eli katsojien suuntaan. Leffan tarkoitus on ilmeisesti kritisoida leffoissa nähtävää tarpeetonta väkivaltaa, jota synnytetään katsojien miellyttämiseksi. Sekä sitä samanaikaista katsoijen jeesustelua kun elokuvat ovat niin väkivaltaisia, mutta silti kummasti juuri niillä riittää katsojia. En ole elokuvan viestin kanssa samaa mieltä, mutta se onnistui olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen. Ainoa leffa listalta, jota en ole nähnyt toistamiseen. Paitsi saman leffan jenkkiversion, joka on mielenkiintoisesti myös Haneken ohjaama.
9. The Green Mile - Vihreä maili (1999)
Stephen Kingin teoksen filmatisointi, joka sijoittuu 1930-luvun Alabamaan, eli valkoiseen etelään. Eräänlainen moderni vertauskuva jeesuksesta, jossa Michael Clarke Duncan esittää isoa mustaa miestä, joka tuomitaan kuolemaan lasten murhasta ja raiskauksesta. Kuolemaantuomittujen osastolla sitten selviääkin, että mies on yliluonnollisia voimia omaava parantaja. Jonka kohtalo tietenkin herättää kiusoittelevan kysymyksen katsojassa. Melkeinpä sama porukka tekemässä kuin Shawshank Redemptionia, joka sekin oli alunperin Kingin kynästä lähtöisin. Tearjerker.
10. The Matrix (1999)
Muistan 9-10 vuotiaana hypen, mikä elokuvan ympärillä pyöri. Omaa tuoreimman katselun listalta, muistaakseni n. kaksi vuotta sitten katsoin viimeksi. Sattumalta tuli peräkkäin listalle kaksi kristillisiä elementtejä sisältävää elokuvaa, joskin Matrixista löytyy muutakin vaikutteita ja viittauksia kun sukelletaan pintaa syvemmälle. Edelleen visuaalisesti mahtava ja omaa tietenkin ne ikoniset taistelukohtauksetkin.
Kunniamaininnat:
1990: Goodfellas, Edward Scissorhands
1991: La double vie de Veronique, Beauty and the Beast, JFK
1992: Unforgiven, My Cousin Vinny, Glengarry Glenn Ross
1993: The Remains of the Day, Schindlerin lista
1994: Kolme väriä: Punainen, The Shawshank Redemption, Leon
1995: Toy Story, Heat, The Usual Suspects
1996: Fargo
1997: La vita e Bella, Titanic
1998: Sekaisin Marista, American History X
1999: The Boondock Saints, Magnolia
