Huhh... onpas tässä saanut miettiä ja jos olisi miettimistä vielä jatkanut, niin äänestys olisi loppunut aika päiviä sitten. Eli ei voi mitään, pakko se on vaan nyt jotenkin raakata elokuva. Mietin aluksi, että tästä tulee helpompaa kuin mitä 2000-luvun suhteen, mutta paskat. Hyvä jos ei ole vielä vaikeampaa. Surettaa kun jää niin paljon mahtavia leffoja pois ja varmaan niitä putkahtelisi jatkuvasti lisää mieleen, mutta jostain nyt on lähdettävä.
Yritin taas vähän suhteuttaa elokuvia omaan aikaansa. Jotkut näistä elokuvista on nimittäin sellaisia, joita ei ole nähnyt vuosiin, joten ne vois tietysti tuntua nyt paljon pliisummilta, mutta yritin miettiä mitkä fiilikset oli silloin kun ko. leffat näki ensi kertaa ja mitä tuntemuksia aiheuttivat ja suhtautumista elokuviin ylipäätään. Jonain toisena päivänä järjestys voisi olla hieman eri, mutta nyt mennään tällä:
1. Braveheart
2. Kauas pilvet karkaavat
3. Ed Wood
4. 12 Monkeys
5. Groundhog Day
6. Silence of the Lambs
7. Eyes Wide Shut
8. American Beauty
9. Sling Blade
10. The Mask
Bubbling under ei missään varsinaisessa paremmuusjärjestyksessä (rajasin nyt kymmeneen että pysyy joku roti, vaikka karsintajoukossa oli vielä lukuisia muita elokuvia):
Kivenpyörittäjän kylä
Kundun
Unforgiven
Leon
Gilbert Grape
Forrest Gump
Green Mile
Jurassic Park
Edward Scissorhands
Funny Games
Noista pisteille päässeistä elokuvista hieman:
Braveheart - Mel Gibsonin merkkiteos ja historiallisena eepoksena ihan vailla vertaa. Tässä toimii oikeastaan ihan kaikki ja tuohon aikaan ei vielä ollut niin kulutettu tiettyjä lajityypin kliseitä loppuun, joten tuntui hyvin tuoreelta ja uudenlaiselta. Ei mitään tietokonehässäkkää, vaan konkreettinen ja orgaaninen elokuva hyvillä näyttelijöillä. Freedommm! Piste.
Kauas pilvet karkaavat - Ehkä paras näkemäni A. Kaurismäen elokuva ja suomalainen elokuva noin muutenkin. Karhea ja synkistelevä, mutta samalla jotenkin pohjimmiltaan lohdullinen ja myönteinen elokuva ja Kaurismäen kuiva huumori on ihan pistelemätöntä tässä leffassa. Suomalainen klassikko.
Ed Wood - Elokuva ajalta, kun Tim Burton vielä osasi ohjata ja oli kekseliäs. Tämä "maailman huonoimmasta ohjaajasta" kertova leffa on muutenkin Burtonin filmografiassa hyvin poikkeava, vaikka kauhua sinänsä käsitteleekin. Elokuva on silkkaa mustan huumorin juhlaa ja kaiken keskellä välkkyy Bela Lugosia esittävä Martin Landau käsittämättömän upealla suorituksella.
12 Monkeys - Monty Pythonistakin tutun Terry Gilliamin ohjaama Sci-fin klassikkoteos. Aikamatkailua, psykologista jännäriä, dystopiakuvauksia, paradokseja. Tässä toimii myös oikeastaan kaikki alusta loppuun. Leffa ei lässähdä missään kohtaa, vaan pysyy ytimessä. Bruce Williksen parhaita roolisuorituksia kautta aikain ja osoitus, että osaa olla muutakin kuin pelkkä äksönsankari.
Groundhog Day - Harold Ramisin ohjaama romanttinen komedia on ihan lajinsa kärkikastia. Tällä listalla itse asiassa ainoa leffa jonka olen nähnyt vasta tällä vuosikymmenellä, kun jostain käsittämättömästä syystä olen tämän helmen osannut väistellä. Kolahti ihan täysin ja muutama kyyneltippakin tuli silmäkulmaan lopussa. Ajatusleikkien ja dialogin juhlaa ja Bill Murray kovassa vedossa.
Silence of the Lambs - Taas yksi klassikko lajissaan. Piinaava ote läpi tarinan joka pitää pihdeissään ja elokuva tietenkin kulminoituu erityisesti Anthony Hopkinsin ja Jodie Fosterin aivan käsinkosketeltavan vahvaan kemiaan joka kulkee siinä välillä kun keskustelevat. Harvoin välittyy sellainen fiilis kahden näyttelijän väliltä kuin tässä.
Eyes Wide Shut - Mestarin, eli Stanley Kubrickin joutsenlaulu, eikä mikään vähäpätöinen sellainen. Psykologinen draama, jossa on paljon seksuaalista jännitettä ja unenomaisuutta. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, mistä tarina kertoo, mutta otteessaan se on pitänyt monet katsomiskerrat. Tässäkin leffassa on vahva jännite päänäyttelijöiden kesken, mutta se ei liene yllätys kun Cruisen ja Kidmanin suhde taisi olla muutenkin vetelemässä viimeisiään.
American Beauty - Pikimustalla huumorilla sävytetty draama jossa hienosti murretaan perhe-elämään liittyviä tabuja ja ei liiemmin silotella vaikeitakaan asioita. Rujo ja kaunis elokuva samaan aikaan ja ainakin itselleni oli kerronnallisesti ja tyylillisesti täysin jotain uutta kun ensi kertaa näin ja vahvaa näyttelemistä kautta linjan Kevin Spacey etunenässä.
Sling Blade - Billy Bob Thorntonin ohjaama loistelias draamaelokuva yksinkertaisesta miehestä (jota ohjaaja itse esittää) joka vapautuu aikuisena miehenä mielisairaalasta ja palaa kotitanhuvilleen. Minimalistinen, mutta todella sisältörikas ja paikoin pysäyttävä teos. Harmillisen vähän huomiota saanut, vaikka Thornton taisi käsikirjoituksesta Oscarin silloin napatakin.
The Mask - Pakko ottaa listalle kreisikomediaakin. Tämä räjäytti pään (kuvainnollisesti) aikanaan. Jim Carrey ei ollut ennen tätä tuttu, mutta nousi omiin lempparikoomikoihin välittömästi kun näin tämän leffan. Hajotti niin maan perkeleesti ja muutenkin visuaalisen kahjoilun juhlaa. Tiedä sitten miten iskisi tätänykyä, mutta aikanaan iski kuin leka päähän.
Edit. Nyt kun listaani katson, niin yllättävän paljon siellä on komediaakin seassa. Vaikka se komedia ei nyt olisi suoraan elokuvan genre tai kaiken päällimmäisenä, mutta kuitenkin osana tarinaa. Kieltämättä muutenkin 90-luvulta on hyviä komediallisia elokuvia jäänyt enemmän mieleen kuin vaikkapa nyt tämän vuosituhannen puolella.